Tänään ehdin sentään nappaamaan asusta muutaman ruudun enemmän kuin maanantaina bussiterminaalissa, sillä koulun loputtua viideltä olivat Mediapoliksen käytävät sopivan autioita kuvauspuuhia varten. 

farkut-HM+/pusero-Junarose (saatu)/neuletakki-J.Lindeberg/kengät-Vagabond/laukku-Olympus (Saatu)

Asun lähtökohta oli uudet HM+ osastolta ostamani vaaleat pillit johon valitsin sitten muut osat sen mukaan, että reppuun tarvitsi napata vain vaihtopaita huomiseksi ja tietäisin muuten viihtyväni samoissa kuteissa huomisenkin. Melko saman näköinen kokonaisuus muuten kuin TÄMÄ viime syksyinen asu vaikka samaa ei olekaan kuin tuo Junarosen kuviollinen pusero. 

Asusta tarkemman maininnan ansaitsevat ehdottomasti nämä henkkamaukan plussaosaston Skinny high-farkut, näissä on nimittäin vyötärön korkeus todellakin minun makuuni. Mulla oli parit vaaleat farkut jo kaapissani, mutta tällaiset oikeasti korkeavyötäröiset ja kunnolla pillilahkeiset uupuivat, joten nämä olivat just hyvä löytö. Jos joku miettii kokopolitiikkaa, niin mulla on farkuista koko 46. Sama malli löytyy myös mustana.

Nyt mun olkaa vasten odottaa malttamattomana yksi kahdeksan vuotias pikkupoika mankuen, että tulisin vihdoin leikkimään hänen kanssaan legoilla, joten pakko mennä! 


Mä olen lukenut joidenkin bloggaajakollekoiden kertomuksia tuntien asukuvaussessioista ja varta vasten blogikuvia varten palkatuista asukuvaajista. Oma todellisuus onkin sitten tätä, kuvasin kuusi ruutua pikaisesti kaukolaukaisimella Kampin kaukoliikenneterminaalissa. 😀 

No mutta asu sattui olemaan mielestäni ikuistamisen arvoinen eikä muita mahdollisuuksianyt tähän päivään 8 tunnin bussissa istumisen ja käsikirjoituspalaverin lomaan mahtunut, joten näillä mennään. 

Toissa vuonna pikkujouluasussa esiintyneet paljettibyysat ovat jääneet jostain kummallisesta syystä vähälle käytölle, mutta päätin vihdoin korjata asian. Kullanväriset kimallushousut ovat ehkä tuntuneet turhan juhlvavilta srkivaatteeksi, mutta tänä aamuna mietin, että eikös pimea ja ankea maanantai-aamu oo just mitä parhain hetki kaivaa päälle hieman kimmellystä. Ja kun unohtaa korkkarit ja partyparty-yläosat, niin varsin hyvinhän ne taipuu pikkujoulupöksyt arkeenkin. Dress down -operaatio onnistuikin mielestäni varsin loistavasti maihareilla, kauluspaidalla ja neuleella.

housut-H&M/kauluspaita-Junarose/neule-Ellos/kengät-Dr. Martens

Kun lähtee ylhäältä alaspäin katsomaan, niin kauluspaita ja v-aukkoinen neule ovat niin kovin virallista, että alempaa vastaan tulevat paljettiöverit ovat sille just täydellistä vastapainoa. Maiharit sitten taas tuovat kokonaisuuteen itselleni sopivaa rentoutta. Minkään muunlaisia kenkiä on tuohon itselleni vaikeaa kuvitellakaan.

Aiemmin paljetteja keskellä arkipäivää on päälläni nähty mm. tässä asussa.  Minusta alkaakin tuntua, että on luontevampi pukea päälle kimallusta ja paljetteja räntäsateisena maanantaina palaveriin mennessä kuin mihinkään kemuttamaan mennessä. Pitänee kehitellä lisää arkiasuja näistä housuista.


Muistelin tänään asukuvia ottaesani miten tätä Nanson trikoojakkua joskus vuosia sitten ostaessani mietin, että "onneksi noi olkatoppaukset saa pois". Se istui pitkään ja tiukassa itsellä sellainen olkatoppauskammo, joka juontaa varmaan juurensa muistoihin lapsuudesta. Piti kasvaa aikuiseksi asti ennen kuin tajusi, että olkatoppaukset ei aina ole sellaiset hillittömän korkeat superlon-pönkät kuten kasarilla. 

Tässä Nanson bleiserissä tarranauhoilla kiinnittyvät olkiatoppaukset ovat hyvin maltilliset eikä siksi erokaan ole huima toppauksilla tai ilman, mutta on niillä silti väliä. Alla vasemman puoleisessa kuvassa toppauksia ei ole ja oikealla ne ovat paikoillaan. Pikkuisen on tossa ilman -kuvassa kyllä asentokin jo noin, että toinen hartia alempana, eikä vertailu siksi onnistu ihan täysin, mutta kyllä tosta oikeanpuoleisesta erottaa, että toppaukset tuovat hartioihin hieman terävyyttä. Hienovarainen skarppaus siis. 

Jos siis olet olkatoppauskammoinen kuten minäkin joskus, niin rohkaisen hautaamaan pelot ja ja jättämään ne olkatyynyt paikoilleen sellaisiin vaatteisiin, mihin ne on suunniteltu. Ainakin tällasen omenan  vartalon muoto saa oikeanlaisilla olkatooppauksilla just sopivasti ryhtiä ja kulmikuutta pehmeyden ja pyöreyden vastapainoksi.

Alla vielä päivän rätit ihan jalkoihin saakka. Ei ollutkaan mustaa päästä ihan varpaisiin saakka, glitterkengät pelastivat. Työkaveri totesi jalkineet nähdessään, että "ihan kuin Herreysillä! Muistatko?". Nimi oli hämärästi tuttu, mutta ei soittanut kelloja. Epäilinkin, että taitaa olla kyse sen ajan yhtyeestä, että en ollut vielä syntynyt.

farkut-Junarose (saatu)/silkkipusero-La Redoute, Ellos/bleiseri-Nanso/kengät-Gei Gei/koru-Greenika

Ei muuta kuin google laulamaan ja ja sehän kertoi, että vuosi oli 1984, kun ruotsalainen Herreyn veljesten muodostama pop trio voitti Euroviisut kappaleella Diggi-Loo Diggi-Ley, jalassaan kullan väriset kengät. Jopa katsomamme youtube -videon  kuvauksessa muistettiin mainita, että "Check out those golden boots, lol". (Kuvan bändin viisutyylistä näet TÄÄLLÄ.)

Mietin näitä kuvia katsoessa, että kivasti jotenkin häivyttää toi jakku mun rintavarustusta. Mutta sehän on vaan trikki edestä päin katsoessa. Sivuprofiili palauttaa mieleen todellisuuden. 😀 😀

Nyt eilisen Quantico-jakson kimppuun. OIkeesti pitäis tehdä koulutehtävää, mutta palautus on vasta sunnuntaina ja mikäs se oliskaan parempi motivaattori kuin viimetinka. Vihoviimeinen sellainen.