06.03.2017

Posted at 16:53h in Yleinen by
0 Likes

 

Mun eka meshpaita löytyi Seppälästä vuonna -96 ja mä käytin sitä mm. rippimekkoni alla (joka oli vaaleansininen ja kukallinen 😀 ).  Tuo paita kohtasi loppunsa revettyään pesukoneessa, mutta mamma paikkasi suuren menetyksen tuomalla Milanosta tuliaisiksi Calvin Kleinin läpikuultavan ihanuuden. Tuo kyseinen teeppari oli yksi lempivaatteistani koko lukioajan ja se taitaa olla minulla edelleen nostalgia-arvonsa vuoksi tallessa.

Enpä arvannut tuon ysärimateriaalin mentyä muodista ja lempivaatteen käytyä pieneksi, että 20 vuotta myöhemmin löytäisin itseni jälleen pukeutuneena meshiin. Mutta tässä sitä nyt ollaan just sen näköisessä koltussa, jollaisia lukioikäisenä kuolasin minulle tulleesta Seventeen-lehdestä.

Yksi suurimmista haaveistani pukeutumisen saralla oli tuolloin lukioikäisenä myöskin kirkkaanpunaiset maiharit, mutta aikana ennen nettikauppoja ei tuollaiset haaveet ihan hetkessä toteutuneetkaan. Ekat punaiset nilkkurini löysin sitten vihdoin kesällä 2002 Italian reissulta ja voi sitä riemua!

Nyt kun katselen tätä ysäriä henkivää asua, niin en tiedä pitäisikö olla huolissaan vaiko riemuissaan, kun näyttää, että asiat ei ehkä sittenkään ole muuttuneet kauheasti kahdessa vuosikymmenessä. 😀 Ihan kyllä mielenkiintoista nähdä montako kertaa elämän aikana ehtii oman nuoruuden kamppeet tulla uudelleen muotiin. 

mekko – H&M / alusmekko – Seppälä / takki – Cubus / maiharit – Dr. Martens / korvikset – Aarikka (saatu)

Tässä H&M Divided-malliston mekossa yhdistyvät nyt siis näppärästi teiniaikojen suosikkimateriaali ja tämän kevään hitti, kirjailut. Yllätyin muuten iloisesti, että tästä oli saatavilla koko 46, kun minusta tuntuu, että Dividedin vaatteissa on ainakin aiemmin koot loppuneet 44:ään. Mutta nyt kun selailin enemmänkin tuota valikoimaa, niin näyttäisi siltä, että aika monia tuotteita on saatavilla kokoon 46 tai XL saakka. Hyvä juttu!

Olen yleensä hyvin hyvin varoivainen ja arka käyttämään mitään vaatteita, missä on jotain huomiota herättäviä yksityiskohtia rintojen tienoilla. Onneksi tämän mekon ruusut on sijoiteltu siten, että oikeastaan vähän hämäävät huomiota itseensä alleviivaamatta tissien olemassaoloa.  

Ei teiniaikoijen muotiin palaaminen saa mua näyttämään 17 vuotiaalta, mutta hienostihan tää look pukee tällaista 35 vuotiastakin! Mut vaikka kuinka muodin kiertokulku onkin vääjäämätön, niin kyllä mä sen uskallan luvata, että niitä 2000-luvun alun lantiofarkkuja ei mun päällä tulla näkemään. Niiden aika oli silloin 30 kiloa sitten. 😀

 


02.03.2017

Posted at 19:13h in Yleinen by
0 Likes

Just ehdin miettiä, että nyt taitaa tulla muutaman päivän blogihiljaisuus, kun iltavuoropäivinä ei tule tehtyä paljoa töitä kummempaa, niin muistinkin, että mullahan on paritkin asukuvat odotelleet jo jonkin aikaa julkaisemista. 

Postasin pari viikkoa sitten tämän Vähän liikaa kaikkea-kokonaisuuden ja nyt olisi vuorossa hieman riisutumpi versio karvatakin, farkkujen ja maihareiden yhdistelmästä. Kun raitapaidan ja kirjailut vaihtoi simppeliin pellavapaitaan, rauhoittui yleisilme melkoisesti. 

Edelleen kuitenkin noi Martensit rokkaa makeesti tuon takin kanssa ja tuovat asuun just sopivan väripilkun. Tähän olis nyt jotkut mustat perusnilkkurit olleet ihan tappavan tylsä vaihtoehto. 

Pitäisköhän muuten joskus kuvailla omia asuja niin, että olis aina esimerkin vuoksi myös eri kengillä tai eri takilla tms? Siis sellaisia esimerkkejä, että miten paljon koko asun fiilis muuttuu jollain yhdellä eri valinnalla. Kun itselleni esimerkiksi just kengät on ihan älyttömän tärkeä asia ja siihen liittyy kaikenlaisia oman pään sisäisiä sääntöjä. Ja kengät on se asia, joista "ahdistun" eniten, jos ne eivät ole oman koodistoni mukaisesti linjassa päällä olevien vaatteiden kanssa.

Voitte kuvitella, että tämä aiheutta melkoista pähkäilyä aina reissuille pakatessa, koska ihan joka asulle ei mahtuis aina pakkaamaan mukaan oikeita kenkiä. 😀

Itse ostin tän paidan Marks & Spenceriltä jo vuosi sitten, mutta näytti olevan pellavaisia peruspaitoja hyvin liikkeessä myös viime viikolla siellä pyörähtäessäni. Kaltaiselleni pitkän linjan kauluspaitakammoiselle (ja silityskammoisella) tälläinen rento ja ruttuinen vaihtoehto on ollut juuri sopiva tapa lähestyä paitapuserotyyliä. Vieläkin mulla on pikkuisen sellainen virallinen fiilis, jos paita on valkoinen ja siinä on kaulukset, mutta osaan oikein hyvin "pilata" virallisuuden vaikkapa maihareilla ja revityillä farkuilla. 😀

farkut – Junarose (saatu) / pellavapaita – Marks & Spencer / takki – Marks & Spencer / kengät – Dr. Martens / korvikset – Aarikka (saatu) / huivi – Becksöndergaard

Jos siellä on muuten joku plussakokoinen uusia kevätfarkkuja vailla, niin kannattaa vilkaista Junarosen valikoimat. Heidän omassa nettikaupasssaan on tällä hetkellä osa farkuista -20% alessa.

Nuo minun kuvissa näkyvät farkut ovat mallia JRFive ja ovat olleet ihan mun suosikit siitä saakka, kun ne syksyllä sain. Ovat malliltaan ihan kuin just mun jalkaan tehty ja kyllä näissä persekin aika lailla paikalleen osuu. Samat farkut nähty aiemmin myös mm. näissä  asukuvissa.

Kokoja Junarosen farkuissa löytyy siis välillä 42-54 ja itse käytän mallista ja matskusta riippuen joko kokoa 44 tai 46. Tämän postauksen mallikappalefarkut ovat kokoa 44. (ja ei, en todellakaan yleensä mahdu mihinkään mikä on kokoa 44)


28.02.2017

Posted at 18:15h in Yleinen by
0 Likes

Kun viime viikolla kerroin toisinaan painiskelevani sen asian kanssa, että miten tylsiä ja arkisia asuja on järkeä postata, sain useampiakin ilahduttavia ja kannustavia kommentteja, joissa sanottiin arkisuuden olevan just hyvä juttu. Joten sen kannustamana onkin hyvä hetki postata tällainen paljon ulkoilua vaatineen kuvausduunipäivän asu.

Viimeisimmissä työvuoroissa on tullut mm. ryömittyä kuvaamassa pulkkamäessä ja jalkapallokentän laidalla (hallissa sentään tähän aikaan vuodesta) sekä vietettyä aikaa järven jäällä retkiluistelijoita ja potkukelkkailijoita kuvaten, joten pukeutumisessa on noina päivinä kiinnostanut etupäässä mukavuus ja säänmukaisuus. 

Ulkonä pyöriessä kiskaisin jalkaan vielä ulkoiluhousut pitääkseni persuksen kuivana ja suojautuakseni tuulelta, mutta toimituksessa heiluessa ja hallissa futista kuvatessa menin tällä kuvissa näkyvällä setillä. 

Eniten viime vuosina töissä käyttämäni kenkämerkit ovat ehodottomasti Merrell ja Crocs. Merrelleitä löytyy varrella ja ilman ja Crocseja multa löytyy niin loskakeliin kuin kesähelteisiinkin. 

trikoohousut – Foggy / college – Ellos / takki- Canda / kengät – Merrell (saatu) / panta – Katri N. / huivi – Kaino (saatu) 

Vaikka toisaalta aika välinpitämättömästi suhtaudunkin peilikuvaan tällaisina duunipäivinä, niin yhdestä asiasta en luovu vaikka olis mitä päällä; korvakorut on oltava. Nämä valkoiset puiset timantit ovat hankinta viimeisimmältä Tallinnan reissulta muutama viikko sitten. Virolaisten suunnittelijoiden ja käsityöläisten tuotteita myyvä Oma Asi Design onkin jokaisen Tallinna-visiittini vierailukohde juuri ihanien korujen vuoksi.

Toinen asia, johon tuon päivän vaatteissa tuli hieman kiinnitettyä huomiota muuhunkin kuin käytännöllisyyteen, oli nuo kivan väriset huivi ja panta. En ihan täysin ankeissa väreissä halunnut lähteä ovesta ulos. (Kainon huivista ja tuotteista kirjoittelinkin lisää eilen.)

Oma Olympus-kuvauskalustoni on peilittömyytensä vuoksi niin kevyt, että sen rinnalla tuo SK:ssa käyttämäni setti tuntuu ihan kivireen vetämiseltä. Punnitsin tuossa jokin aika sitten tuon kamerarepun sisällään ihan jokapäiväinen perusvarustus (runko, 3 tai 4 linssiä, salama, monopodi ja pikku sälää), niin tulos oli reilut kymmenen kiloa.

Tuota läjää ei todellakaan kanneta missä tahansa kameralaukussa, vaan tukeva reppu on ainoa vaihtoehto. Vuosien saatossa on omiksi suosikeiksi aina osoittautuneet kovaakin käyttöä kestävät Tamracin reput, joita on käytössä myös työpaikallani. 

Jos pukeutumisen lisäksi kiinnostaa myös mun työnjälki valokuvaajana, niin täältä löytyy mun lehtikuvaus-portfolio!