15.01.2018

Posted at 21:16h in Yleinen by
0 Likes

Oisko näistä kokoa XL? Kysyin myyjältä kimaltavat leohousut kädestäni roikkuen ja huokaisin pettyneenä kuullessani kieltävän vastauksen. En todellakaan suonut ajatuksissani pienintäkään mahdollisuutta, että Objectin housuista koko L inahtaisi paljoakaan polvista ylöspäin. Mutta myyjä rohkaisi kokeilemaan vedoten housujen joustavuuteen.

Sovituskopissa sain jälleen muistutuksen siitä mitä usein ennenkin saanut todeta, että ei pidä antaa liikaa painoarvoa kokolapuille. Juu, veikkaan että housut on ajateltu pikkuisen löysemmiksi, mutta itse tykkäsin tästä ns. löysät legginssit -istuvuudestakin. Ja tuo metallinhohtoinen leokuosi nyt vaan oli niin upea, että mulle olis melkeinpä yhdentekevää minkä malliset pöksyt ovat! 😀

Joululomalla ostetut housut ovat saaneet jo hurjasti käytöaikaa, mutta tuntuu että päädyn pukemaan niiden kanssa aina jonkun mustan löysän puseron. En oikein tiedä mitä muuta noihin osaisi yhdistää. En tosin tiedä kaipaako noin räyheä alaosa edes parikseen mitään muuta kuin juurikin jotakin hyvin yksinkertaista. 

Niin hienot! Melkoiset glam rock -vibat näistä kyllä loistaa, mut siinähän ei oo mitään väärää.

housut – Object / neule – Flash / takki – Cubus / kengät – Dr. Martens / huivi – Becksöndergaard / laukku – Pieces

 


13.01.2018

Posted at 18:13h in Yleinen by
0 Likes

Kirjoitin masennus-postauksessa siitä, että multa puuttuu haaveet. Se on ollut jo pitkään epämukavuutta aiheuttanut asia mielessäni. En tiedä mitä haluaisin elämältä. Pysyä vai irrottautua. Valitako pysyvyys vai vaihtelu. Näennäinen turva vai epävarma vapaus. Mennä oikealle vai vasemmalle. Sulkea ovia vai avata.

Vuodet vierii, aikarajat menvät umpeen. Tiettyihin risteyksiin ei enää voi peruuttaa. Hölmöjä ympäripyöreyksiä, mutta pätevät moniin asioihin. Pitkään on ollut tyyntä. Tai oikeastaan yllättäviä myötätuulen puuskia sunnasta jota ei itse ole osannut edes toivoa.

Vaikka monissa asioissa olen oppinut ajattelemaan paljon positiivisemmin kuin joskus ennen, niin siitä ajatuksesta en pääse yli, että hyvän kauden jälkeen seuraa aina joku hurrikaani. Pitäisi osata ottaa rennosti ja nauttia hetki tylsyydestä ja tuulettomuudesta, mutta mielessäni näen jo myrskyn.

Tällä hetkellä myrskyvaroitusta on taas aiheuttanut vanhat sairastumisen pelkoa aiheuttavat triggerit. Vasen peukalonivel on kipuillut jo viikkoja. Se, jos mikä on minun kirjoissani pelottavaa. Siihen kun yhdistyy viime päivinä ilmaantunut jumitus päätä käännellessä ja ajoittaiset epämiellyttävät tuntemukset leukanivelessä, niin muistot viekin taas vinhaa vauhtia viime vuosikymmenelle.

Järki sanoo, ettei näillä kaikilla asioilla ole mitään tekemistä toistensa kanssa, mutta kehoon jäänyt muistijälki lietsoo pelkoa. Päätinkin nyt rauhoittaa näiden aioiden osalta mieleni heti alkuunsa ja varasin ensi viikoksi ajan lääkärille. Haluan sanoa pelkoni ja sitä aiheuttavat menneet asiat ääneen ja toivon saavani jotain rauhoittavia lausuntoja. Ehkä tämä on nyt vain mielen ja ruumiin yhteispeliä. Mieli siellä peukalossa kenties vain kipuilee. 

neulehousut – Marc O’Polo / pusero ja takki – KappAhl XLNT (saatu) / kengät – Wonders, Zio (saatu) / korvikset – H&M

Huomasin tänään, että punaiseen takkiin pukeutuminen saa oloni tuntumaan jotenkin maagisesti todellisuutta pirteämmältä. Pienillä asioilla sitä voi joskus itseään hieman huijata. 


11.01.2018

Posted at 17:13h in Yleinen by
0 Likes

Jääpalloa, salibandya ja Paavo Väyrynen. Siinä oli viime lauantaisen duunipäivän ohjelma. Asuvalintaan näistä vaikutti ratkaisevasti listan ensimmäinen. Keli ei ollut kovinkaan kylmä, vain pari-kolme pakkasastetta, joten mitään naparetkeilijän vaatekertaa ei tarvinnut, mutta kylmällä alustalla seisoskelu kannustaa valitsemaan etenkin jalkineet erityisen tarkoin. 

takki ja housut – Ellos / pusero – Nanso / kengät – Crocs (saatu) / huivi – Shopbop 

Tuosta softshell-takista vinkkasinkin jo syksyllä ja nyt olisi vielä toinenkin poiminta Ellokselta. Olen jo useamman vuoden ajan kokenut kyseisen nettikaupan varmaksi paikaksi, kun pluskokoinen etsii itselleen ulkoiluvaatteita. Sekä Ellos Sport että myös hyväksi toteamaltani Áhkka -merkeiltä kun löytyy kokoja 60 saakka. Nyt olisi siis vuorossa vielä housuvinkki.

Itse olen jo pari vuotta käyttänyt syksyllä ja talvella ulkoiluhommissa noita kuvissa näkyviä Ellos Sport -malliston housuja, joita hiihtotrikoiden nimellä myydään. Housut ovat joustavaa ja sisältä pehmoista stretchmatskua ja etuosassa on päällä vielä tuulisuojakerros. Tykkään itse tuosta kapeasta mallista, ettei ole lahkeita lepattamassa tiellä.

Vyötärö on kaltaiselleni omenalle miellyttävän korkea, joten housut pysyvät napakasti päällä myös duunissa kyykätessä ja ryömiessä. Housut sopivat siis nimestään huolimatta monen muunkinlaiseen liikuntaan, vaikkapa talven pyöräily- tai juoksulenkeille. 

Itse tarkenin tuossa muutaman asteen pakkasessa noilla housuilla ihan hyvin ilman, että alla oli mitään sukkiksia tai kalsareita. Omat housuni koossa 46/48 ovat melko istuvat, mutta kyllä alle hyvin ainakin yksi aluskerros mahtuu, joten täällä länsirannikon melko onnettomissa talvissa on hyvin pärjännyt näillä pöksyillä. Jos on oikein tuuliset kelit olleet, niin olen töissä vetänyt päälle vielä tuulihousut. Eli nämä trikoot ovat toimineet hyvin myös välikerroksen roolissa. 

Ainakin siis tällaiselle suht kapeakinttuiselle omenalle oikein toimivat sporttipöksyt nämä! Kokoon 58/60 saakka löytyy. 

Maininnan arvoinen osa tätä sporttisen työpäivän käytännönläheistä asua on myös tämä juuri hetki sitten Nanson -50% alesta hankkimani puuvillainen Lato-pusero. Raitakuosiin kudottu pusero löytyi yö- oloasut -osastolta, mutta minä totesin sen juuri loistavaksi peruspuseroksi töihin. Rento malli, pehmoinen materiaali ja kiva pinta. Ja sopii yhteen niin farkkujen kuin verkkareidenkin kanssa. 

Äidin ystävättären neulomat räpikäs-lapaset ovat valokuvaajan pelastus!

Kiitos muuten kaikille ihanista kommenteista ja tsempeistä edelliseen postaukseen. On lohdullista kuulla, ettei ole yksin. Ja oli kiva kuulla, että moni koki kirjoitukseni tärkeäksi. Masennus-aiheesta tulee varmasti joitakin tekstejä myöhemminkin. Mutta ei pelkoa, ei tästä ole mitään depispäiväkirjaa tulossa. Tämä blogin kirjoittaminen on niitä arjen kivoja rutiineja, joten asukuvamatskuakin on melkoisesti tuossa purettavana!