-Kaupallinen yhteistyö, Mavala-

Olen viime viikkoina katsellut kaupoissa suurella innolla uusia bikineitä. Yritän kyllä muistuttaa itseäni, että viime kesänä Suomen suvessa käytin bikineitä tasan kerran ja vaikka tänä kesänä kelit olisivatkin hieman suotuisammat, niin ei ole luvassa lomaa jolloin niihin ehtisi pukeutua. Se tarkoittaa mielestäni tasan yhtä asiaa, mä olen vakavasti aurinkoloman tarpeessä jahka kesäduuneistani selviän. Kyllä nyt ihmisen pitää enempi kuin yhtenä päivänä vuodesta päästä nauttimaan uikkareissa auringosta, kuumasta hiekasta ja kylmistä juomista.

Luulen, että oma budjettini ei vie minua minnekään Euroopan aurinkorantoja kauemmas, mutta eihän se estä haaveilemasta eksoottisemmistakin kaukomaista. Mavalan tämän kesäkauden First Class Colors -lakkakokoelma pisti sävyjen nimillään ajatukset laukkaamaan mm. sellaisiin paikkoihin kuin Cape Town, Long Island, Tahiti ja Fiji…

Kuusi väriä sisältävästä First Class Colors -kokoelmasta löytyy itselleni tutumpia korallin ja oranssin sävyjäkin, mutta viime aikojen kiinnostukseni vaaleanpunaista kohtaan sai minut tarttumaan kokeilumielessä hempeän pinkkiin sävyyn nimeltä Fiji. Ja voi kuulkaa, pakko tunnustaa, että mun maalauspuuhista ei olis tullut yhtään mitään ilman tuota lakkojen mukana saamaani kynsilakan korjauskynää! Se on sitten sellaista söhertämistä, kun minä tartun siveltimeen, että väriä tuntuu välillä olevan enempi siellä kynsien vieressä kuin itse kynnellä.

Mutta nyt vihdoin minua valistettiin tuollaisesta näppärästä pikkuapurista, jolla suhrut saa siivottua näppärästi. Kynsilakanpoistoainetta sisältävän kynän kärki on suht terävä, joten homma hoituu sillä melkoisesti tarkemmin kuin pyöreäpäisellä pumpulipuikolla, joilla siis olen koittanut tilannetta aina tähän saakka pelastaa. (Katsotaan innostuisinko yhtä lailla myös kuvassa näkyvästä kynsinauhakynästä ja muistaisin sen avulla hoitaa kynsinauhojani vähän useammin kuin tähän saakka. Jos mä jätän sen tuohon sohvapöydälle esille tuijottamaan minua syyttävästi.)

Aika söpöt karkkikynnet mä sain aikaiseksi, kun oikein kieli keskellä suuta värkkäsin ja ahkerasti sudin korjauskynällä harhalaukauksia pois. Oon ihan ylpeä suorituksestani. Kyllä näillä räpylöillä kehtais pidellä kookospähkinädrinkkiä Fijin valkoisella hiekkarannalla. 

Kun nyt värien suhteen hieman kokeilumielellä ollaan, niin vaaleanpunaisen kynsilakan kaveriksi sopikin hyvin vetää päälle uusi sininen maksimekkoni. Kuten pidempään matkassa olevat lukijat jo tietävät, olen pitkään ollut lähes täysin sinisen vastustaja, mutta tänä keväänä olen ottanut suuria harppauksia yli tuon ennakkoluulon. Ja nyt joudun itse asiassa sanomaan, että onhan tuo nyt ihan järjettömän hyvä väri. Kynsien ja laukun vaaleanpunainenkin nousee hienosti esille sen parina. Ja jos nyt mielessäni sijoitan itseni Tyynenmeren rannalle käyskentelemään, niin kyllähän mä passaisin ehdottomasti saumattomammin turkoosin veden, sinisen taivaan ja valkoisen hiekan sävyttämään maisemaan tässä mekossa kuin iänikuisessa mustassa. Tulis paljon harmoonisemmat lomakuvat!

mekko ja turbaanihuivi -Vila/iso huivi -Lindex/kengät-Crocs/laukku-Marimekko (kuvauslainassa Porin Ratsulasta)

Fijille saakka tuskin matkaan muuta kuin unelmissani, mutta kun minne tahansa lämpöön suuntautuvalle aurinkolomalle laukkuani toivottavasti syksyllä pakkaan, niin tämä asu ainakin pääsee mukaan. Mutta jos nyt ei ihan vihkoon hommat mene, niin eiköhän täällä koti-Suomessakin saada jokunen hellemekon käyttöön soveltuva päivä. Ja täytyy muistaa vastaisuudessakin, että tämä söpönen Fiji-lakka on ihan selvästi sinisen mekon kaveri. Ja entäs tuo Marimekon suloinen Alisa-laukku, se on aivan täydellinen match tuon Fiji-lakan kanssa!

Miltäs näytti minun asuni, kelpaisiko loma-asuksi Tyynenmeren rannoille? Itse on todettava, että mulle löytyi tämänkin kokonaisuuden myötä taas ihan uusia lempivärejä… Tai siis, tykkäsinhän mä vaaleanpunaisesta jo vuonna 1985 ja nyt taas heti uudelleen!

 


Huhhuh. Alkuviikko meni blogihiljaisuudessa ihan siitä syystä, että aloin olla niin pirun poikki puskettuani kolme viikkoa töitä ilman yhtään kunnollista vapaapäivää. SK:sta vapaat hetket meni kaikki tukevasti omien töiden parissa, mutta nyt pitäis pikkuisen helpottaa. Loppukesä on paria keikkaa lukuunottamatta pyhitetty pelkästään päivätyölle. 

Tästä neljän päivän vapaaputkesta eka, eli eilinen menikin sitten melko lailla vaan henkeä vetäessä. Tai no, kävin aamupäivällä pusertamassa ittestäni salilla hien irti PT:n vetämällä treenillä, mutta loppupäivän vaan rentoilin. Olen treenaillut nyt taas toukouusta saakka salilla ja vaikka en vielä olekaan päässyt 1-2 krt/vko tahtia tiiviimpään sporttaamiseen, niin huomaan silti jo edistymistä. Jalka nousee boksille askeltaessa huomattavasti keveämmin ja kyykyt alkaa taas löytää syvyyttään. Eikä treenien jälkeiset päivätkään ole enää yhtään niin kivuliaita kuin vielä muutama viikko sitten. Kyllä se taas tästä. 

Ihan pian pääsen lisäämään viikottaisiin liikkumisiin vielä kunnon pyörälenkitkin, kunhan mun Briteistä tilaama pyörä saapuu. En malttais millään odottaa! Lähetysseurannan mukaan paketti on lajiteltu tänään Gatwickin lentokentällä. Kyllä se siis ensi viikolla saapuu. Jee!!!

mekko, korvikset ja laukku -H&M/sandaalit-Vagabond

Tätä juhannusaattoa me ollaan tähän mennessä vietetty lähinnä ruokahommia valmistellessa. Ribsit kypsyvät parhaillaan padassa ja kovasti tietään meidän juhannusperinteeksi puskeva tikkataulukakku hyytyy jääkaapissa. (Eiks se ala olla jo perinne, jos toista vuotta peräkkäin tehdään samaa evästä. :D) Pakataan eväät pian kassiin ja lähdetään illaksi grillaamaan ja hengaamaan Tommin äidin kesäasunnolle. 

Rentoon loman omaiseen fiilikseen sopii hyvin löysä pellavasekoitemekko. Tämä päällä ei tarvii varoa syömisiään ja juomisiaan, vaan voi antaa mahan rellottaa ihan rauhassa, sen verran muodoton kauhtana on kyseessä. Mun kesävaatekaapista on aina löydyttävä ainakin yksi tällainen ei minkään näköinen rentoilumekko, jonka voi vetää päälle, kun olo on vähän möh, eikä pukeutuminen kauheasti kiinnosta. 

Jottei kokonaisuus näyttäis ihan siltä kuin hiihtelisin menemään yöpuvuksi tarkoitetussa paitulissa (on muuten ihan yks mun inhokkisanoista toi paituli…), niin ripustin korviin vähän väriä ja valitsin kaula-aukosta narujen verran pilkottavat rintaliivit. 

Nyt mä taidan kaivella bikinit kaapista ja pakata kassiin vähän luettavaa. Sää näyttää siltä, että vois hetken aikaa ehtiä makailemaan vielä auringossa. Yritän nyt tehdä kaikkeni, että nää vapaapäivät olis tosiaan lepoa ja rentoilua eikä mitään to do -listan purkamista. Pyykkivuoret ei varmasti karkaa sillä aikaa ja laskuja ehtii kirjoittaa joskus myöhemminkin. 

Ihanaa ja rentouttavaa juhannusta kaikille!

Loppuun vielä mun tämän juhannuksen voimasoitossa oleva biisi. Parasta just nyt.

 

 


Edellisen postauksen asukuvissa nähty pitsineulemekko pysyi päälläni eilen koko päivän, mutta illalla suunnatessani viinilasilliselle naapurini kanssa, vaihtuivat kaikki asusteet mekon ympärillä. Näyttäis siltä, että nahkarotsilla ja punaisilla korviksilla ja kengillä lähes mistä tahansa vaatteesta tulee mulle ihan oman näköinen. 😀

Tässä siis valkoinen pitsimekko part 2.

Punaisten kenkien käyttö on jäänyt tämän vuoden puolella jotenkin todella vähäiseksi. Ja ne kun ovat olleet vuosia yksi pukeutumiseni kulmakivistä. Vaatekaapin värimaailma on kuitenkin kokenut viime aikoina sellaisia myllerryksiä, että punaiset popot ovat joutuneet katselemaan sivusta. Nyt tulikin sitten taas pitkästä aikaa ihan suunnattoman kotoisa olo, kun sujautin jalkaani nämä Zalando Iconics -malliston unelmanpehmeät nahkaiset kiilakorot.  Näiden ajattelin sopivan myös sen hetki taapäin nähdyn mustan housuhameen kaveriksi.

mekko-Ellos/rotsi-Saki/kengät-Zalando Iconics/laukku-Diesel/korvikset-Aarikka (saatu)