30.07.2013

Posted at 22:30h in Yleinen by
0 Likes

-yhteistyössä Spartoo–

Mustaa ja punaista. Näiden kuvien asu on värien puolesta tuttua ja turvallista Veeraa, on ollut jo 15 vuoden ajan. Vaikka kaikki muu olisi tyylissä muuttunut vuosien aikana kertaan jos moneenkin, niin mustan ja punaisen liitto on pysynyt mukana aina.

20130730-214338.jpg

20130730-214347.jpg

Mekko, kangaskassi ja kaulakoru-H&M/hattu-Brixton (saatu)/kengät-Minna Parikka (saatu Spartoolta)/nahkaranneke-2 or+ By Yat

20130730-214354.jpg

20130730-214409.jpg

Tykkäsin tuosta pilkkukuosista niin kovasti jo samasta kankaasta tehdyssä vartalonmyötäisessä lyhythihaisessa minimekossa, että törmättyäni tuohon hihattomaan ja löysempään versioon nappasin sen empimättä mukaani. Kolttu tuntuu turvalliselta mustalta mekolta, mutta valkoiset pilkut tekevät siitä kuitenkin pikkuisen raikkaamman.

20130730-214418.jpg

Nämä Minna Parikka Bugs-ballerinat olivat toukokuun lopussa tarkan pohdinnan alla, että tilatako vaiko eikö, mutta Spartoon kesäale pyyhki pois epäilykseni. Ja nyt parin käyttökerran muovattua pupuset unelman pehmoisiksi ja mukaviksi olen todella onnellinen, että niin kävi.

Puput ovat kaikin puolin hurmaavat ja välillä kipristelen varpaitani kengissä ihan vain nähdäkseni korvien heiluvan iloisesti. Pitkäkorvat ovat niin söpöt, että tekisi mieli antaa niille nimet. Ehdotuksia pupusisarusten nimiksi otetaan vastaan! 😉


26.07.2013

Posted at 22:11h in Yleinen by
0 Likes

Pitkästä aikaa tällaiset studiolla otetut asukuvat. Tykkäsin niin kovasti tänään peilikuvastani, että halusin ikuistaa näkymän. Yksin kun olin, niin piti turvautua jalustaan, vitkalaukaisimeen ja sarjatuleen. Joskus aikoja sitten jaksoin harrastaa tärä päättömyyttä enemmänkin, mutta olen nykyään laiskistunut ja otan asukuvia vain saadessani jonkun toisen kameran taakse.

Tämän päivän ohjelma koostui töiden lisäksi aamuisesta lehtihaastattelusta ja sitä seuranneesta olkapään röntgen- ja ultraäänikuvauksista. En aamulla pukeutuessani tullut kuitenkaan ajatelleeksi pyöräilyä, joten anteeksipyyntö kaikille porilaisille jotka tulivat vastaan ja näkivät enemmän kuin olisivat halunneet. 😀

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Edelliselle asukuvalle vastapainoksi nyt oli sitten jälleen kokomustan vuoro. Kolttu on lähemmäs pari vuotta vanha HM+ malliston tunikana myyty asia. Tällaiselle alle 170 senttiselle riittää kyllä hienosti mekoksikin (paitsi pyörän satulaan noustessa…).

Väljälinjaista mekkoa hieman ryhdistämään lisäsin ohuen vyön ja minimaalisen väriläiskän tarjosivat jazz-vierailtani saamat Erika Worksin nahkatupsukorvikset.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

mekko-H&M+/kengät-Crocs (saatu)/korvikset-Erika Works (saatu)

Parasta päällä tänään kuitenkin oli kengät. Nämä näkyivät jo yhdessä asukuvassa pari viikkoa sitten, mutta pakko näyttää lähiluvakin ja hehkuttaa lisää. Sain siis valita mieleiset kengät melko kammottavan imagon omaavan Crocsin valikoimista.

Ne koko maan valloittaneet karmivat sämpylät olivat saaneet minutkin pitämään Crocsia suoranaisena kirosanana, mutta kummasti sitä nousee kauniita kukkasia ”sontaläjästäkin”.

Nämä kevyet jalkapohjia miellyttävästi hierovat kiilakorkosandaalit voittivat minut heti puolelleen ja todistivat, että ei se merkki kenkiä pahenna.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nämä sandaalit eivät ole ainoastaan nätit, kevyet ja sirot, vaan niillä jaksaa myös oikeasti kävellä. Ja kuin kirsikkana kakun päällä, ne saavat mielestäni sääret näyttämään todella hyviltä.

Harmittaa vietävästi, että noiden punaisten versioiden pohja on sellainen tympeän vaaleanruskea. Jos samat kengät löytyisivät kauttaaltaan punaisina, syöksyisin kauppaan välittömästi.

Mitä siis näiden kenkien myötä opin? Merkiltä kuin merkiltä voi löytyä ilahduttavia yllätyksiä, joten omien ennakkoluulojensa yli kannattaa toisinaan kurkistaa.


25.07.2013

Posted at 16:27h in Yleinen by
0 Likes

Pahimmasta loman jälkeisestä töihinpaluushokista, kun selvisi viime viikolla, niin tilalle sainkin sitten taas fyysistä vaivaa. Muistaakseni mainitsin loppukeväästä täälläkin mun olkapää- ja niskaongelmista, joiden takia piti muutama päivä akuuteimman kivun aikaan viettää sairaslomallakin. Kesäkuussa meni jo fysioterapeutin olkapäätreenien ansiosta paremmin, mutta viime viikolla tekemäni lähes kellon ympäri kestäneen kuvauskeikan jälkeen olkapää ilmoitti taas ettei oo mun kaveri. Fiilikset onkin sitten taas sen mukaiset. Ärsyttää ja kiukuttaa.

Tänään oli vuorossa kuitenkin sellainen työterveyslääkäri, joka perinteisen tulehduskipulääkekuurin sijaan kirjoitti myös lähetettä tarkempiin tutkimuksiin. Huomenna siis luvassa olkapään ultraäänitutkimus. Kiertäjäkalvosinprobleemia se epäili kuten minä itsekin Google-tohtoroinnin perusteella. Että kenties ns. ahdas olkapää kyseessä. Onko kellään teistä ollut kyseistä ongelmaa? Onko hoitunut fysioterapialla ja treenillä vai onko jouduttu leikkaamaan?

Tämän sairaskertomuskitinän vastapainoksi viimeisen viikon lempiasuni. En muista koska mulla olisi viimeksi ollut vaaleat farkut, mutta nyt mä olen ihan rakastunut näihin alesta löytämiini Lindex Generous -farkkuihin ja ne asuivatkin ahkerasti päälläni kaikki viileät päivät viime viikolla. Nämä eivät todellakaan ole ensimmäisert Lindexin pylleröosaston farkut jotka ovat osoittautuneet ihan mahtaviksi, vaan kaapista löytyy parit muutkin loistavan malliset ja tuntoiset Generous-farkut. Suosittelen siis tsekkaamaan mikäli olet kaltaiseni plussapallo ja kaipaat farkkuja.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

farkut-Lindex Generous/neule-Zara/nahkarotsi-Saki/sandaalit-H&M

Muita viime viikon suosikkivaatteita edustavat myöskin tämän kesän alelöydöt. Unelman pehmoinen ja epämääräisesti venyvä ja vanuva Zaran viskoosineule on väriltään melko tuntematon omassa vaatekaapissani, mutta tuntuu sopivan vaalean denimin kaveriksi nyt kesäfiiliksissä oikein mainiosti.

Lauantai-iltana Jazz-hulinoihin suunnatessa oli pakko kaivaa jopa nahkarotsi päälle ja sen vuoksi oli sitten pakko tasapainottaa asua kepeillä kesäsandaaleilla, ettei iskisi ihan syysmasennus pukeutumisen vuoksi. Kauniit nahkasandaalit tulivat vastaan H&M:n alesta kahdella kympillä ja ovat mukavuutensa vuoksi olleet ihan joka euron arvoiset. (Löytyy näköjään vielä kokoja 39 ja 40)

Eli näin sitä jälleen otetaan askelia pidemmälle ja pidemmälle mustista vaatteista. Minä + vaaleat farkut + lapsen ripulikakan värinen neule, nyt on sekin päivä nähty. Mua melkein jo pelottaa mihin mä oikein olen matkalla. 😀

Mutta siis, jos jollain kokemuksia tuosta olkapään kiertäjäkalvosinpulmasta, niin kertokaa ihmeessä. Kaikki muukin kommentointi toki tervetullutta vaikken kommentteihin ole viimeisen parin viikon aikana ehtinytkään vastata. Pahoitteluni siitä.

PS. Blogin facebook-sivulla on kasassa pedon luku, sillä eihän mua itseeni voi laskea. Jos haluatte muuttaa lukemat kristillisemmiksi, niin menkää tykätkää. 😀pedon luku