18.01.2015 Seisomahame
Olen käyttämistäni vaatteista päätellen pysynyt viimeiset 2-3 vuotta melko tarkasti samoissa mitoissa joten vaatekaappini sisältö on koon puolesta melko ajantasainen. En ole enää vuosikausiin säilönyt liian pieniä vaatteita sillä ajatuksella, että ”jos vielä joskus laihtuis”, vaan pistänyt vääränkokoiset suosiolla kiertoon. Jokunen poikkeus kaappiin kuitenkin mahtuu. (Ja muualle ei sitten mahdukaan..)
Yksi tuollainen vaate, joka ei oikein istu, mutta en silti raski heittää menemään, on H&M:n musta nahkahame. En ole luopunut hameesta siksi, että se on niin ’siinä ja siinä’. Oikein nesteet kropasta vieneen baari-illan jälkeisenä krapulapäivänä se kun saattaa mahtuakin ihan kivasti. Sitten voi vapista darrassa sohvalla kivassa nahkahamosessa.
Edellisen kerran kiskoin nahkalipareen päälleni lokakuun lopulla jolloin iloitsin, että kykenin jopa syömään hame päälläni.
hame ja neuletakki-H&M/t-paita-Benetton/kengät-Ellos/laukku-Zara/korvikset-Mimu
Eilen illalla valitsin vaatteita pienoisessa kiireessä ja nappasin nahkahameen henkarista pitkästä aikaa. Siinä seisaaltaan ja selkä suorassa homma tuntui ihan mahdolliselta, joten ei muuta kuin menoksi. Mutta voihan helvetti.. totuus iski tajuntaan puristuksena läskimakkaroihin heti autoon istuessa. Aivan sairaan tukala fiilis! Ja siinä missä helma oli seisoskellessa vielä jotenkuten mennyt siveellisestä, oli siveyden sipuli viimeinen asia joka helmasta tuli mieleen istuessa. Mutta en kääntynyt vaihtamaan vaatteita, vaan päätin selvitä.
Edessä oli siis lähes pari tuntia istumista stand up -katsomossa laardien huutaessa armoa. Viereemme istuneen keski-ikäisen pariskunnan mielenrauhaa turvatakseni riisuin neuletakin päältäni ja asettelin verhoamaan syliäni. Siinä kohtaa, kun henkeä pidätellen odottaa, että koska se haarakilla sieltä helman alta oikein kurkkaa, on lisäpeite todellakin tarpeen.
Mutta kyllä mä hiton hyvältä näytin tolleen seisten, vatsaa kiukulla sisään vetäen ja hengittämättä. Muija on rento kuin rautakanki!
Tästä eilisestä tukalasta kokemuksesta huolimattakaan mä en osaa laittaa tuota hametta kirppiskasaan. Mulle on jotenkin vaan tärkeää omistaa nahkahame. Mä tunnen olevani nainen, jolla kuuluu olla nahkahame! Viis siitä onko se sopiva. 😀 Mutta jokin riippuvuussuhde minulla tuohon nahkalärpäkkeeseen on ja nämä tiukasti (indeed) yhdessä vietety hetket ovat tehneet siitä minulle tärkeän. Se on aina hieno se jännitysmomentti, että meneekö vetskari kiinni suosiolla vaiko väkivallalla.
Mutta oli kuulkaa hieno vatsalihastreeni tuollainen lähes kaksi tuntia selkä suorassa istuen, vatsaa sisään vetäen ja huutonauraen. Kyllä absit kiittää!
Löytyykö teidän kaapista vastaavia ”aarteita” joista ei vaan voi luopua?
