Huhhuh! Viiden päivän mahtavaakin mahtavammalta kiertomatka-minilomalta palattu! Perjantai-illasta sunnuntai aamupäivään pidin Helsingissä hauskaa ensin kaksistaan Iinan kanssa  ja sitten koko Indiedays-porukan kanssa.

Lauantain ohjelmaan kuului ensin hieman töitä joidenkin ID-tyttöjen profiilikuvien kuvaamisen muodossa, mutta sekin oli niin naurun täyteistä ja mukavaa hommaa, ettei oikein edes työltä tuntunut, jos ei oteta huomioon seitsemältä heräämistä..

Päivää jatkettiin todella hedelmällisellä palaverilla, jonka jälkeen hengailtiin pari tuntia Uinon, Caseyn ja Iinan kanssa mun hotellihuoneessa illan rientoihin valmistautuen. Montako kertaa mä olen jo maininnut, että uusiin ihaniin ihmisiin tutustuminen on tässä blogitouhussa ehdottomasti parasta? Aika hiton monesti. Mutta sanon sen jälleen kerran, sillä se vaan on niiin totta.

Olin sitten tavaroita pakatessa unohtanut tyystin sellaiset reuhkani kannalta välttämättömät tarvikkeet kuin hiusten muotoilutuotteet. Ei siis ollut yhtään mitään tököttiä, jonka avulla hälyyttävän hirveän karvakasani olisi saanut edes hieman irti päästä. Mutta onneksi ihanainen Uino tarjoutui askartelemaan karvojeni kimpussa Iinan muotoilurautaa avuksi käyttäen ja karvahattuuni saatiin edes hieman kuohkeutta. Montako kertaa olen jo mahtanut mainita, että pitäisi vihdoin varata se kampaaja-aika? Hemmetin montaa kertaa.. 😀

Skumpalle Salutorgetiin ja illalliselle Copas Y Tapasiin marssi sitten tämän näköinen mimmi, jonka Casey ystävällisesti ikuisti hotellimme Scandic Grand Marinan edustalla.

Jalkoja laiskotti edellisen illan korkkareillaseisoskelun jäljiltä siinä määrin, että päätin luottaa ballerinoihin. Siitäkin huolimatta, että kyllähän ne sääret vaan näyttäis melkoisesti uljaammilta huimilla koroilla jatkettuna. Mutta ihanasti ystävystyivät kyllä nuo ikivanhat ballerinani ja Tukholman laukkutuliainen, joten tykkäsin asusta kovasti vaikka olinkin ihan lyhyt tyyris tyllerö kaikkien koroilla keikkuneiden kollegoideni seassa.

Sunnuntaina paljettihamonen, ravintolat ja skumppa vaihtuivatkin sitten mukavuusvaatteisiin, sähköttömään sympaattiseen mökkiin pikkuisessa saaressa, hyttysmyrkyyn sekä grillimakkaraan, kun suuntasin viettämään laatuaikaa valokuvaajaporukassa.

Jos tuli blogitytsyjen kanssa naurettua itsensä kipeiksi, niin ei saaneet vatsalihakset kyllä yhtään armoa sunnuntain ja tiistain välisenä aikanakaan. Ihana parin päivän totaalinollaus ihan vaan perusasioiden äärellä. Syötiin, juotiin, saunottiin, naurettiin ja nukuttiin, ei yhtään mitään muuta. Tai no, makailin minä välillä auringossa laiturilla ja kuuntelin laineiden liplatusta ja tuulen suhinaa puissa samalla poutapilviä tuijotellen. Kauhian rankkaa oli se.

Voin ihan täysin liioittelematta ja valehtelematta sanoa, että oli paras viikonloppu (venytetty sellainen) naismuistiin. Ystävien seura, nauraminen ja pienessä määrissä jopa itkeminen oli kyllä sellaista terapiaa, etten parempaa keksi. Tällä positiivisella energialla mennään hienosti ainakin juhannukseen asti jolloin minulla alkaa sellainen ihana asia kuin loma! Ja sittenhän se onkin taas ihanaa arjen pakoilua kolmen viikon ajan. Eli juuri nyt olo on viimeaikoisiin normitunnelmiin verrattuna harvinaisen kepeä.

I’m happy! Toivottavasti sinäkin!


Käytiin eilen Iinan kanssa hippaamassa Guessin 30 v kekkereissä. Minäkin kaivoin päälleni ainoan omistamani Guess-tuotteen, eli itselleni 30 v lahjaksi hankkimani leopardikorkkarit.

Mekon virkaa toimitti männäviikolla Lindexin läskiosastolta bongaamani läpikuultava pitsikuvioinen kolttu. Harvinaisen iloinen yllätys noin ketjuliikkeen ”lihavat on ihania” nurkkauksesta.

Tämä asukuva on omistettu pitkäaikaiselle lukijalleni nimeltä Fantti, joka muutama päivä sitten kommentiboksissa huhuili lyhyiden hameiden ja korkeiden korkojen perään.

Tosiasia on, että elämäni tuntuu olleen viime aikoina sen verran tylsää arkea, ettei siellä ole oikein ollut sijaa kivoille bilemekoille tai huikeille koroille, joten olen kuin huomaamatta liukunut lähes kokonaan löllöhousujen ja matalien kntohen maailman.

Mutta olkoon tämä asu muistutuksena itselleni, että voisi niihin mekkoihin ja korkoihin verhoutua hieman useamminkin. Sitä saattaa itsekin yllättyä kuinka kivalta sitä näyttää. 🙂

Kemut oli ihan jees, sillä yhdistelmä ilmainen juoma ja lavalla Michael Monroe ja tuleva aviomieheni nr. 3, eli Kimmo Härmä.

Tänään vuorossa palaveria ja juhlintaa Indiedays-porukalla. Jeii!

Posted from WordPress for Windows Phone


Noustiin murun kans sängystä eilen sunnuntaina sitten niinkin aikaisin kuin illalla puoli kuudelta. Oli vissiin hieman väsy molemmilla. Murulla oli takana yli 90 h työviikko ja mulla Tukholman reissu + kaksi pitkää kuvauspäivää töissä. Se kun oli nyt se matruusihattuisten tyyppien juhlaviikonloppu.

Suunnattiinkin siinä sitten herättyämme lähikuppilaan juomaan ”aamu”juomat ja lähdettiin sieltä mukaan napatun kaverin kanssa syömään brunssia. Tai siis muiden ihmisten kellon mukaan olisi ehkä viisaampaa puhua illallisesta. Kivasti siis hurahti viikonloppu ohi, niin ettei ehtinyt oikein edes tajuta sen olemassaoloa.

Ulos lähtiessä kaivelin kasseista päälle ja kainaloon pari Tukholman ostosta.

Kolmekymppiä maksanut Lindexin Affordable Luxury -malliston hihaton viskoosi/lyocell -neule paikkaa mulavasti kaapissani ammottavaa kesäneuleiden aukkoa. Materiaali on tosi miellyttävän tuntuista ja kiiltelee ihan aavistuksen omaisesti.

Ja voi hitto, nyt näin Lindexin nettisivuilta, että samaa neuletta on olemassa myös oranssina, mutta siitä on nettikaupassa sekä M, että L -koko loppu. Olisin muuten varmaan sortunut tilaamaan. 😛

Tuosta kultaisesta neuleesta päädyin pienen sovittelun ja vertailun jälkeen ottamaan koon M ällän sijaan. Neule oli oikeasti tarkoitettu pitkäksi neuleeksi, mutta koska itse tykkäsin lyhyemmästä, niin tuollaisesta väljästä mallista mahtui hienosti normaalia pienempikin koko. Isompi koko olisi myöskin ollut päälläni väljempi, mutta telttaefektiä vältelläkseni tykkään kun neule on hieman istuvampi. Tässä siis jälleen yksi hyvä esimerkki miten aina ei kannata tuijottaa kokolappuja. Joskus se ns. väärä koko voikin olla itselle parempi.

Toinen Tukholman ostos oli tämä Beyond Retrosta löytynyt upean punainen nahkalaukku. Laukussa on myös ohut letitetty olkahihna, mutta sen saa piilotettua laukun takana olevaan taskuun jolloin laukkua voi kantaa clutchin tapaan. Laukku oli mielestäni mahtava löytö, sillä olenkin jo jonkin aikaa kaipaillut punaista pikkulaukkua. Nyt tästä laukusta tuli kaunis matkamuisto kivasta reissusta. Hintaa kultakuvioidulla kaunottarella oli n. 25 €.

Laukun kuviot aiheuttivat aika hauskan mielleyhtymän. Kun oli pieni, meillä oli kotona sellaiset punaruskeat nahkaiset irtokannet puhelinluettelon ympärillä ja niissä oli jotain hieman samanhenkisiä kuvioita kuin tuossa laukussa. Puhelinluettelon irtokannet.. mikä välttämättömyys! 😀

Nyt muuten kun katselen näitä kuvia, niin tajuan, että nuo mun lempparikesähousut eivät todellakaan ole enää mustat. Mulla ei ole mitään kokeusta pesukoneessa värjäämisestä, onko se hankalaa/pelottavaa? Mitä pitää ottaa huomioon? Vinkkejä, anyone? (tai mitä jos Veera vaikka lukisit sitten siitä pakkauksen kyljestä… 😀 )