”Mä en ikinä yhdistä pukeutumisessani eri kuoseja.” ”Mä en osaa käyttää printti- tai bändipaitoja.” Mm tuollaisia totuuksia tiedän joskus päässen suustani. Pukeutumisessa lupaukset on kuitenkin tehty rikottaviksi ja takki käännettäväksi. Lauantaina mä nimittäin vedin omaa pukeutumishistoriaani silmällä pitäen niin sanotusti överit. Tuuppasin päälle yhtä aikaa kaikki kivoimmat vaatteet jotka sillä hetkellä matkalaukusta löytyivät ja kaiken järjen vastaisesti tuloksena oli kokonaisuus johon rakastuin ihan täysin. Mutta mitä mahdatte te sanoa tästä sekametelisopasta?

20130526-235847.jpg

paljettihame-Ellos/leopardikorkkarit-Guess/Kiss-pait-UFF/camotakki-UFF/clutch-katukauppiaalta Roomasta

20130526-235859.jpg

Mä en pysty oikein edes itselleni selittämään miksi mä tykkään tuosta kuosien ja blingblingin ylitsevyöryvästä yhdistelmästä niin hirvittävästi. No yksi syy on tietenkin se, että siinä lyövät kättä vanhat lempparit (paljetit ja leopardit) uusien salamarakkauksien kanssa. (Viimeisen viikon aikana on ikuistunut melkoisen monet asukuvat niin, että niissä on ollut osallisena joko tuo takki tai sitten huikea KISS-paita. Tai sitten molemmat. Eli varoitus, tulette näkemään niitä kerran jos toisenkin!) Mutta muuten en osaa oikein itsekään hahmottaa miksi sisälläni asuva kuosi- ja printtiöverien vastustaja antautui lopullisesti nämä vaatteet nähdessään. Olen kenties seonnut. Ihanasti seonnut.

Ystäväni Ence on aina tavannut kuvailla omaa pukeutumistaan sanonnalla ”parempi överit kuin vajarit” ja itse taas olen mielestäni aina edustanut juurikin sitä toista laitaa. Mutta tällä kertaa joudun sanomaan, että tällä kertaa överit oli juuri se juttu mitä kaipasin!

Mitäs te sanotte, lähtikö mulla skumpan myötä vaan mopo käsistä vai oletteko kanssani samaa mieltä, että jollain kierolla tavalla tää yhdistelmä on just hyvä?


Tällä viikolla kaipasin hieman välimatkaa kotioloihin ja koko Poriin, joten järjestelin työni siten, että saatoin pitää muutaman lomapäivän ja suuntasin Iinan helmoihin Helsinkiin. Meillä oli kalenterissa paljon työjuttuja, mutta ehdittiin me monenmoiseen hauskanpitoonkin. Torstaiaamu esimerkiksi aloitettiin suuntaamalla Linnanmäelle, missä esiteltiin Ivana Helsinki@Linnanmäki  -yhteistyön myötä syntynyt Paola Suhosen suunnittelema Hyrrä-kuosi.

 lintsiblogiin4

Värikäs ja riemukas Hyrrä-kuosi esiteltiin Ketjukarusellissa tapahtuneessa näytöksessä, missä mallit olivat pukeutuneet uniikkeihin Hyrrä-mekkoihin ja asusteisiin. Suhonen kertoo halunneensa luoda kuosin, joka kuvaa vauhdin hurmaa, riemua ja iloa eli asioita jotka hänelle tulee mieleen ajatellessaan Linnanmäkeä. Täytyy sanoa, että tässä hän kyllä onnistui, sillä suunnittelija oli mielestäni onnistunut loistavasti vangitsemaan tuohon printtiin sellaisen sirkushenkisen hauskanpidon tunnelman. Kuosi vie hauskasti johonkin lapsuuden fiiliksiin ja muistoihin. Mieleen nousi mm. hattarat, ilmapallot ja äidin reissusta tuoma värikkäitä kuvia muodostanut kaleidoskoppi.

lintsiblogiin1

Hyrrä-kuosi tulee näkymään Linnanmäellä monin tavoin mm. popcorn-kipoissa ja muissa huvipuiston käyttöesineissä- Hyrrä-kuosisia tuotteita voi myös ostaa huvipuistoon avatusta Linnanamäen Putiikista. Tällä hetkellä valikoimissa oli ainakin mm. muistikirjoja, kangaskasseja ja keittiötekstiilejä. Noita tuotteita ostamalla samoin kuin Linnanmäellä käymällä tukee samalla Lintsin omistavan Lasten Päivän Säätiön toimintaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Harmi, että sää oli torstainan sen verran sateinen, ettei huvipuistohurjastelu tuntunut ihan parhaalta idealta, joten laitteet jäivät tällä kertaa väliin. Saatiin kuitenkin onneksi rannekkeisiin oikeuttavat Linnanmäki-lahjakortit lahjana mukaamme, joten enköhän minäkin tänä kesänä pääse tuohon ihanaan ketjukaruselliin pyörimään.

lintsiblogiin2

Vaikkei itse laitteisiin tällä kertaa päästykään, niin hauskaa meillä silti Iinan ja Jonnan kanssa riitti. Jonna oli niin suloinen jännittäessään hurjasti mitä narunvedosta mahtaakaan itselle tarttua. Jonnin naru nappasi mukaan Hyrrä-kuosisen kangaskassin, minä sain keittiöpyyhkeen ja Iina sai rukkaset, eli patakintaan. Kaikki olivat saaliiseensa tyytyväisiä vaikkakin itse hieman toivoin Hyrrä-muistikirjaa.

lintsiblogiin3

Mitä omituisimmin tavoin vääristäviä peilejä ei tietenkään voinut ohittaa hassuttelematta ja valokuvaamatta.

lintsiblogiin

Ja uusien kavereidenkin kanssa tehtiin läheistä tuttavuutta. Koitettiin Jonnan kanssa vähän vietellä herra Nakkia ja hänen sämpylöitään, mutta ei se meitä huomioinut vaan jatkoi vaan ketsupin roiskimista. Iina sen sijaan sai huomiota hieman pelimieheltä vaikuttaneelta ranskisannokselta.

lintsiblogiin5

Tuli se päivän asukin sitten kaiken kikattamisen lomassa kuvattua. H&M:n seitsemällä eurolla hankittu raitamekko sai kaverikseen UFF:lta Indiedaysin Blogi-TV:n kuvauksissa löytyneen camo-kuosisen takin, suursuosikeiksi nousseet Cubanasin punaiset herrainkengät, Iinalta lainatun huivin ja viime viikonlopun Muotikirppikseltä ostamani Marc O’Polon laukun.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Taas tällainen itselleni uusi kuosien yhdistelmä kyseessä, mutta mä jotenkin ihan rakastuin tuohon raikkaan raidan ja hirviporukat mieleen tuovan maastokuosin yhdistelmään. Ja taas kerran pitää asussa olla edes ripaus punaista! Mutta, kun tälläkin kertaa juurikin nuo kengät taas tekevät asusta ihan itseni näköisen vaikka hieman uudenmoinen yhdistelmä muuten kyseessä onkin.

Tulin viime yönä Poriin käydäkseni tämän päivän ihan virallisissa päivätöissäni, mutta aikaisin huomenaamulla otan jälleen suunnan takaisin kohti Helsinkiä. Luvassa mm. Fashion Stock Sales -tapahtuma (Vanhalla Ylioppilastalolla la klo 10-18) ja Indiedaysin ”luokkaretki”. Eli pakoa arjesta vielä muutaman päivän ajan. Tässä on vaan sellainen pulma, että mitä enemmän ja useammin mä pakenen arkeani sinne missä elämä on kepeää, hauskaa ja täynnä kuplia ja kikatusta, sitä tympeämmältä se normi arki aina tuntuu. Eli mulla on ns. positiivinen ongelma käsissäni, mulla on toisinaan liian hauskaa. Mut ongelma tai ei, mä aion pitää lähipäivinä vähän lisää hauskaa. Ensi viikolla sitten taas vuorossa hulluna niitä ”oikeita” töitä.

Aurinkoista viikonloppua kaikille! Toivottavasti te olette vielä siellä, viime aikoina tuntuu olleen jotenkin kovin hiljaista.

PS. Porilaiset, huomasittehan TÄMÄN!


Mä olen viettänyt viimeisen vuoden aikana niin paljon aikaa Iinan kanssa, että huomaan meidän tartuttaneen toisiimme paljon asioita. (Ja ei, mä en puhu herpeksestä) Meiltä löytyy tätänykyä useampia pareja samoja kenkiä ja Iina on opettanut minut syömään mm. Bulgarian jugurttia, josta tulikin heti lempparini (jep, ehdin elää yli kolmekymmentä vuotta maistamatta). Hän on tartuttanut minuun myös mitä omituisempia kommunikointitapoja kuten laulamalla keskustelun ja minä puolestaan olen syyllinen siihen miksi Iinankin kädessä kamera kallistuu nykyään usein vinoon.

Suurin osa tiiviin ystävyyden tuomista uusista asioista on tietenkin pelkästään positiivisia, mutta välillä sitä huomaa liukuneensa mukaan asioihin joihin ei ikinä uskonut sortuvansa. Niin kävi tänään. Taas meni yksi ”neitsyys”. Mikä? Se selviää asukuvista.

20130522-202910.jpg

Puutarhapöksyni saivat tänään sateen vuoksi kunnon kastelun, mutta olenkin itse huono hoitamaan kasveja, joten tuli varmaan näillekin kukkasille tarpeeseen.

En osaa ainakaan toistaiseksi kuvitella yhdistäväni noin kirjavia housuja muuhun kuin mustaan yläosaan, joten kiskoin matkalaukusta päälleni pellavaa tuplana. Marimekon läpikuultava lyhythihainen pellavaneule sai päälleen blogissa jo usein nähdyn La Redouten pellava”rotsin”. Kuvissa nuo eivät tokikaan erotu lainkaan toisistaan vaan yläosa on yhtä mustaa möykkyä.

20130522-202855.jpg

Mutta se menetetty neitsyys… Se oli Crocs-neitsyys! En ikinä uskonut näkeväni tätä päivää. Minä kuvittelin olevani vahva ja pystyväni karttamaan tällaiset kammottavaksi kokemani asiat. Mutta ei.

Siinä minä tallustelin Iinuskan eteisestä lainaamillani kengillä kohti kaupunkia, ja kehuin niitä mukaviksi, kun hän totesi, että ”siinä sä vaan tyynesti kävelet Crocseissa ja vielä kehut niitä”. Mitäääää?? Enkä mä ollut itse tajunnut! 😀

20130522-202918.jpg

Nappasin nuo kumiset kengät jalkaani aamulla koska en halunnut pilata nahkaballerinojani lätäköissä eikä mukanani ollut mitään muita kukkahousuihin edes etäisesti sopivia kenkiä. Näiden klassisista purkkareista mallia ottaneiden Crocsien sivuprofiili ei ole mielestäni kaikkein kaunein, mutta muuten ovat vallan söpöt ja värikin natsasi asuun. Plussaa kengät saivat kivasti jalkoja hieroneista nystyräisistä sisäpohjista.

Että näin siinä pääsi käymään. Minä, Veera, olen nyt julkisesti käyttänyt Crocseja. Myönnän syyllisyyteni. Ja kaiken lisäksi vielä mietin, että tuollaiset kumitöppöset voisivat oikeastaan olla aika oivat kengät kesän märkien päivien ulkokuvauksiin. Mutta olisikohan Crocsien omistaminen kuitenkin vielä vähän liikaa meikäläiselle.. Lainaamisen voi sentään pistää yllättävien olosuhteiden piikkiin. 😀