21.11.2015

Posted at 16:22h in Yleinen by
1 Like

Hemmetin Noora, hänen keikisteltyä blogissa pitkissä Palmrothin saappaissa en saanut mokkasaapashimotusta enää pois päästäni. Upeiden Palmrooth-saappaiden yli 300 € hinta ei kuitenkaan sopinut suunnitelmiini, joten vietin hetken jos toisenkin internetin syövereissä etsiskellen edullisempaa vaihtoehtoa. Ehdin jo luovuttaa, kunnes eräänä päivänä sähköpostiini kolahti The Outnetin uutiskirje, jossa komeili Michael Korsin mokkabuutsit ison aleprosentin kera. Innostuin asiasta pikkuisen liikaa ja tilata täräytin saappaat mittailematta pohjettani. 

nahkahame-Ellos/kashmirneule-Ellos/saappaat-Michael Michael Kors/laukku-Tiger OF Sweden

Ja arvaahan sen miten siinä kävi. Sain saappat kiskottua jalkaan hirmuisella ähinällä, mutta saappaan poikki menevä sauma kiristi pohjetta niin, että luulin kinttuni joutuvan kuolioon. Mietin ensin tietenkin kenkien palauttamista, mutta koska olivat kovin mieluisat ja jalkaterän osalta tosi hyvän tuntuiset, niin päätin sitten hakea lausunnon Porin Kauppahallin Suutarittarelta. Jonkin verranhan nahkasaappaan varsia voidaan suurentaa ihan venyttämällä, mutta arvelin, että tuon saapasta kiertävän poikkisauman vuoksi tarvittaisiin varmaan muunlaisia toimenpiteitä. 

Ammattilainen lupasi, että venykkeen kanssa saappaista saataisiin minullekin sopivat. Toki niiden ulkonäkö hieman muuttuisi, mutta itseäni ei ajatus saappaan takana olevista kuminauhavenykkeistä haitannut, joten jätin MK:t Suutarittaren helkään huomaan. Sovittiin samalla, että kenkiä venytettäisiin hieman myös nilkan kohdalta, jotta saappaiden jalkaan vetäminen hieman helpottuisi ja korkoihin laitettaisiin hieman paremmin Suomen talveen sopivat kantalaput. 

Joku tietenkin miettii, että eikö olisi ollut jo sama etsiä kengät jotka olisivat olleet passelit suoraan kaupasta, mutta halusin nyt katsoa tämän vaihtoehdon. Ja kaiken lisäksi ajatus DHL:n kanssa sopivan noutoajankohdan sopimisesta sen hetkisissä reissukiireissäni tuntui niin stressaavalta, että en siksikään ollut innoissani tuotteen palauttamisesta.

Varsista siis leikattiin palat pois ja ommeltiin tilalle tukevat venykkeet. Kävin sovittamassa saappaita kerran välivaiheessa, jotta korjaukset saatiin varmasti oikean kokoisiksi.  Korjaukset toteutettiin todella siististi  ja itse olen lopputulokseen oikein tyytyväinen. Leikkauksen muoto säilytettin nätisti alkuperäisen mallina. Tokikaan kengät eivät enää takaapäin näytä lainkaan samalta kuin alunperin, mutta paljonhan tuollaisia venykkeitä näkee kengissä ihan valmiinakin. 

Katsoin nyt sitten myöhemmin, että mitä noiden saappaiden tuotetiedot ilmoittaa varsien kooksi ja näyttäisi olevan 38 cm, juuri saman verran kuin oman pohkeeni ympärys. Eli ihan hirvittävän paljosta ei ollut kyse, mutta pieni lisätila kuitenkin tarvittiin kaikille suunnattomille lihaksilleni. 😀

Kaikille korjaustöille (venyke, nilkkaosan venytys ja kantalaput) tuli hintaa n. 50 €. Tästä lisäsijoituksesta huolimatta tulivat nämä saappat n. 140 € halvemmaksi kuin ne alunperin kuikuilemani Palmroothit.

Ei siis kannata heti luovuttaa, jos tuntuu, että kaikki saappat ovat pohkeesta piukeita. Kannattaa ehdottomasti kysäistä myös suutarin mielipide, jos on pienestä kiinni. Porissa suosittelen lämpimästi Suutaritar Enniä Kauppahallissa!

Saappaat siis ovat nyt muuten oikein buenot, mutta yksi pieni probleema edelleen on. Mun jalka on melko rintava ja vaikka nilkan kohtaa hieman venytettiinkin, ei jalan sujauttaminen kenkään tapahdu kovin liukkaasti. Saappaan sisäpuoli ja esim. tän päiväiset sukkahousut muodostivat melkoisesti kitkaa välilleen, joten piti miettiä että mitenkäs pirussa nämä sais jalkaan hieman pienemmällä ähinällä, kun ei pitkää kenkälusikkaakaan ollut saatavilla. Ratkaisu löytyi, kun muistin erään kenkäkauppiaan kertoman jutun buutseista ja muovipusseista. 

Eli nilkasta piukean oloiset tai muuten vaan kitkaavat buutsit tai mitkä tahansa saappaat ja nilkkurit saa astetta sujuvammin jalkaan, kun sujauttaa kannan alle ohuen muovipussin. Itse käytin hevi-osastoilta tuttua hedelmäpussia. Pussi on huomattavasti liukkaampi kuin kengän sisus ja saappan saa kiskaistua jalkaan käden käänteessä. Sitten vaan nypätään pussi pois kengästä ja ei kun menoksi! Ja koska nahka venyy käytössä, niin todennäköisesti jossain kohtaa alkaa pärjäämään jo ilman sitä käsilaukussa kulkevaa hedelmäpussiakin. 

 

 


13.11.2015

Posted at 16:47h in Yleinen by
0 Likes

"Moikka, muru! Käyn äkkiä jossain ulkona nappaamassa asukuvat, jos siellä riittäis valoa vielä ihan hetkeksi."

"No niin, OI Share appsilla asetukset kuntoon, voihan paska, akkua enää 12% jäljellä. No, kyllä se näihin kuviin pitäis riittää. Eli heitän heti takin pois, et ehdin kuvata ainakin ilman sitä."

"Ja sit sarjatuliasetus päälle… Et oo nyt tosissaan! Miten helkkarissa tää luuri sammui jo nyt!?"

Jotta semmosta tällä kertaa. Muistikortilla oli muutama testiruutu takkipäällä ja sitten tää yksi ainoa kännykänrpläys-otos päivän räteistä ilman takkia. Sit mun iLuurini päätti mennä nukkumaan. Ja turha luullakaan, ett olisin ehtinyt käymään kotona lataamassa puhelinta ja palaamaan ulos ennen pimeää. En tajuu tota mun puhelinta, toisinaan ne sinnittelee päällä ihan viimeisiin akun prosentteihin saakka, toisinaan se taas sippaa vaikka akussa olisi juuri ollut joku 10-12% jäljellä. Luotettava laite todellakin.

No mutta, kauniisti ja edustavasti kuvatussa asussa tänään siis läjä kaikkea vanhaa mustaa. H&M:n shaping skinny -farkut, Zaran teeppari, Vilan kimalluskaapu ja valoa tuomassa Vagabondin "kaunoluistimet" sekä Syster P:n vaaleanpunainen kashmirhuivi (saatu). (Koitan alkuviikosta ehtiä laittamaan huiviarvonnan pystyyn, niin joku teistä saa kans valintansa mukaisen huivin. Pysykää siis kuulolla!)

Mä kävin tänäänn hammaslääkärissä ja toki pelkäsin sitä taas etukäteen. Mua on muutaman viikon ajan aina toisinaan syödessä vihlaissut tuonne yläposkihampaisiin niin, että meinaa taju lähteä ja sitä sitten lähdin lääkärille näyttämään, kun aattelin, että siellä on varmaan reikä. Pelotti ihan sairaasti, että sitä hammasta räpeltäessä tulee se sama silmän taakse saakka säteilevä salaman omainen kipu, joten pyysin toki puudutuksen. Sitten pelkäsin tietenkin myös sitä puududtusta. Mutta täytyy sanoa, että tämän päiväinen operaatio oli ehkä, jos ei nyt sanaa miellyttävä voi käyttää, niin ainakin vähiten epämiellyttävä hampaanpaikkauskokemus ikinä. Puudutuspiikkiä en tuntenut juuri lainkaan ja vanhan paikan purkaminen ja kaikki moneen kertaan porailut sujuivat todella nätisti ilman minkäänmoista aavistustakaan kivusta.

Toki se pään sisällä kaikuva poran jyrsivä ääni saa koko ajan odottamaan, että kohta kuitenkin vihlaiseen ja itsellä on leukaongelmien vuoksi suun auki pitäminen välillä aika tuskallista, mutta mä selvisin hommasta ihan voittajana! Koko hammaslääkärivierailun ainoa vihlaisu koettiinkiin siis tällä kertaa vain kassalla 170 € laskua maksaessa. Mutta onneksi sattui just tilipäivä kohdalle, niin ei itkettänyt ihan niin paljoa. Olin itse asiassa niin tyytyväinen saamani hoitoon ja homman suorittaneisiin lääkäriin ja hoitajaan, että varasin samalle tyypille vielä uudenkin ajan, että tsekataan mitä muuta ongelmia suusta löytyy kuin tuo tänään korjattu vanha lohjennut paikka ja arvioidaan myös kaipaako mun purentakisko päivitystä tän uuden paikan myötä.

Hammaslääkärille meneminen on aina ihan yhtä kauheeta, mutta aina sitä vaan on todella iloinen sitten, kun siellä vihdoin viimein saa käytyä.

Nyt nopsaan pyykit kuivumaan ja sit lähden treffeille kahden kuuman miehen kanssa, toinen on nimeltään Tommi ja toinen Bond, James Bond.


12.11.2015

Posted at 16:02h in Yleinen by
0 Likes

Mulle tuli jo ihan vainoharhainen olo, että alkaako tän blogin perusteella näyttämään, että pukeutuisin vallan mekkoihin, kun niitä on näkynyt viime aikoina niin paljon, mutta selaamalla Asut-kategoriaa taaksepäin, löytyis sieltä näköjään silloin tällöin pöksyjäkin. Taitaa vaan olla niin, että mekko päällä mulla on useammin sellainen olo ja habitus ylipäätään, että haluan sen tänne blogiin kuvata. Tänään oli vuorossa Junaroselta saamani mekon ensiulkoilutus.

Tästä mekosta sanoi mieskin, että "se on kyllä kivan näköinen" ja olen kyllä varsin samaa mieltä. Jotenkin hyvin tollanen vartaloa imarteleva ja tasapainottava. Ehkä se on tuo hoikentava pystyraita, joka sen tekee. 😀 Jos jotakuta tuo sama mekko kiinnostelee, niin mulla on koko M. Mietin hetken, että pitäisikö sovittaa kokoa isompaa, mutta tulin siihen tulokseen, että tykkään mekosta juuri tälleen tyköistuvana. Löysempi yläosa olisi heti hinkkien kanssa telttamaisempi.

Michael Korsin mokkasaappaat ovat alelöytö The Outnetista. Hintaa tuli töppösille kuitenkin vähän lisää, kun varret osoittautuivat itselleni liian pieniksi. Tykkäsin saappaista kuitenkin niin, että päädyin palauttamisen sijaan ottamaan riskin ja vein ne suutarille. Postaan myöhemmin kuvia saappaisiin tehdyistä muutoksista ja kerron mitä kaikkea niille tehtiinkään. 

Maltoin kerrankin olla laittamatta tukkani ainaiselle pikkumyy-ponnarille ja olen kulkenut tämän päivän tällaisella pörröreuhkalla. Kohtuullisesti muuttuu ulkonäkö laseilla auki olevalla tukalla! Näytän jotenkin kauheen aikuiselta. 😀 

Oli muuten jännää, kun kävin eilen työpaikallani Satakunnan Kansassa, mutta tällä kertaa itse haastateltavana. Mulla oli päällä neulemekko ja tukka oli tötteröllä ja naamassa kunnon meikki huulipunineen. Oli ihan todella outo ja väärä olo hiippailla toimituksessa sen näköisenä, kun normaalisti siinä paikassa ollessani olen ryönäisemmässä lehtikuvaaja-habituksessani. Oli jotenkin vähän pelle-olo. Yksi työkaveri sanoikin, että "sä oot hirveen paljon hienompi, kun et oo täällä työvuorossa". Jep, mä tiedän! Kesän lopussakin yksi tyyppi kysyi kahvihuoneessa vastaan tullessa, että "ootko sä se bloggaaja?… Kun mä en oo koko kesänä sua tunnistanut!". Mulla on siis selkeästi kaksi täysin eri olemusta, beauty and the beast. 😀

mekko.Junarose (saatu)/saappat-Michael Kors/takki-Cubus/silmälasit-Dolce & Gabbana (saatu)/korvis-gTie (saatu)

Äh, nyt pakko tehdä vielä muitakin töitä ennen kuin läppäristä akku loppuu. Tulin tähän läheiseen kahvilaan sillä ajatuksella, että teen töitä sen aikaa, kun läppärin akku riittää. Kuvankäsittelyn sijaan olen kuitenkin vastaillut lähinnä meileihin, facebookannut ja nyt postannut, joten nyt mä otan itseäni niskasta kiinni ja vietän jäljellä olevat virrat kuvien kimpussa!