22.11.2012

Posted at 17:17h in Yleinen by
0 Likes

Viime päivien käsittämättömät kävijämäärät täällä blogissa sai mut hetkeksi jopa hieman ahdistuneeksi. Tuli tunne, että ”kauheeta, mitä mä nyt uskalla sinne enää kirjottaa, tai millaisia kuvia laittaa”. Niin, aivan, meinasi heti pukata ennakkosensuuria ja häpeilyä päälle, kun mietti, että täällä ravaa nyt ihan uusia tyyppejä vanhojen tuttujen ja turvallisten lukijoiden lisäksi.

Tiistaina blogissa oli kävijöitä enemmän kuin edellisessä kuussa yhteensä. Ihan hullua. Mutta tällaiset viraali-ilmiöt kestää aina vain hetken, joten eiköhän täälläkin liikenne taas muutaman päivän päästä jo rauhoitu. Koitan siis jatkaa täällä ihan normin päiväjärjestyksen mukaisesti ja olla liikaa miettimättä, että mistä kaikkialta tänne oikein jengiä eksyy.

Keskeneräisissä jutuissa olis niin Berliini kuin Tukholmaakin, mutta mä paiskaan nyt kuitenkin tähän väliin  mun ankean syyspäivän työasun, joka päällisin puolin näyttää yhtä kiehtovalta kuin tuo ulkona vallitseva harmaus. Mutta just tätä mun huonojen aamujen (eli lähes aina, mä en oo aamuihminen) pukeutuminen on.

Mä en oikeesti yhtään tiedä mitä mieltä olisin noiden sammareiden väristä. Tai oikeestaan nyt kun katson näitä kuvia, niin alan varmistua, että ankeet ne on. Mulla tulee vaaleanruskeista sammareista aina jotenkin mielikuva sellaisesta tosi ujosta ja arasta ihmisestä. En tiedä miksi. Mutta nyt mulla on sitten sellaiset. Ankean väriset ujon ihmisen housut. Ujo mä olen vain hyvin harvoissa tilanteissa.

No miksikö mä sitten hankin nuo, jos olen itsekin sitä mieltä, että ei hyvä? No siks, kun niiden 9 € hinta sai mut kuvittelemaan, että koska olen koko syksyn rakastanut sammareita, niin rakastaisin näitäkin. Mutta nyt jo lyhyen tuttavuuden perusteella voin sanoa, että en rakasta. Mutta kyllä me toimeen tullaan niin, että voidaan käydä yhdessä töissä.

Lopputeksti sisältää mainoslinkkejä

Jos noi housut vähän masentaa, niin eilen Spartoolta saapuneet kengät sitten puolestaan ilahduttaa. Mä jouduin palauttelemaan sinne paritkin kengät väärän koon tai liian kapean lestin vuoksi, joten olen hiton onnellinen, että vihdoin sain tuhlattua blogiyhteistyöstä saamiani lahjakortteja, sillä nämä Pataugasin nilkkurit olivat aivan passelit.

Himoitsin jokin aika sitten mustia kiilakorkonilkkureita, mutta samaan aikaan vilkuilin taas tuttuun tapaan kaikenmoisia bikereita sun muita superkäytännöllisiä ja rouheita saappaita. Nämä olivat sitten mukava risteytys molemmista, joten enpä kahta kertaa miettinyt.

kuvat: Nelly Stenroos

Kiilakorko on tuollainen vähän epäilyttävän korkuinen, mutta kengät on muuten niin mun näköiset ja äärettömän mukavat, että edes outo korko ei haittaa. Kenkien jalkateräosat ja soljet (joista toinen on piilossa lahkeen alla) ovat nappanahkaa ja varret pehmoista mokkaa. Kärkiä puolestaan suojaa tennarit mieleentuova kumipäällys. Kärsii siis kolhia kengänkärkiä rappuralleihin sun muihin ilman, että heti on pinta rullalla.

Tykkään ihan valtavasti. Kolhiintuneet ja todella kämäisen näköiseksi kuluneet Cloun bikerit taisivat nyt saada kaverin jakamaan paikkaa ankeiden aamujen kenkinä. Kenkäkaappini on siis saanut ns. uudet työjuhdat.


18.11.2012

Posted at 01:05h in Yleinen by
0 Likes

Eilisiin Indiedays Inspiration -bileisiin se sitten päättyi. Monen viikon reissu- ja hauskanpitoputki nimittäin. Nyt on edessä paluu normaaliin perusarkeen ilman jatkuvaa laukun pakkaamista ja purkamista ja bussissa istumista.

On jotenkin vähän haikea fiilis. Mä en yhtään tiedä koska näen Iinaa seuraavan kerran. Olen viime viikkoina niin tottunut sen mahtavaan, ihanaan ja parhaaseen seuraan, että tuntuu ihan kauhealta olla erossa. 🙁

Mutta tästä arkeen palaamisen aiheuttamasta haikeudesta takaisin vielä eilisen iloiseen juhlafiilikseen. Adamsissa pidetyissä kemuissa juhlittiin siis Indiedaysin uutta Inspiration-konseptia ja tupa oli täynnä niin bloggaajia kuin muitakin kutsuvieraita.

Itse päädyin työnarkomaanina ottamaan itselleni alkuillan kestäneen valokuvaajan pestin virallisella kuvausseinällä. Kuudesta kymmeneen saakka siis väläyttelin salamavaloja kuvauspisteessä ja missasin näin ollen kaiken ohjelman ja kaverien seuran. Onneksi ihanat tytöt kävivät aina välillä moikkailemassa ja kymmenen jälkeen ehdin vielä hienosti mukaan juhlatunnelmaan.

Muistin onneksi itsekin vierailla kameran edessä sen verran, että illan asu tuli ikuistettua. Juhlien teema oli inspiration, mutta oman asuni teema oli kyllä ennemminkin lack of inspiration. Nopeasti aamulla kassiin heitetty pitsimekko sai kuitenkin vähän kimallusta kaverikseen, kun iskin päähän uuden paljettirusettipannan ja nappasin käteen upean Halston Heritagen kimaltavan laukun. Varvasvammojeni ja kuvausduunin vuoksi kengissä oli tyydyttävä balleriinojen mukavuuteen näyttävien korkojen sijasta.

Luotettiin Idan kanssa molemmat mustaan pitsiin

Tulin paikalle suoraan töistä ystävällisen kuskini tultua noutamaan minua Porista saakka. Siinä missä jotkut juhlavieraista olivat istuneet rauhassa ammattilaisten käsittelyyn, minun hyvin huimaamaton meikkini syntyi autossa jossain Hämeenlinnan paikkeilla.

Olo ei siis ollut ulkomuodon osalta ehkä ihan kaikista upein, mutta onneksi huomiota herättäneet asusteet pelastivat kokonaisuuden. Laukkuani kävi pari tyyppiä jopa kuvaamassa, mutta todellinen kehujen kerääjä oli paljettirusettini. Valehtelematta ainakin kymmenen ihmistä, osa ihan tuntemattomia, kävi kehumassa tukkahärpäkettäni ja useampikin epäili sen olevan huikean asustekuningatar Kirsi Nisosen tekele.

Mutta ehei.. upea bileasusteeni on kotoisin Lindexin lastenosastolta! Hintaa viime viikolla tekemälläni löydöllä oli huimat 4,95 €. Usein parhaat asiat löytyvät odottamattomista paikoista. 😀

mekko/H&M+, ballerinat/Ellos, laukku/Halston Heritage, paljettirusetti/Lindex lastenosasto, rannekoru/JC, kainalossa koreilevat upeat misut Kaisa ja Iina

Kaverit olivat kaikki kauniina liikenteessä. Etenkin nuo Kaisa ja Iina olivat ihan henkeäsalpaavan upeita. Tykkäsin erityisesti tuosta Kaisan Tukhoman reissulta löytämästä naamiosta sekä Iinan kampauksesta jonka oli loihtinut Ville Noir Conceptista. Hieman tuli alipukeutunut ja meikkautunut olo noiden tyttösten seurassa, mutta en antanut sen häiritä menoa.

Menoa riittikin loppuillasta sitten siihen malliin, että onnistuin hukkaamaan lompakkoni (löytyi kylläkin tänään, mutta ehdin kuolettaa kaikki kortit.. 😀 ) ja nappaamaaan vahingossa matkaani yhden Adamsin työntekijän kangaskassin, kun sattui olemaan niin hämäävästi saman näköinen kuin takahuoneessa lojunut omani.

Onneksi kassi saatiin kuitenkin tänään toimitettua oikealla omistajalleen ja kuulin, että hänelle oli yöpaikkakin löytynyt. Avaimethan olivat siis siellä laukussa meikäläisen hotellihuoneessa, joten hän ei päässyt kotiinsa. No, vahinkoja sattuu. Onneksi kaikki saivat omat tavaransa takaisin. Toivottavasti Adamsista kuitenkin välitettiin pahoitteluni kassin omistajalle.

Itse pääsin takaisin Poriin Iina-ystäväiseni ansiosta hänen lainattua minulle rahat bussilippuun. Ne pankkikortit, kun ovat nyt ihan död. No, säästypähän ainakin tulevina päivinä rahaa, kun ei oo maksuvälineitä. 😀

Jotta semmoset oli kekkerit omalta osaltani. Vieraista ottamani kuvat tulevat varmaan maanantaina esille Indiedaysin sivuille, joten sieltä näkee sitten lisää vieraiden juhlatyyliä.

Nyt pehkuihin! Aamulla edessä lapsikuvaus. Näiden viime aikojen hummailujen vuoksi on mentävä sunnuntaiksi paiskimaan töitä.

PS. Tuota H&M+ -malliston pitsimekkoa näkyy olevan vielä nettikaupassa. Mustan lisäksi tarjolla violetti ja koot kattavat välin L-3XL. Löytyy TÄÄLTÄ.


15.11.2012

Posted at 15:38h in Yleinen by
0 Likes

 Huhhuh.. Helsinki-Tukholma-Berliini-kiertomatkalta kotiuduttu vihdoin viime yönä kolmen jälkeen. Olo on melkoisen töttöröö, mutta lepäämään ei pääse vielä moneen päivään. Kestän kuitenkin tämän hurja väsymyksen ihan mielelläni, sillä viime päiviin ja viikkoihin on mahtunut paljon aivan huikeita juttuja ja hetkiä. I’m happy!

Vaikka viimeiseltä neljältä päivältä näyttikin kertyneen muistikortille valokuvia toista tuhatta, niin mitään asukuvia sieltä oli joukosta oikeastaan turha hakea. Tiistaina Jusissa käydessämme satuin kuitenkin nappaamaan itsestäni kuvan ihanan vanhan peilin kautta.

Syksyn ehdottomasti eniten käyttämäni housut ovat olleet nuo viininpuaiset Lindexin sammarit ja H&M:n oranssit sammarit. Farkut eksyvät jalkaan aivan todella harvoin. Reissuun käytännöllisin laukkuvalinta on kesällä Tiger of Swedenin muuttoalesta ostamani rento ja tilava olkalaukku.

Niin peruslinjalla kuin tässä sammarit ja nahkarotsi asussa mennäänkin, niin siinä on parikin huomionarvoista asiaa. Toinen niistä on kaulaan kiedottu Tukholman ostokseni. Kirjavan kukertava leopardikuvioinen viskoosihuivi löytyi Urban Outfitterssin perimmäisestä alenurkasta ja porautui suoraan sydämeeni.

Pehmeä materiaali, leopardikuosi ja värit jotka saavat sen sopimaan lähes kaiken kanssa olivat kombinaatio jota en voinut vastustaa. Huivi vaihtoi omistajaa n. 15 eurolla ja teki minut hyvin hyvin iloiseksi.

Toinen reissuasun merkittävä asia on tuo lattianrajassa tapahtuva värien sekamelska. Tästä kuvasta voi bongata yhtä aikaa kolme tämän hetkistä lemppariasiaani pukeutumisessa: käärityt lahkeet, värikkäät sukat ja huomiota herättävät kengät. Jalkinevalinta oli tiistaiaamuna pakon sanelema, kun pikkuvarpaiden megarakkojen vuoksi nuo olivat mukana olleista kengistä ainoat joilla pystyin joten kuten vaappumaan..

Olin kyllä aiemminkin käyttänyt noita kenkiä yhdessä pinkkien sukkien kanssa, mutta nyt kun siihen oli lisänä vielä nuo tiilenpunaiset pöksyt, niin meinasi aamulla hieman hirvittää. Mutta  jollain kierolla tavalla tämäkin väriyhdistelmä sitten kuitenkin toimi mielestäni hurjan hyvin.

Tässä toteutuu mielestäni hyvin se, että jos on huono naamapäivä, niin vedän huomion mielellään jonnekin muualle oli se sitten hervoton tukkahärpäke tai sitten jotain levottomuutta tuonne lattianrajaan. Viimeaikoja miettiessäni alkaa kyllä tuntua, ettei mulla muita ole ollutkaan kuin niitä huonoja naamapäiviä, mutta onneksi on kaapit täynnä kivoja kenkiä ja huikean värisiä sukkia!