04.11.2012

Posted at 22:40h in Yleinen by
0 Likes

Viikonlopun alkuperäiset suunitelmat eivät sisältäneet mitään halloween-häröilyä, mutta jotenkin siinä vaan kävi niin, että päädyttiin Iinan kanssa eilen illalla seuraavanlaisiin tunnelmiin.

20121104-213104.jpg

20121104-213100.jpg

Monen mutkan ja useiden kekkereiden kautta päädyimme Noir Conceptin halloween-bileisiin ja sieltä vielä Dubrovnikiin. Noirissa juhlakansa oli todella panostanut kostyymeihin ja törmäsimme mm. pariin Karl Lagerfeldiin, Captain Americaan ja pienestä merenneidosta tuttuun Ursulaan. Siinä joukossa omat normivaatteet ja perusnaamat alkoivat tuntua todella noloilta ja huomiota

20121104-213050.jpg

Myös Vivienne Westwoodin upeisiin korkkareihin, pitsipoksyihin, korsettiin ja stay uppeihin sonnustautunut barokkiherra oli niukasta asustaan huolimatta todella näyttävä ilmestys.

Koska olimme alipukeutuneita, täytyi meidän pikaisesti keksiä jotakin. Laukusta löytyi huulipuna ja yksi pitsikapistus.

20121104-214954.jpg

Niinpä piirrelttiin Iinuskalle vähän leveämpi hymy ja minulle mystinen puoli naamaa peittävä maski. Sain näkökenttääni yllättävän vähän rajoittaneesta naamiostani todella paljon kehuja illan aikana ja naurut oli taattu, kun kerroin mikä päässäni oleva härpäke todellisuudessa on. Ne on nimittäin Iinan rintaliivit!

Olin juuri aamulla pelleillyt noiden tissiliivien kanssa todeten, että itselleni nuo riittäisivät korkeintaan unimaskiksi. Siitä se ajatus sitten lähti. Hienot korvatkin tuli kaupan päälle, kun liivien toppaukset ja kaarituet torröttävät pään sivuilla. 😀

Viihdyin maskissani mainiosti, sillä sen suojista saattoi häpeilemättä tuijotella komeita miehiä. 😉

20121104-214208.jpg

Dubrovnikissa saatiin sitten vielä minulle mustat huulet ja Iinalle kunnon maalit naamaan, kun paikalla oli kauheuksia juhlakansan naamaan taituroinut Cthulhu. Tuo maskeeraajan oma lonkeronaama (ylläoikealla) oli kyllä ainakin omasta mielestäni illan pelottavimman näköinen naamioituminen. Hyvä kun uskalsin edes istua kauhistuttavan kammotuksen käsittelyyn.

Baarin hämärässä meitä tuli vastaan myös Iinan ”kadonnut isoveli” jonka kanssa oli pakko napata yhteiskuva.

20121104-213055.jpg

Tuollaisen horror-kaunottaren viereen siis sain kömpiä, kun palasimme kemuista kotiin. Kotimatka sisälsi mm. Mäkkäri-visiitin sekä minun katusoittajaan kohdistuneen hillittömän halailukohtauksen. Jamppa nimittäin soitti teiniaikojeni suosikkia Goo Goo Dollsia, niin kyllähän siinä ihan herkistyi.

Kitarasankari oli onneksi piinkova ammattilainen, eikä musisointi tauonnut tahdiksikaan vaikka yksi tissiliiveillä naamioitunut naisimmeinen lonkeroitui hetkeksi ympärille. Pointsit siitä. Ja kolikoita kans.

20121104-213109.jpg

Asukuvien ottaminen klo 2.52 useamman skumppalasillisen jälkeen ei ehkä ollut se kaikista kirkkain idea, mutta tulipahan räpsittyä parit todella kuraiset otokset. Olin liikkeellä todella rennoissa vetimissä ja pitsiliivien kaverina päälläni oli marimekon lyhythihainen pellavaneule ja Elloksen alesta tilaamani taskuin varustettu hame.

Punaiset Bullbokserin nilkkurit valikoituivat jalkaan illan ensimmäisten kemujen väriteeman vuoksi. Noista punaisista, kuohuvista tyttöjen  kekkereistä lisää huomisessa postauksessa.

Että semmonen pikainen halloween stailaus!


18.10.2012

Posted at 18:57h in Yleinen by
0 Likes

 Minulla on jokin pakkomielle yhdistää raidallisiin vaatteisiin aina punaiset kengät tai laukku. Ja niin tapahtui myös tänään.

Olin asiallinen toimistotäti seitsemän ja puolen euron H&M trikoomekossani, Peter Hahnin kashmirneuletakissani ja Tamariksen mokkanahkaisissa paksupohjaisissa ballerinoissa.

Tuo mekon hihojen pilkottaminen neuletakin hihojen alta on mielestäni kiva yksityiskohta. Kerrankin natsasi kahden vaatteen hihojen pituudet noin hyvin yhteen.

Joku teistä saattaakin muistaa miten olen joskus aikoinaan julistanut, etten tajua raitavaatteita, että ne ei vaan oo minun juttu. Mutta näin tässä nyt on päässyt käymään. Kaapissa on jo ainakin kaksi raidallista mekkoa ja viisi raitapaitaa.

Mulle raitavaatteet ovat sellaisia iloisten päivien vaatteita. Raitapaidassa tai mekossa on oltava energinen ja positiivinen. Murjottajat ei pukeudu reippaaseen raitaan. Ei ainakaan minun vaatehuoneessani. Onneksi tällä viikolla on ollut raidallinen olo. Paljon kaikkea kivaa on tapahtumassa ja olo on sen vuoksi odottava, iloinen ja kupliva.

Voi juku, kun jo voisin kertoa teille millainen ensi viikolla tapahtuva juttu varmistui tänään. Mutta jos nyt hoitais sen työn ensin ennen kuin siitä hehkuttelee. Sen verran on kuitenkin sanottava, että asia liittyy yhtä aikaa työhöni ja blogimaailman kontakteihin ja on jotakin mitä en olisi uskaltanut villeimmissäkään kuvitelmissani toivoa. Saatan pyörtyä tai tukehtua omaan kuolaani. 😉

Mulla on todellakin iloisen raidallinen fiilis! Ja mikä sopisikaan sellaisen päivän iltapuhteiksi kuin PMMP:n keikka. Eli sinne siis!


16.10.2012

Posted at 22:52h in Yleinen by
0 Likes

Voi kaikki mustat neulemekkoni, en kesän aikana muistanutkaan kuinka paljon teitä rakastan! Nyt kun sitten taas kaivelin nuo lukemattomia kertoja päälläni nähdyt Espritin koltut taas esiin, olen viihtynyt niissä jo monta päivää putkeen.

Ja miksikö puhun monikossa? No siksi, että minulla on samaa mustaa mekkoa 3 kpl! Se osoittautui aikoinaan niin loistavaksi ja monikäyttöiseksi vaatteeksi, että tuli hamstrattua niitä lisää kun olivat Elloksella superalessa. Ja kaikki ovat tulleet tarpeeseen. Aina on vähintää yksi kaikki ongelmat ratkaiseva rakkausmekko puhtaana.

Tänään lempivaate pääsi kanssani aamun alkajaisiksi labraan verikokeisiin, sitten yhdelle lehtikuvauskeikalle, teatterin kirpputorille ja loppupäiväksi studiolle kuvauksiin ja toimistohommiin. Kokonaisuutena tämä eukko näytti tältä:

20121016-212758.jpg

neulemekko-esprit/nahkarotsi-saki/huivi-la redoute/laukku-alternative/kengät-Ten points (saatu)/hattu-kirppislöytö

Nuo koko kuvassa näkyvät kengät ovat iloinen ylläri sunnuntailta, kun menin kenkäkauppaan ihan vain viattomasti katselemaan. Tyhjin käsin jaloin en sieltä kuitenkaan lähtenyt, sillä  liikkeessä minua odotti viesti Ten Pointsilta, että saisin valita itselleni veloituksetta yhdet heidän kengät mikäli haluaisin. Jei! No halusin kai! Mutta uusista ihanuuksista lisää myöhemmin ihan kunnon kuvien kanssa.

20121016-212804.jpg

Hatun nappasin eilen mukaani Lähetystorilta, kun se passasi väriltään niin kivasti uusiin kenkiin. Mä tahdon lisää hattuja! Ne pidentää kivasti kampaajakäyntien väliä. 😀

Kuten sanoin, niin kävin tosiaan tänään verikokeissa. Olen täällä blogissakin tainnut jossain kohtaa mainita, että minulla on jo jonkin aikaa ollut koelääkitys hieman huonojen kilpirauhasarvojen vuoksi vaikkei sitä varsinaista vajaatoimintadiagnoosia ole yksikään lääkäri vielä päätynyt antamaan.

Nyt sitten tsekkaillaan, että millaisia arvoja tämän hetkinen lääkitys antaa. Jos verrataan vaikka viime kevääseen jolloin kirjoitin mm. tämän väsymyksen täyteisen postauksen, on olo parantunut jo melkoisesti. Kesä meni vielä melkoisessa aivosumussa, mutta nyt syksyn tullen synkkyys ja toivottomuus on alkanut pikku hiljaa helpottamaan eikä arki ole enää karmivaa tervassa tarpomista.

Muuten oireita kyllä riittää vielä melkoisesti, joten lääkäri sanoi, että thyroxin-annosta varmasti nostetaan näyttipä TS-H ja T4v arvot sitten mitä hyvänsä. Mutta nyt mulla on ekaa kertaa todella pitkään aikaan sellainen olo, että mä nään jopa hieman valoa sen ainaisen väsymys-tunnelin päässä. Että ehkä mä en ihan oikeesti olekaan vain masentunut, laiska ja lihova möykky, vaan ehkä mä vielä löydän vanhan iloisen ja aktiivisen itseni. Pitäkää peukkuja ja vilkuttakaa majakan valoja, jotta löydän pois sumusta.