10.05.2015

Posted at 19:49h in Yleinen by
0 Likes

Alkuvuodesta asti hyllyssä malttamattomana odottaneet Marc by Marc Jacobsin hiiriballerinat pääsivät vihdoin perjantaina ulos boksistaan ja ulkoilemaan aurinkoon. Punaisten hiirulaisten kaveriksi vaatekaapista kaiveltiin kaikkea vanhaa ja tuttua.

housut-Vero Moda (saatu)/pusero-Kaiio, Sokos/kengät-Marc by Marc Jacobs/korvikset-Lindex/aurinkolasit-Dolce & Gabbana (saatu)

Mies kommentoi hiirulaisista, että häntä häiritsee tuollaiset kengät joista näkyy varpaanvälit. Näyttää kuulema liian pieniltä. Onhan se kyllä toisaalta vähän hassun näköist, mutta oma oikean jalana vaivasenluun alkuni kyllä kiittää juurikin tuollaisesta hyvin avoimesta ballerinan mallista. Niinpä, kyllä luitte oikein, vaivasenluu. Kuinka aikuista, niin sitä aina kuvitteli nuorempana, että se on vain joku vanhojen mummojen vaiva. Mutta niin vaan on itselläni nyt jo muutaman vuoden ajan ollut huomattavissa, että varvas on hieman kääntynyt sisään päin ja tyvinivel siten pullottaa hieman ikävästi.

Olen muutamaltakin läheiseltä vanhemmalta naiselta nähnyt mitä vaivasenluut voivat pahimmillaan olla, joten otin asian suht vakavasti jo heti huomatessani ensimmäiset oireet. Osaksi tästä syystä on esimerkiksi korkokenkien käyttö jäänyt aiempaa paljon vähemmälle ja yritän muistaa tehdä välillä varvasjumppaakin. Myös monet kengät ovat saaneet lopulliset lähtöpassit huomattuani niiden ärsyttävän tuota niveltä.

 Enimmäkseen ongelmia on lähinnä juuri erilaisten avokkaiden kanssa. Monissa ballerinoissa ja korkokengissä kengän reuna asettuu juuri hinkkaamaan tuota korkeimpana töröttävää kohtaa nivelestä ja sellaiset jalkineet saa unohtaa sitten ihan kokonaan. Mutta hyvänä puolena voitakoon todeta, että tämä on väkisinkin hieman hillinnyt kenkäshoppailua ja on siten ehkä pelastanut minut hukkumasta kenkiin. 😀

Hiirulaiset kuitenkin siis onnekseni ovat kaverit vaivasenluun pentuni kanssa ja siitä on sitten hintana tuo varvasvälien vilkkuminen.

Olin jo ihan unohtanut talven aikana miten ihanat nuo viime kesänä usein päälläni nähdyt Vero Modan housut ovat. Malli on ihan täydellinen. Voi kun sais näitä joka värissä!

Mut mites tää vaivasenluuhomma, olenko mä yksin ikäryhmässäni ongelman kanssa vai löytyykö kohtalotovereita?  Tai jos ei vielä vaivaa, niin huolestuttaako asia yhtään? Mietittekö millaisia kenkiä tulee käytettyä?


02.05.2015

Posted at 14:23h in Yleinen by
0 Likes

Tajusin tuossa yo-lakkini olinpaikkaa miettiessäni (muistin sen olevan edelleen kotikotona ullakolla), että en ole käyttänyt sitä liipistä kertaakaan varsinaisen ylioppilasjuhlapäivän jälkeen. Monta vuotta meni niin, että koin vapun yo-hattu -perinteen ihan pöljänä ja myöhemmin kun olen ollut sitä mieltä, että voishan sen nyt brunssille päähänsä vetäistä, niin se on maannut laatikossaan reilun 500 kilometrin päässä.

Muutaman viime vuoden ajan olen kuitenkin koristellut päänuppini vappupäivänä tuolla Kirsi Nisosen suunnittelemalla yo-laketilla (saatu) ja niin tein myös eilen. Mustavalkoinen lyyralla koristeltu ruusuke pysyi päässäni koko työpäivän (tai no, pysyi ja pysyi.. korjailin sitä aina kun kuvaamiselta ehdin) ja vielä illalla, kun suuntasin näkemään ystävääni Annia.

Töiden jälkeen vappuskumpalle lähtiessä vaihdoin vain työpäivän ajan jalassa olleet legginssit ja maiharit sukkiksiin ja paljettikenkiin ja kamerarepun sijaan otin olalle roikkumaan vähän lisää kimallusta.

Taisin juuri pari viikkoa sitten kirota, että ei enää koskaan mekkoa töihin, mutta taitaa se fiilis olla pitkälsti kiinni  myös siitä mitä siellä mekon alla on. Ainakin eilen, kun jalassa oli oikeasti peittävät legginssit, ei tuollaisessa trikookoltussa pyllistely tuntunut ihan niin kamalalta. Halusin laittaa eilen mekon ihan vaan siksi, että se passasi paremmin tuohon lakettiini kuin kaikki ne lököttävät farkut joita niin mielelläni töissä käytän ja laketti oli päähän saatava. 😀  

 mekko-H&M/neuletakki-Peter Hahn/kengät-RAS/laukku-Halston Heritage/laketti-Cailap (saatu)

Pikkaisen on kökön näköinen tuollainen kauhtunut trikoomekko kaiken tuon kimalluksen keskellä. Paremmalla koltulla tää ois ihan kivakin asu. Mutta kun en vaan jaksanut etsiä kaapista töiden jälkeen mitään parempaa ja töihin taas puen ennemmin just tuollaisen rievun, jonka kohtalolla ei oo niin väliä kuin niitä garderobin parempikuntoisia kamppeita.

Tästä nuhjuisesta mekosta tulikin mieleen, että mun vaatevarasto kaipaisi kyllä kipeästi läpikäymistä. Pitäisi jostain löytää aikaa raapia ihan koko vaatehuoneen sisältö ulos koloistaan ja tutkia kaikki tiukalla seulalla. Mulla on siellä ihan liikaa A) ihan superlemppareita vaatteita, jotka on kuitenkin jo kunnon puolesta sellaisia, että täytyisi raskia luopua, B) kamppeita joita haluaisin käyttää ja osata yhdistellä, mutta jotka ei vaan ikinä päädy päälle ja C) kaikkea epäsopivaa. Lumppua on ihan rajattomasti ja silti pyörin viikosta ja kuukaudesta toiseen suurinpiirtein samoissa rytkyissä koko ajan. Muutamat samat suosikkifarkut, tietyt ihanimmat t-paidat jne. Hillitön vaatehelvetti siis. Luulen, että se on tuttua aika monelle naiselle.

Mutta ääh.. kun se vaatteiden läpikäyminen, sovittaminen ja ylimääräisten kiertoon laittaminen on niin hiton työlästä. Missä välissä sitä oikein ehtis ja viitsis? Ja miten sitä raskis luopua kaikista tuollaisista niiiin mukavista, mutta kaameen näköisistä rytkyistä, niin kuin vaikka toi mekko?


01.05.2015

Posted at 13:12h in Yleinen by
0 Likes

Yksi munkki töissä lounaan jälkkäriksi ja illalla ravintolassa kaksi lasia skumppaa, siinä olivat ainoat merkit vappuaatosta omalla kohdallani. Meneillään on pitkä aamuvuorojen putki, joten ei kauheasti ehdi kemuttaa. Eilen illalla suunnattiin kuitenkin Tommin kanssa ulos syömään sen kunniaksi, että tapaamisestamme tuli vappuaattona kuluneeksi tasan 13 vuotta. Yhdenlainen merkkipäivä siis. Aatella, oon ollut sillon 20 vee opiskelijatyttönen ja 27 vuotias Tommi oli mielestäni melko vanha. Satuttiin samalle mökille vappua viettämään ja minä olin kuulema ollut miekkosen mielestä hirmuisen söpö tyttö, joten hankki sitten puhelinnumeroni kaveriltani ja alkoi ehdottelemaan. (reilun vuoden se sai siinä sitten yritellä 😀 )

Tavatessamme tuolloin 30.4.2002 mulla oli päällä punainen Pikku Kakkonen -t-paita ja päässä punainen huivi. (Ne tukkarätit kuuluivat tyyliini siis jo tuolloin). 13 vuotta myöhemmin luotin treffi-iltanamme mustaan.

farkut- H&M Shaping Skinny/pusero-Masai/nahkatakki-Junarose (saatu)/kengät-Vagabond/huivi-Stylesnob/aurinkolasit-Le Specs (saatu)/laukku-Liebeskind Berlin

 

Työt jatkuu koko viikonlopun ja vielä siitäkin eteenpäin, seuraavan vapaapäivän koittaessa vasta ensi torstaina, joten en osallistu vappukemutuksiin tänäänkään. Kekkeröinnin sijaan vietän viikonlopun töiltä liikenevät tunnit kouluhommiin, sillä maanantaina pitäisi tuupata näytön kirjalliset ennakkotehtävät postiin. Arvatkaa vaan ovatko vielä kovinkaan hyvällä mallilla.. Ehkä 1/4 tehtynä.

Jos saan nuo tympeet kirjalliset duunit puserrettua, niin sitten pitää seuraavan parin viikon aikana vielä kasata portfolio (puuha jota vihaan ihan täysillä), jotta voi mennä koittamaan tulisko musta ihan tutkinnonkin puolesta valokuvaaja. Toisaalta ihan haista paska -fiilis koko hommasta ja mietin, et minkä ihmeen takia ees jaksan vaivautua, mutta kai se nyt vaan on yks virstanpylväs joka pitää saada alta pois. Ja plussana tietenkin se, että kun nyt tuuppaa ton roikkumaan jääneen hommaan kuntoon, niin voi sit hakea muutaman sadan euron tutkintostipendin aikuiskoulutusrahastolta. Eli ihan ilmasta rahaa tarjolla, kun nyt vaan hoidan tän yhden hiton näytön.

Hauskaa vappua teille! Omani on ihan hanurista.