Ai että, niin se kuulkaa elämä vaan on mielenkiintoista, että kun ehtii nillittämään yhdestä asiasta äänee, niin äkkiäkös sitä ilmestyy toinen kurkkua kuristava katastrofi nurkan takaa. Yksityiskohtia sen enempää kertomatta totean vain, että nyt kuulkaa pikkusen huolettaa.

Mutta tämä on oikeastaan tilanne, jossa huolettaa jo siinä määrin, että ajatus kääntyy loppujen lopuksi toisin päin ja alkaa ajatella, että jospa tämä katastrofi olisikin sellainen joka kääntyykiin loppujen lopuksi voitoksi. Yhtä aikaa siis hätääntynyt ja luottavainen fiilis.

Joo, tiedän että tällainen ”mulla on yks juttu josta en voi kertoo” on ärsyttävää, mutta halusin kuitenkin kertoa millaisissa tunnelmissa täällä mennään vaikka syistä en puhukaan. Tämä postaus on nimittäin hyvä esimerkki siitä millaista osatotuutta sitä yleensä blogissaan esittelee. Yleensähän sitä kun ei avaisi juurikaa noita negatiivisia tunnelmiaan, vaan postaisi vaan seuraavanlaiset kuvat.

kengat_morgan2

Ai että, siinä ne on bloggaajalla taas uudet yhteistyökumppanilta saadulla lahjakortilla tilatut korkokengät jalassa. Justhan se esitteli edelliset. On se vaan tuonkin ihmisen elämä helppoa ja kepeää, kun kengät on ilmaisia ja kosmetiikkaakin vissiin pukkaa postiluukusta enempi kuin ehtii käyttää. 

Sillä tavalla on kyllä nyt vähän outo tää bloggaaja, kun ei mitään tonnien merkkiveskaa roiku käsipuolesta. Ehkä se on jo kyllästynyt siihen viime viikolla ostamaansa Vuittoniin. Ja mihin se skumppalasikin on kuvasta unohtunut? Eiks ne bloggaajat juo kuplajuomaa lounaallakin?

Aina se vaan hymyilee kuvissa leveästi! Eikö sillä oo ikinä huono päivä? Mutta hymyilyttää kai se kun itseään kuvaamalla ja kengistä kirjoittelemalla rahaa tulee ovista ja ikkunoista. Ja se on varmaan menossa taas johonkin ilmaisen skumpan kekkereihin minkä jälkeen saadaan kymmeniä kuvia sen bloggaajakavereista.

asukuvaB

farkut-Lindex Generous/silkkitoppi pitsiliehukkeilla -Coast (ostettu Manchesterista vuonna 2010, käytetty kerran, eilen löysin sen  ja rakastuin) korkokengätMorgan (saatu Spartoolta)

Niin, semmoseltahan kuplivan keveältä ja helpoltahan se saattaa jonkun ihmisen elo blogin perusteella vaikuttaa. Sitä kun kertoo mieluummin niistä ihanista kesäjuhlista joissa näki ystäviä, siitä uudesta lempparihuulipunasta joka maistuu vadelmalta ja niistä näteistä kengistä jotka jalassa tuntee itsensä hetken ajan maailman valtiattareksi.

On helpompaa hymyillä 1/200 sekunnin verran asukuvassa kuin kertoa miltä tänään tuntui, mikä pelotti ja huoletti. Uudet kengät, alennsmyynnistä löydetyt farkut ja omasta kaapista uudelleen löydetty silkkitoppi ovat niitä pikkuisia makeita rusinoita tässä arjen pullataikinassa.

On helpompi nyppiä pullasta se rusina ja esitellä sitä kuin maistattaa ihmisillä itse taikinaa, joka voi toisinaan olla raakaa ja joskus taas täysin pilalle palanutta. (ai että minkä metaforan siinä leivoin!! 😀 )

kengat_morgan1

Tämän postauksen alussa kerrotut fiilikset ja parin päiväinen avautumispostaukseni koskien (mielen)terveyttä kuitenkin nyt ehkä osoittavat, että siitä ainaisesta blogikuvissa hymyilemisestä ja ystävien kanssa kilistellyistä skumppalaseista huolimatta sinne taustalle mahtuu hirvittävästi asioita, myös niitä elämän ikäviä puolia. Että vaikka tyyppi bloggaisi korkoja, kolttuja ja kikatusta, niin se saattaa silti itkeä.

Mm. muotiin, tyyliin, kauneuteen ja sisustukseen keskittyviä blogeja lukiessa saattaa hämääntyä luulemaan, että niiden kirjoittajien elämän pahimpia kriisejä ja ongelmia ovat luksuslaukun ratkennut vetoketju, talvisaappaiden irronneet korkolaput, myynnistä poistettu lempi huulipuna ja designesineiden järjestys olohuoneessa.

veeratommiblogiin

Mulla ei ole tällä hetkellä mitään noista edellä mainitsemistani ongelmista, mutta pari-kolme muuta vähän eritasoista kyllä. Niistä huolimatta aion edelleenkin keskittyä blogissa pääosin hymyilemään ja iloitsemaan kengistä ja koltuista. Haluan pitää n. 99% blogin sisällöstä kepeänä ja hymyilevin otoksin kuvitettuna.

Minulle on kuitenkin tärkeää, että te lukijat tiedätte myös sen, että vaikka kotini pursuilee kenkiä, mahtuu sinne myös huolia. (Mutta onneksi sinne mahtuu myös haleja ja rakkautta! Monta ihanaa kuvaa tuli eiliseltä, mm tuo raatihuoneen portailla otettu halipusikuva)

Kiitokset muuten kaikista tsemppi- ja vertaistukikommenteista kilpirauhaskitinään! Mä jatkan nyt vähän murehtimista muilla asioilla, mutta voitte olla varmoja, että aina välillä mä pistän huolet hetkeksi ajatuksista sivuun ja lepuutan aivoja selaamalla netistä mitäs muutakaan kuin kenkiä!

PS. Postauksen kengät tosiaan siis tarjosi Spartoo. Härskisti siis mainoshommia kaiken ”on mullakin välillä vaikeeta” -kitinän keskelle.


Edellisen asupostauksen hame + raitapaita tosiaan jatkoivat tuona päivänä päälläni vielä työpäivän jälkeenkin, mutta päätin kaupungille lähtiessä muuttaa asetelmaa hieman ihan siksi, että saisin vertailevaa kuvamateriaalia tänne blogiin.

Kiskoin siis paidan pois hameen sisästä, vaihdoin kengät mataliin sandaaleihin ja korut ja laukun toisiin. Yleisilmeestä tuli heti huomattavasti kasuaalimpi hameen näyttäessä korkean kynähameen sijaan normaalilta minihameelta ja kenkien ollessa matalemmat.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mutta mitenkäs tämä paidan ja hameen asettelu sitten muuttaa vartaloa, tai siis millaisen optisen illuusion ne luovat?

Tuossa ylläolevassa kuvassa näkyy mielestäni keskivartaloni malli, eli tuo rinnat-vyötärö-lantio -suhde aika totuudenmukaisesti. Olen siis melko suora pötkylä eikä vyötärö erotu kovinkaan selkeästi, mutta kyllä siellä rintojen alla piilee kuitenkin hieman kapoisampi kohta.

Olin itse sitä mieltä, että hame paidan päällä korostaa vatsaani, mutta moni kommentoija oli eri mieltä. Nyt kuvia vertaillessani tulen siihen tulokseen, että vatsan pömpötykselle ei oikastaan ole loppujen lopuksi suurtakaan merkitystä tuolla paidan ja hameen ”järjestyksellä”, vaan se ylimääräinen höttö kyllä on totuudenmukaisesti esillä molemmissa tapauksissa. Tuo raitakuosin jatkuminen lantiolle saakka kuitenkin tuo mielestäni paremmin esiin vyötärön ja lantion eron, joten näytän mielestäni kurvikkaammalta näin, kuin hameen ollessa korkeammalla.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

raitapaita-Gina Tricot/hame-Mamalicious/sandaalit-Vagabond (saatu)/aurinkolasit D&G (saatu)/laukku-Pieces

Toisaalta nämäkin itse näkemäni erot voivat johtua myös kuvakulmista eikä asiaan ole yhtä ja ainoaa absoluuttista totuutta. Mutta siinä missä ns. leveydessä ei mielestäni näy mainittavaa eroa pukipa nuo kummin päin vaan, niin pituussuhteisiin sillä onkin enemmän merkitystä.

Tässäkin tapauksessa on kyllä sanottava, että Nellyn ottamissa kuvissa kuvauskorkeus on matalammalta ja näin ollen pidentävämpi, kuin Tommin ottamissa kuvissa, mutta ihan peilikuvankin perusteella on helposti nähtävissä, että tuon alla olevan kuvan mukaisesti puettuna hame saa jalat ja koko alavartalon näyttämään luonnollisesti pidemmältä.

Näytän huomattavasti persjalkaisemmalta raitapaidan katkaistessa vartalon lantion kohdalta kuin sen katkaistessa vartalon vasta kuvitellun vyötärön kohdalta. Mutta tämähän nyt toki oli selvää jo oikeastaan ennen vaatteiden päälle pukemista, sen verran on pukeutumisohjeistuksia tullut luettua.

IMG_6060

Eli kumpi sitten parempi? Ei voi mielestäni julistaa yksiselitteistä voittajaa, vaan paremmuus on kiinni ihan siitä millaisen kuvan haluaa luoda ja millainen on fiilis. Itse koen molempien vaihtoehtojen pukevan itseäni aikalailla yhtä hyvin ja molemmista löytyy tasaisesti hyviä puolia. Tykkään, että jalat näyttää pitkiltä vyötärölinjan ollessa korostettu, mutta tykkään toisen version rentoudesta.

Yhteistä molemmille asuille kuitenkin on se, että kyllä mä kuvissa nään ensimmäisenä aina nuo omat megahinkkini olipa paita survottu sitten hameeseen tai mihin tahansa. Mutta toisaalta niin paljon kuin tötteröistä toisinaan harmia onkin, niin ne kyllä kätevästi harhauttavat katsojien huomiota pois vähemmän imartelevista vartalonosista. Eli sanoisin tässä kohti, että huraa tissit! 😀

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Onko raadilla sanottavaa aiheesta? Entäpä olisiko tämän tyyppiset samat vaatteet usealla tavalla -postaukset sellainen asia josta pitäisi ottaa ihan tapa?


En menisi takuuseen, että tällainen kuvissa esiintyvä korkeavyötäröinen hame + raitapaita yhdistelmä on kaikista imartelevin ratkaisu omalle vartalolleni, mutta päätin silti antaa asulle mahdollisuuden yhden työpäivän ajaksi. Olen nimittäin tullut viime aikoina siihen tulokseen, että haluan ottaa edes pieniä haparoivia askeleita ulos mukavuusalueeltani, jotta löytäisin täpötäydestä vaatehuoneestani kenties jotain uusia yhdistelmiä.

 Toisaaltahan tässä ei ole mitään uutta. Näin minä raitapaidat aina yhdistän, joko denimiin tai mustaan alaosaan ja mausteeksi jälleen jotain punaista. Mutta kokonaisfiilis tässä kokonaisuudessa on jotenkin itselleni vieraalla tavalla "asiallisen naisellinen". Siksipä siis yksittäin kovin tutut vaatekappaleet tuntuivatkin näin puettuna uudenlaiselta ja vähän vieraalta. Täytyy ehdottomasti käydä niiden vaatevuorien kimppuun rohkeammin ja tutkimusmatkailijamaisemmalla otteella.

 Hehkuttelin tuossa keväällä useampiakin mammaosastolta tekemiäni vaatelöytöjä sukkahousuista farkkuihin ja sainkin tuolloin kommenttiboksissa kysymyksen, että eikö minua hävetä käyttää raskausvaatteita. Huvitti kyllä kovasti. Miksi ihmeessä mun tarttis hävetä itselleni sopivaa vaatetta olipa se ostettu sitten miltä tahansa osastolta? Niin kuin silloinkiin jo totesin, niin ei kai sillä ole väliä millä se iso maha on hankittu! 😀 Noiden keväisten löytöjeni jälkeen olen tajunnut tsekkailla kauppojen mammavaateosastot siinä missä normi- ja plussanurkatkin. Tämäkin napakkaa trikoota oleva hame löytyi Kampin Vero Modan Mamalicious-aletangosta alle kympillä. Samasta rekistä löytyi myös tänään töissä päällä olevat kuvauspäiviin loistavasti sopivat farkut. Kyllä mun nyt sietääkin hävetä, kun pöksyt pysyy päällä pyllistellessäkin eikä mammavatsoille tarkoitetun trikookaistaleen vuoksi tarvitse pelätä, että perse vilkkuisi hankalemmissakaan kuvausasennoissa. On se noloa se.   

raitapaita-Gina Tricot/Hame – Mamalicious/Kengät-Crocs (saatu)/kangaskassi-H&M/aurinkolasit-Dolce & Gabbana (saatu)/kaulakoru-2nd hand/rannekoru-2 or+ By Yat

Nolo möhömaha raskaushameessa tässä siis, terve! Paitsi, että omasta mielestäni näyttää kuitenkin oikeasti melko kivalta. Toki sitä vatsaa itseltäkin löytyy siinä määrin, että moni pienempi raskaana oleva ihminen jää mahanympäryksessä kakkoseksi, ja tuo hameen korkea vyötärö jopa korostaa vatsaa, mutta mä en jaksa sitä ajatusta, että aina pitää koittaa näyttää pienemmältä jos on iso tai pidemmältä jos on lyhyt jne. Ei mun maharaukka jaksa aina yrittää olla piilossa. 🙁

kuvat: Nelly Stenroos

Muutin tuota asua samana iltana kauppareissulle lähtiessä vaihtamalla kengät ja ottamalla paidan pois hameen sisästä. Otin kuvan myös siitä versiosta, jossa mittasuhteet näyttäytyvät erilaisina mustan pinnan ja raitakuosin rajan paikkaa vaihtamalla. Luvassa siis vielä sellainen vertaileva kuvapari, että muuttuuko se pötkylä vartalo optisesti erimoiseksi tuollaisilla muutoksilla. Olen ymmärtänyt, että ainakin osa lukijoista kaipaisi juurikin postauksia joissa vertailtaisiin miten samat vaatteet voi pukea eri tavoin joista joku voi olla huonompi tai parempi kuin toinen. Olenko oikeassa, saako tuollaiset vertailut kannatusta?