Alkaa tuntua, että tämä neuletakki on kasvanut muhun kiinni, niin ahkerasti olen viime viikkoina koonnut asut sen ympärille, tai sanoisinko paremminkin alle. Erityisen tykästynyt olen näihin minihame -asuihin, missä hame on lyhyempi tai korkeintaan yhtä pitkä kuin neuletakki. Neuletakki ja saappaat siis pysyy ja vaihtelen vain hametta ja puseroa. Aiemmin asukuvissa on samaa tyyliä nähty mm. TÄMÄ paljettihameversio. Viime viikolla koulussa hameena oli tiilenpunainen nahkahame mustan puseron kanssa ja toisena päivänä musta hame viininpunaisen puseron  kanssa (näistä en valitettavasti ehtinyt ottaa kuvia).

Ja tänään sitten tällainen niitein koristeltu mustavalkoinen vedos aiheesta. Tykkään ainakin itse tosi kovasti. 

hame-H&M/pusero-Masai/neuletakki-J.Lindeberg/saappaat-Apple Green

Linkkasin tossa jokin aika sitten Lindexin metrinovillaisen alustopin ja nyt pitää muistaessa pistää myös toinen suositus villaisen aluspukeutumisen saralta samasta puljusta. Se on nimittäin niin, että naisen pitää pitää tavarastaan huoli eikä päästää pyrstöä paleltumaan, ja siihen on näin pakkasilla hameeseen pukeutuessa oiva apu villashortsit! 

Mulla on itsellä pikkaisen lyhyempi malli kuin nuo tällä hetkellä Lindexin valikoimissa olevat, mutta muuten samanmoiset. Aivan sairaan hyvä lisälämmitin persukselle, kun nykäisee noi sukkahousujen päälle. Ei pääse helman alle pyrkivä viima puremaan persusta niin herkästi. Hyvin siis tarkenee pakkasillakin lyhyessä hameessa, kun on hyvät aluskamat ja pitkät saappat. Ainoa paikka mihin hieman vilu meinaa iskeä, on etureidet pieneltä matkalta, mutta ei se sitten haittaa, kun on muuten ihan lämmin.


Vaikka omasta kaapistanikin toki löytyy joitakin keinokuituvaatteita, onhan yksi lempipuseroistanikin (ikävä kyllä) polyesteriä, niin sellaisia ei kuitenkaan tulisi mieleenkään vetää päälle tällaisilla talvikeleillä. (No ei kyllä sitten lämpimillä kesäsäilläkään… :D)

Viikonlopun Helsinki-reissuni asu oli taas jälleen hyvä esimerkki pakkasajan villaintoilustani. Rintaliivejä ja alushousuja lukuunottamatta päälläni oli vain villavaatteita ja jalassa luonnollisesti nahkasaappaat. 

Olen varmasti sanonut tämän jo sata kertaa, mutta sanonpa taas: jos joku valittaa, ettei ihan perusarjessa tarkene Suomen talveen kuuluvissa pakkasissa, niin suosittelen tutkimaan vähän tarkemmin niitä vaatteiden materiaalitietoja. Vaihtoehtoja on muitakin kuin paleleminen tai pilkkihaalari.

Tämä päivän postailu jää tällaiseksi lyhyenlännäksi siitä syystä, että deadline puhkuu niskaan. Huomenna nimittäin alkaa koulu Tampereella ja silloin pitäisi palauttaa ensimmäinen esseetehtävä, joka siis on luonnollisestikin edelleen kesken. Mun maailmassa ei tällaiset hommat valmistuis ikinä ilman viimetinkaa. 

Vähän kyllä kauhistuttaa nää opiskeluhommat, ehdin jo katuakin tätä koko siirtoani melkoisesti välillä. Siitä on vuosikausia, kun on viimeksi tarvinnut tuottaa tuollaisia asiallisia kirjoitustöitä ja tuntuu, etten osaa hommaa enää lainkaan. Keskittymiskykykin tuntuu olevan ihan kadoksissa. 

Hieman ahdistusta tuottaa myös se, että edessä jälleen uusiin ihmisiin tutustumista. Ei siksi, että se jotenkin jännittäisi vaan siksi, että se vaan tuntuu jotenkin raskaalta, minä kun olen ihminen joka tarvii tuttujenkin ihmisten näkemisen jälkeen aina eristäytymistä ulkomaailmasta. Mutta enköhän mä selviä. Nyt on edessä kolme lähiopetuspäivää, mutta jatkossa nitä tulee olemaan aina vain kaksi kerrallaan. 

Nyt siis esseen kimppuun!

mekko-Benetton/neuletakki-J.Lindeberg/laukku-Global Accessories/saappaat-Apple Green/korvikset-Lindex


Ihan ajantasaista päivänasua taas vaihteeksi. Päivä kului housuissa joita en ollut kuvitellut koskaan käyttäväni julkisesti. Mutta mikäs näissä lököttävissä villapöksyissä oli ollessa, kun puki kaveriksi vähän skarppia raitaa ja huomiotaherättävät huopikkaat.

Pakkasta oli aamulla -18 astetta eikä mulla ollut mitään käryä millaisille keikoille työvuoro SK:ssa veisi. Oisko siistejä sisähommia, vai pitäisikö taas huhuilla vaikkapa pilkkijöitä meren rannassa. Piti siis pukeutua käytännöllisesti. 

Alimmaiseksi kiskaisin jo alkuviikosta hehkuttamani merinovillasukkikset ja Lindexistä pakkasten tullen ostamani merinovillaisen alustopin. Sitten pitkähihainen trikoopaita ja neuletakki ja alaosaan välihousuiksi äidin mulle joskus ostamat Sisleyn roikkuvahaaraiset neulehousut (villa-alpakka-akryyli). Niin, ajatus oli siis alunperin, että ne on ihan vaan välikalsarit, kun aamulla töihin lähtiessä päälle tuli vielä tuulihousut. Mutta töihin päästyäni tajusin, että en mä nyt todellakaan jaksa koko päivää kahista niissä ylisuurissa ulkoiluhousuissani, joten päädyin riisumaan ne ja heilumaan näissä pappakalsareissa.

Siis ihan oikeiksi housuiksihan nuo on alunperin tarkoitettukin, mutta kun itselläni ovat olleet aina vaan sellasessa välihousukäytössä, tuntui kuin olisin tehnyt jotakin väärää hiippaillessani työpaikalla villahousujen haarat roikkuen. Mutta omassa päässähän se kalsarifiilis suurimmaksi osaksi oli, sillä samantyyppisiä munapussihousujahan löytyy kaapistani kesäversioinakin. Onhan tää asu nyt kaikessa päästä varpaisiin villaisuudessaan vähän huvittava, mutta oikein hyvin ajoi asiansa ja sopi tähän päivään. Tarkenin hienosti ulkona ja sisällä en joutunut kuuntelemaan kahisevia puntteja. 

Ja sitä paitsi, onhan nuo lapikkaan malliset huopikkaat ja pussihousut nyt ihan täydelliset kaverukset!

neulehousut-Sisley/raitapaita-Marimekko (saatu)/neuletakki-Ellos/huopikkaat-Arctips (saatu)

Punaiset huopikkaani saivat työkavereilta ja myös yhdeltä kuvattavalta ihastelua osakseen, eivätkä suotta. Pari talvea sitten blogikamppiksen myötä saadut Arctipsin huopalapikkaat ovat sekä nätit että todella lämpimät. Ei minulla tänäänkään mitään villasukkia jalassani ollut ja varpaat pysyi hyvin lämpiminä. 

Merinovillaiset huopajalkineet valmistetaan käsityönä Töysän Kenkätehtaalla ja tätä Classic-mallia on saatavilla seitsemässä eri värissä. Jos ihastuit, niin aiemman postaukseni Arctipseistä voi lukea TÄÄLTÄ ja värivalikoiman ja muut jalkinemallit näet Arctipsin sivuilta.