Kuten jo edellisessä postauksessa kerroin, oli perjantainen Helsinkiin lähtö melkoinen katastrofi ja tuosta syystä mulla ei oikeasti ollut aavistustakaan mitä olin laukkuuni nakellut. Kassia Iinan luona avatessa selvisi, että vaikka ajatus ei olisi mukana, niin osaan näköjään silti aina nakata kassiin mustan neulemekon olipa reissun kohde mikä hyvänsä. Niinpä eilenkin päälle päätyi sataan kertaan nähty, rakkaista rakkain turvavaate, Espritin puuvillainen neulemekko.

Kenkä- ja laukkupuoli oli kuitenkin sen verran tuoretta, että ansaitsivat tulla kuvatuiksi ja Iina teki työtä käskettyä matkallamme Primulan skumppabrunssille.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

No ne uudet Martensit. Ihanat kaikin puolin. Hyvät kävellä ja nätit katella. Kuten ehkä kuvasta huomaattekin, niin tuo ei ole se ihan perusmalli vaan hieman normaalia korkeammalla korolla varustettu malli nimeltä Lynn.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Takki-Lindex/kengät-Dr. martens/laukku-Marimekko/ristikoru-Antti Asplund/huivi-Asos/neulemekko/Esprit

Siinä neiti tyytyväisenä tuijottelee uusia kenkiään ja eka kertaa reissuun päässyttä uutta laukkuaan. Ja mikä laukku se kuulkaa onkaan!

Olallani keikkui reissussa koko viikonloppureissun tavarat kivuttomasti sisäänsä hotkaiseva Lumin Marimekolle suunnittelema suuri Nahkalaukku. Tuo viime syksyn mallstoa oleva Piirakka-nimeä totteleva jämäkkä kaunotar päätyi minulle vajaa kuukausi sitten sen osuttua silmiini Casa Ratsulan ale-pöydässä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sain joululahjaksi 100 € lahjakortin Ratsulaan ja olin ihan varma, että se lojuu pitkään lipastossa ennen kuin eksin sille käyttöä. Minulle nimittäin tuntuu aina käyvän niin, että jos saan käyttööni lahjakortin, niin juuri silloin en ihan varmasti löydä mitään mieluisaa pitkään aikaan. Tällä kertaa kohtalo kuitenin päätti toisin.

Kävelin liikkeeseen, iskin silmäni ensimmäisenä tuohon piirakkaan ja sen vieressä komeilevaan -50% kylttiin. Laukku käsivarrelle, upean tuntoisen nahan silittelyä, päässälaskutoimitus, ihastunutta peilailua ja kassalle. Sinne meni se lahjakortti ja satanen rahaa päälle. Ja nyt minulla on vihdoin tukeva ja tilava nahkainen weekender. Juuri sellainen mitä olen etsinyt. Joillekin paljon tavaraa kuskaaville tuo on varmasti ihan arkilaukku, mutta itse ostin tuon lähinnä lyhyitä reissuja ajatellen ja viikonloppu osoitti sen toimivan täydellisesti työssään.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ja vielä kerran nuo kengät. Pelkäsin ihan turhaan, että onko riskaabelia lähteä reissuun tuoreilla Martenseilla, sillä nämä herkut osoittautuivat mukaviksi jo ensimmäisestä käyttökerrasta. Ei tietoakaan hiertymistä. Olen rakastunut.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ilosen hymyn takasivat Iina ja edessä häämöttänyt herkkubrunssi. Ihania molemmat. Hymy olisi kyllä nopeasti hyytynyt, jos olisin tiennyt miten takatukkani valuj jo kaulukselle.

Huomenna luuri käteen ja kyselemään oisko luottokampaajani jo tervehtynyt. Pitäisi nimittäin saada kuontalo kuosiin ennen kuin sovin ajankohdan eräille lehtikuvauksille. Minä siis arkestani poiketen kameran etupuolella. Mitä ihmettä mä oikein pistän päälle?


Tuntuu, että joka sesonki alennusmyynneistä tarttuu mukaan joku sellainen vaate josta ei ostohetkellä eikä vielä käytön jälkeenkään ole ihan varma, että oliko järkeä.

Viime kesän alennusmyynneistä onko järkee -ostoksen tittelin sai Ginasta vitosella ostamani neonkeltainen neuletoppi. Ja voin  kertoa vastauksen olleen, että ei tosiaan ollut järkee. Käyttämättä jäi. 😀 Mulla vaan oli joku hetken kestänyt ihastus neonkeltaiseen ja pienissä asusteissa väriä onnistuneesti kesällä käytinkin. Mutta se, että neonkeltainen rannekoru näyttää kivalta itsellä, ei tarkoita sitä, että neonkeltainen plussapallo olisi kovinkaan ihastuttava näky.. Voi kiesus.. en oo aina ihan parhaassa terässä shoppaillessani.

Vuodenvaihteen alennusmyyntien epäilyttävä vaate lähti mukaan Lindexin pylleröosastolta ja oli jotain mitä olin hieman vilkuillut jo aiemminkin. Lyhythihaisen paidan takaosa on paksua trikoota ja etuosaa keinonahkaa. Noin kymmenen euron hinta oli riittävän pieni ylitettäväksi pelkän ”hmm.. voisko tuo toimia..” -tuuminnan vuoksi.

20130114-205053.jpg

Tänään se sitten päätyi päälle ensimmäistä kertaa ja yllätti olemalla todella mukava päällä. Minä kun pelkäsin muovipuseron olevan hirvittävä hikimaja. Mutta ilmeisesti takaosan ja sivujen trikoomatsku hoiti onnistuneesti ilmanvaihdon. Eli ei kaatunut kokeilu ainakaan epämukavuuteen.

Halusin yhdistää paidan mahdollisimman rentoon asuun ja laittaa sen kaveriksi ehdottomasti pehmeää villaa. Tykkään erilaisten mustien pintojen kontrastista, joten villan pehmeys ja ”nahan” kiilto ovat mielestäni oivat kaverit. Vielä paremmin paidan kanssa olisi passannut jokin tuota Sandin merinovillatakkia pörröisempi neule. Pitää ehkä ottaa uusi yritys mamman neuloman silkkimohairneuleen kanssa.

Niittiminin (joka on kuvassa kivunnut kyllä pikkuisen lyhyemmäksi kuin olisi tarkoitus), feikkinahan, saappaiden, pulsupipon ja rennon neuletakin yhdistelmä tuntui (ja nyt kuvasta katsottuna myös näyttää) hyvin minulta. Osaksi jotain ajatustakin asun takana, mutta samaan aikaan kokonaisuus on jotenkin tosi vaatekasan pohjalta puoliunessa vahingossa kaivettu.

Mä oon just semmonen. Näytän aina jotenkin vähän ryönäiseltä vaikka miten pistäisin päälle nahkaa, kimallusta, paljettia tai mitä vaan.  Jollain pipon reuhkalla tai paskaisilla bikereilla on sitten viimeisteltävä lookki omaksi. 😀 En osaa selittää sitä paremmin, mutta ehkä joku ymmärsi mitä tarkoitan.

Mutta siis tuo feikkinahkapaita.. Se oli mukava ja mun mielestä loppujen lopuksi näyttikin aika kivalta, joten sillä on parempi kohtalo kuin kesäisellä neonkeltaisella kauhistuksella. Nahkapaita jää käyttöön. Siitäkin huolimatta, että kuvassa se näyttää valojen heijastusten vuoksi hirmuisen kireältä, ihan kuin tissit repis paidan hetkenä minä hyvänsä. Mutta se ei onneksi ole totuus vaan ainoastaan kiiltävän esineen huonosti suoritetun valaisun aiheuttama optinen harha.

Oikeesti mulla on tosi pikkuiset ketunnokat tuolla paidan alla. On on. No oli tai ei, niin paita ei siis ole mitenkään turhan kireä. Sitä yritin tässä neljän rivin verran selittää. Juttujen tason heiketessä samaa tahtia postauksen sanamäärän kanssa on varmaankin viisas teko lopettaa tässä n. 400 sanan kohdalla..


Eilisaamu oli taas sitä mallia tahmea, että pukeutuminen ei juurikaan kiinnostanut. Mutta epähuomiosta alkanut viininpunaisten sävyjen yhdistely huvitti siinä määrin, että päätin vetää homman överisti loppuun saakka. Niinpä olin sitten päästä varpaisiin sävysävyyn lähiväreissä. Tuli ihan mieleen Kaarina Suonperä sinisissään. 😀
;

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Neuletakki ja vahapintaiset farkut/H&M (housut pylleröosastolta), pellavapaita/Zara, kengät/Ten Points, laukku/Topshop

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA