09.11.2015

Posted at 20:46h in Yleinen by
0 Likes

Tänään mun päähän ei mahdu yhtää mitään muuta kuin työt. Siksipä tuuppaankin nyt eetteriin vielä nämä yhdet Benetton-neulemekko -kuvat. Oranssi ja luumunvärinen on jo esitelty, joten tässä olis vielä tämä musta.

Tämä päivä meni kameran takana eräissä yrityskuvauksissa ja huomenna puolestaan suuntaan Helsinkiin heilumaan kameran eteen #EVEKin kuvauksiin. On vaan vielä pikkuisen omat käsikirjoitushommat keskeneräisiä, joten ei mene tämä iltakaan lepäillessä.

Mun kaveri kyseli tänään mun työkuvioista ja esittikin sitten jännän kysymyksen: "mikä sun päätyö on tällä hetkellä?". Vastasin empimättä, että "valokuvaus, kyllä mä koen olevani ykkösenä valokuvaaja ja sitten siinä sivussa vähän sitä sun tätä". Tuo sitä sun tätä pitää sitten tällä hetkellä sisällään koulutushommia, bloggaamista, videokuvausta ja nyt tuota #EVEK-ohjelman tekoa. Sitten mä aloin miettimään asiaa tarkemmin ja laskin, että no itse asiassa esim. tässä kuussa en taida kyllä montaakaan päivää valokuvata ja 80% tuloista tulee ihan muista asioista, että en mä nyt tiedä voiko sitä päätyökseen sanoa. 

Lopputulokseni tässä pohdinnassa oli, että miks mun tarttis asiaan ylipäätään jotenkin määritellä? Ammattia kysyttäessä vastaukseni on valokuvaaja, mutta jos asiasta tulee enempi keskustelua, voin kertoa tekeväni sekalaisia viestintä- ja media-alan hommia. Mutta en mä pysty ainakaan tällä hetkellä antamaan mitään yksisanaista vastausta siitä mitä teen elääkseni.

Jo lyhyen työttömyyspätkäni aikana mua mietitytti se miten usein me määritellään itsemme ja toiset työn kautta. Kun esittelemme itsemme tai kaverimme, tulee ammatti usein heti nimen ja iän perässä. Niin kuin se ammatti lopujen lopuksi kertoisi hirveästi ihmisestä. Myyjä, sairaanhoitaja, toimittaja, palomies, bloggaaja opettaja, maanviljelijä, telineasentaja, postinjakaja, insinööri, kaikkien noiden ammattien takana voi olla mitä tahansa sydämellisestä ja maailman miellyttävimmästä ihmisestä narsistiseen kusipäähän. Tuntuukin hassulta, että jotkut ihmiset pitävät ammattia yhtenä kriteerinä kumppania valitessa. Mitäs sitten, jos se himoitsemasi palomies päätyykiin vaihtamaan alaa? 

 Mitä sitten jos ei ole töitä? Tai mitä jos repii leipänsä pienistä puroista sieltä täältä? Eikö sitten muka ole "identiteettiä"? Vaikka mä näitä pohdinkin ja koitan asiaa kyseenalaistaa, niin myönnän itsekin määritelleeni minuuttani pitkälti työn kautta. Ja siksi mä olenkin nyt vähän ihmeissäni, että mikähän mä nyt sitten oikein olen. Päätinkin tuossa yksi päivä olla ihan vaan Fuckin Awesome Person. Jos teettäs käyntikortit kyseisellä tittelillä. 😀

mekko-Benetton/kengät-CK Jeans/laukku-Tiger of Sweden/huivi-Aleksi 13/korvikset-Aarikka (saatu)

Mitä mä siis kertoisin itsestäni, jos ei työstä saa puhua? Onpa muuten vaikea kysymys. Ehkä todellakin pitää alkaa tutustumaan omaan itseen ihan vaan ihmisenä.

 


02.11.2015

Posted at 23:53h in Yleinen by
0 Likes

Otsikon oppi on peräisin äidiltäni ja voin sanoa, että ainakin tässä kohtaa on mamma saanut siirrettyä opetuksensa menestyksekkäästi tyttärelle.

Esittelin jokin aika sitten Zalandolta tilaamani Benettonin villamekon, joka osoittautui heti niin potentiaaliseksi lempivaatteeksi, että en juurikaan empinyt, kun äiti soitti ja kertoi, että Sotkamon Benetonilla olisi sama leninki oranssina.

"whaat?? Oranssi! Pakko saada! Käy mamma ostaa se mulle!"

Uudet korviksetkin on muuten Benettonin. Löytyvät TÄÄLTÄ. Kaulakoru puolestaan on parin vuoden takainen second hand -löytö.

Mutsi siis innostui neulemekkopostauksestani ja syöksyi hankkimaan itselleen samaa kolttua. Ostosreissulla vastaan tuli myös tämä aurinkoinen oranssin sävy ja äiti luonnollisestikin otti heti raporttipuhelun rättihullulle lapselleen. Lopputulos oli, että nyt meillä on äidin kanssa molemmilla sekä oranssit että ne viininpunaiset (en oikein tiedä mikä sen toisen mekon väri ois..) neulemekot. Ja bonarina mulla vielä mustakin. 😀

Pikkasen on nyt ehkä näissä kuvissa omaan makuun turhan vähän deniereitä noin lyhyelle mekolle, mut muita ei nyt sattunut räpylään kun laukkua pakkasin. Selkeesti pienen sukkispäivityksen paikka syksyn kunniaksi. Pitänee siis suunnata taas henkkamaukan äitiysvaateosastolle hakemaan nippu lemppari sukkahousuja!

Musta mekkokin tuli kuvattua laivalla, joten sekin näkynee täällä pian. Kuten jo FB:ssä jokin aika sitten sanoin, niin jos nää ainaiset neulemekot kyllästyttää, niin kannattaa palata blogin pariin ehkä vasta joskus huhtikuussa. 😀

mekko-Benetton/rotsi-Junarose (saatu)/kengät-Calvin Klein Jeans/laukku-Tiger of Sweden/korvikset-Benetton/kaulakoru-2nd hand

Käytiin siis tosiaan pyörähtämässä Junarosen kutsumima pikku risteilyllä. Reissustakin jonkunnäköistä raporttia varmaan tulossa lähiaikoina. Tänään vuorossa yksi työpäivä ihan täällä Porissa ja huomenna otan suunnaksi Seinäjoen ja lähden pariksi päiväksi valistamaan Olympus-kameroiden käyttäjiä. Mut enköhän mä ehdi vähän reissun päältäkin bloggaamaan!

Onko siellä muita hamstereita joilta löytyy suosikkivaatteet useissa väreissä?

Kuvista kiitos reissukaverilleni Joannalle!


30.10.2015

Posted at 19:18h in Yleinen by
0 Likes

Argh.. Tulin tuossa just duunikeikalta, joka meni vihkoon niin monin tavoin. Osaksi syyt olivat minusta riippumattomia, mutta myös oma suoritus meni vähän aidan alta huono valmistautumisen vuoksi. Nyt on siis vähän niin kuin tatti otsassa tälleen viikonlopun alkajaisiksi. Yritän kuitenkin muistuttaa itseäni, että sain  tänään myös ilahduttavan määrän positiivista palautetta. Eräs kuvaamani rouva oli tuonut minulle töihin kortin, jossa kiitettiin hyvästä kuvasta ja toisaalta kuulin, että videoasiakas oli kiitellyt, että "kuvaaja oli todella ihana!". Eli hyvät jutut voittaa huonot tänään kuitenkin 2-1. 

Jos oli tänään vähän epäonnistumisen hetkiä, niin samanlaisia tuntemuksia oli myös eilen, jolloin myös nämä asukuvat on napattu. Kävin nimittäin eilen siellä TAMKin valintakoehaastattelussa ja mulla on fiilis, että sekään ei mennyt kauhean vahvasti. En ollut juurikaan ehtinyt valmistautua ja miettiä, että mitä minulta mahdollisesti kysyttäisiin ja tuntuukin, että en osannut riittävän vakuuttavasti vastata, että miten kokisin tuon koulutuksen kehittävän itseäni eikä minulla myöskään ollut mitään kummoista ajatusta siitä mitä haluaisin tehdä viiden vuoden päästä. 20 minuuttia kahden tyypin katseiden ja kiperien kysymysten alla tuntui siis melko piinaavalta. No, se on sit ihan herran haltuun, että pääseekö sisään vai ei. Joulukuun alussa se selviää.

farkut-H&M/pusero-Masai/jakku-Lindex Generous/kengät-CK Jeans/huivi-Esprit/rotsi-Junarose (saatu)

Kari Ketonen heitti eilen Antti Holma Showssa, että "Vakituinen työntekijä on onnellinen, kun alkaa viikonloppu tai loma. Freelancer on onnellinen, kun kalenteri on niin täynnä, että siihen työmäärään varmasti kuolee." Piti sitten vähän miettiä, että mitenkäs toi homma menee omalla kohdalla ja tulin siihen tulokseen, että juu, kyllä sitä on ihan hirveen fiiliksissä, joka ikinen kerta, kun saa raaputtaa kalenteriin taas lisää duuneja, mutta samaan aikaan miettii, että hitto, kun osais joskus sanoa joillekin hommille myös ei. Siinä vaiheessa, kun ei ehdi edes haaveilla vapaapäivästä ja tietää, että keikkaa on sen verran hyvin, että liksatkin on muutamaksi kuukaudeksi tiedossa, niin onko se silti ihan pakko vielä survoa johonkin ainoaan kolmen tunnin vapaaseen spottiin se "ihan nopee lehtikeikka"? Mun vastaus tuntuu olevan, että "on ihan pakko". 

Pikkuisen stressitunnelmissa siis eletään just nyt, mut jospa tossa muutaman viikon päästä tulis taas vähän rauhallisempi vaihe. 

……………………………………

Ja siis voi jumalauta! Kesken tän postauksen kirjoittamisen mä tajusin, että olen möhlinyt kalenterimerkintöjeni kanssa siihen malliin, että laitoin tänään asiakkaalle väärää infoa päivistä jolloin olen käytettävissä. Että ei muuta kuin perjantai-iltana seitsemältä nolona soittelemaan, että "anteeks kauhiasti, mut mää oon kirjottanu teille tänään melissä ihan puuta heinää. Ei se päivä onnistukaan!" Että voi nyt saatanan saatana sanoisinko. No, onneks ei vielä mitään peruuttamatonta tapahtunut.

Viikonlopun tärkein homma näyttäis siis olevan kalenterin ajantasalle saattaminen!