Tällä hetkellä mua tuntuu kiinnostavan pukeutumisessa erityisesti mustan, valkoisen ja oranssin yhdistelmä. Syytän tästä kesän suosikeiksi nousseita Uhana Designilta saamiani upeita Pisara-korviksia. Harva se päivä tekee mieli sujauttaa korviin juuri nuo näyttävät kaunottaret ja asukin tulee sitten mätsäiltyä niihin.

 Torstaina oli taas Pisara-päivä (ja majava-päivä) tämän näköisenä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mä olen ihan koukussa noihin toukokuussa Bestsellerin pressipäivästä saamiini Vero Modan housuihin. Suhtauduin niihin eka kertaa jalkaani vetäessä todella epäilevästi ja ajattelin niiden olevan mulle liian pienet (koko L), mutta pöksyt venähtivät hetkessä juuri sopivasti ja nyt olen sitä mieltä, että ne on malliltaan ja kooltaan ihan täydelliset. Nää on juuri sellaiset housut, joita olisi ihana omistaa monessa värissä ja kuosissa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Tämän postauksen ilmestyessä me ollaan murun kanssa matkalla kohti Turkua, josta hyppäämme Viking Gracen kyydillä kohti Tukholmaa. Huomenna on luvassa yhden yli 15 vuotta kyteneen unelman täyttymys, kun suuntaamme Friends Arenalle katsomaan Pearl Jamia.

Mulle on painunut jotenkin lähtemättömästi mieleen yksi pimeä syksyinen ilta lukioajoilta, olisko ollut vuosi 1998. Oltiin kaveriporukalla matkalla Sotkamosta Kajaaniin viettämään iltaa, auto oli niin täynnä, että istuin takapenkillä poikaystäväni sylissä. Ilta oli lähes pilkkopimeä, Toyotan pikkuiset kajarit sylkivät suustaan Pearl Jamin Ten -levyä. Muistan sen pimeyden ja sen musiikin. Ten oli yksi lempilevyistäni tuolloin ja se on sitä yhä. En sillä hetkellä olisi osannut kuvitellakaan, että joskus tulisi hetki, kun pääsisin näkemään tuon loistavan bändin livenä. Mä veikkaan, et huomenillalla saattaa joku tippa linssistä vierähtää.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

housut-Vero Moda (saatu)/pusero-Masai/rotsi-Guess/kengät-Tiger of Sweden/korvikset-Uhana Design (saatu)

Muutenkin on nyt jotenkin hirmuisen onnelliset fiilikset. On ihana päästä pikkuiselle reissulle yhdessä Tommin kanssa. On mahtavaa, että heinäkuuksi on tiedossa juuri sopiva määrä töitä. Ja mä vielä tykkään siitä työstäni ihan hirmuisesti. Ilahduttavia asioita on myös päällä tänään oleva nätti uusi mekko sekä hämmentävän hyvin onnistunut passikuva (onnistunut passikuva, luulin ettei sellaista olekaan!). Töiden lisäksi heinäkuussa kalenterista löytyy myös sellaisia merkintöjä kuin ”Iina & Veera -päivä” ja ”KOTIIN!!!!!!”. Hymyilyttää. 🙂

Mietin muuten, että pitäisköhän laittaa tilaukseen noita Pisara-korviksia jossain muussakin väreissä, niin laajentaiskohan se myös tätä pukeutumisen värimaailmaa… Hmm.. Pitänee kokeilla!


Tässäpä parin kuvan mittaiset juhannusterkut täältä aurinkoisesta, mutta lähes jääkarhun ahterin viileästä Porista.

Kuvankaappaus 2014-6-20 kello 21.29.09

Tyyli on tietenkin ollut kohdallaan kuten aina. Villaukat Crocsin ballerinoissa ja Amorphis-huppari kesän suosikkihousujen kaverina. Kädessä tietenkin mitäs muutakaan kuin skumppalasi. Ifeel pretty and happy.

Juhannusaattoon on kuulunut perinteisesti saunomista ja syömistä. Lisäksi nöyryytin hieman murua ja hänen pikkuveljeään tikan heitossa. Oli kesän ekat heitot ja fiksua olisi varmaan lopettaa se samontein tähän onnistumisen tunteeseen, sillä tunnen itseni ja tiedän kuinka paljon se taulun ohi nakkelu turhauttaa, jota useimmiten harrastan.

Kuvankaappaus 2014-6-20 kello 21.29.26

Juhannuksen paras herkku syntyi tänään minun ja Tommin yhteispelillä, kun väsäsimme suussasulavan ja kesäisen Brita-tortun. Ohje tähän raparperihilloketta välissään piilottelevaan kakkuun löytyi torstain Satakunnan Kansasta ja tiesin sen loistavaksi, sillä sain onnekseni pari viikkoa sitten kuvata ja syödä toimittajan väsäämää versiota. Nam ja slurps.

Minun juhannusaattojuhlintani jäi kuitenkin loppujen lopuksi melko lyhyeksi, sillä Tommin lähtiessä anoppilareissun jälkeen paljuilemaan kaverinsa luoksi palasin minä suosiolla  kotiin hirvittävän hartiakivun vuoksi. Joten täällä sitten nappailen särkylääkkeitä, etsin asentoa, jossa sattuisi vähiten ja tuijottelen kymmeneen kertaan nähtyä Notting Hilliä. Huikeaa.

Ihanaa juhannusta kaikille!


1) Pyydä kaveriasi ottamaan asukuvat uudesta mekostasi ja reissuasustasi illan pimeydessä hirveellä kiireellä just ennen kuin syöksyt takaisin kotimatkalle. 2) Lataa kuvat seuraavana päivänä koneelle ja totea kuvien olevan pimeyden vuoksi niin laadutonta kuraa, että päätät olla julkaisematta niitä. 3) Anna kulua vajaat pari viikkoa ja odota aivot sumentavaa blogiblokkia. 4) Selaa aivosumussasi kuva-arkistoja siinä toivossa, että keksisit jotain blogattavaa. 5) Bongaa jo kerran hylkäämäsi kuvat ja totea, että ”ihan sama, menköön”

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

mekko-Aventura, Sokos/rotsi-Guess/sandaalit-Crocs (saatu)/huivi-Beck Söndergaard (saatu)/Nahkalaukku-NYPD/reppu-Fjällräven (saatu)

Suuntasin toissa sunnuntaina vuorokauden mittaiselle pikatyöreissulle Helsinkiin ja koska lähtiessä oli kesä ja lämmintä, päätin pärjätä mekolla ja sandaaleilla. Guessin rotsin sentään nappasin eteisestä mukaani. Maanantai-ilta Helsingissä ei sitten enää ollutkaan ihan yhtä kesäinen ja hytisinkin lähtöä tehdessäni melkoisesti. Onneksi oli sentään samana päivänä saamani Beck Söndergaardin villa-silkki-huivi lämmittämässä. Se toimi ison kokonsa ansiosta myöskin peittonani yöllisellä hki-pori bussimatkalla, kun yritin vilusta väristen saada taiteltua itseni jonkinmoiseen nukkuma-asentoon bussin penkeissä. Kylläpä taas kerran totesin, että äiti on oikeassa, kun muistuttelee, että aina pitäis matkustaessa olla villasukat mukana olis itten kesä tai talvi. Jep, niitä olis taas tarvinnut.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Varsinainen esittelyn aihe oli tällä kertaa kuitenkin tämä Sokoksen oman Aventura-malliston pitsinen pikkumusta, jonka tulin hankkineeksi Pori Fashion Dayn -muotinäytösten vaatteiden sovitusten yhteydessä. Kyseinen mekko ei kuulunut omiin näytösvaatteisiini, mutta näin kun eräs toinen plussamalli sovitti sitä ja ihastuttiin molemmat. Tämä oli jotenkin meitä pylleröitä todella hyvin kohteleva mekko. Niinpä marssittiin molemmat kassalle ja minä hankin mekon mustana ja kaverini itselleen upeasti sopivassa aniliinin/lilan sävyssä.

Tiedän, tiedän, mulla on ihan hirvee kasa mustia mekkoja, mutta ei ollut yhtään tällaista hihatonta rentoa kesäpikkumustaa. 😀 Just hieno tekosyy. No mut, tykkäsin mallista ja elävästä pinnasta ja hinta oli vaan 29,90, ja oli just tilipäivä, joten kappas, tuli hankittua.

Ja koska tämä mekko ainakin mun ja kaverini mielestä imarteli hirveän hyvin molempia meitä kahta eri kokoista ja mallista plusmimmiä, niin vinkataanpa teillekin, että tätä Sokokselta löytyvää Aventuran mekkoa löytyy kokoon XXL saakka, ja itselläni on tällaisena 46 kokoisena käytössä koko L, eli aika hyvin riittää kokoja.

Mua on itse asiassa jo hetken aikaa himottanut raidallinen kesämekko ja nyt tuossa Sokosen verkkokauppaa selatessa bongasin yhden aika kivan tuosta samaisesta Aventura-mallistosta. Ehkäpä kipaisen huomenna vilkaisemassa löytyiskö mekkoa Porin sokkarilta!