Mulla näköjään jatkuu projekti ”yllätä itsesi aamuisin ja yhdistele värejä aiempaa ennakkoluulottomammin”. Eli tarkoittaa siis kaikkea vähänkään ”villimpää” kuin yhdellä värillä piristetty lähes musta asu.

Tämän päivän pukeutumisen idea lähti ihan puhtaasti eräästä Net-A-Porterin kuvasta, jossa kullanvärinen paljettipaita oli yhdistetty viininpunaisiin housuihin. K0ska kombinaatio miellytti ja sopivia aineksia löytyi omasta kaapista, niin päätin kokeilla samaa, mutta omalla astetta rennommalla tavallani. Tämän päivän teemaksi tuli siis arkista rönttää yhdistettynä blingblingiin.

paljettitoppi ja farkut/Lindex, kashmirneuletakki/Peter Hahn, laukku/Topshop. kengät/Bullboxer, korvikset/Kalevala, rannerengas/H&M

Lindexin paljettitopin olen ostanut jo viime syksynä, mutta se oli jäänyt käyttämättä sen vuoksi, että karheat paljetit raapivat ikävästi kainaloita ja alleja. Tänään kutenkin tajusin sellaisen yksinkertaisen jutu, että voihan tuon hihattoman topin alle pukea pidempihihaisen paidan paljettien pistelyltä suojelemaan. Kylmän päivän vaatimaan kerrospukeutumiseen se ajatus passasikin sitten enemmän kuin hyvin kun aluspaidan hihat jäivät joka tapauksessa piiloon neuletakin alle.

Koska käyttömukavuus vaatii tosiaan hieman ylimääräisiä kerroksia, taitaakin kekkeritopiksi kaavailemani kimallus päätyä ennemminkin tuomaan säihkettä arkisempiin asuihin.

Seuraavaksi ulkoiluttamaan tänään saapunutta toista blinbling-ihanuutta taidemuseon uuden näyttelyn avajaisiin! Kimaltavaa viikonloppua teillekin! 🙂


Hullulla postimiehellä oli tänään aivan loistava ajoitus. Hulluksi kutsun häntä siksi, että kaveri oli liikkeellä t-paidassa! Ja ajoitus oli loistava siksi, että hän tuli minua rappukäytävässä vastaan juuri kun olin lähdössä töihin. Posteljooni kaiveli kassistaan minulle paketin jonka sisällön vuoksi piti kipaista takaisin sisälle vaatteiden vaihtoon.

Mamman lähettämästä paketista nimittäin kuoriutui Benettonin musta villamekko (80 % villaa 20 % polyamidia) jonka ristin heti kokovartalovillasukaksi. Aivan käsittämättömän mahtava ja ihana vaate. Nakkasin siis päälläni olleen Benettonin harmaan puolivartalovillasukan (polvimittainen neulemekko) ja korvasin sen tällä pidemmän helman ja pidemmät hihat tarjonneeseen uuteen tulokkaaseen.

Harmaa Benettonin villamekko on ollut pakkaskelien luottovaatteeni jo kolme talvea joten tämä uusin äidin alennusmyyntilöytökin (n. 30 €) sai mut todellakin hihkumaan riemusta. Onko mitään lämpimämpää ja turvallisemman tuntoista kuin  kaulasta lähes nilkkoihin ylettyvä villaihanuus?

Makkarankuorimallisen lähes kokopitkän koltun sopivuudesta kaltaiselleni pyllerölle voi olla toki montaa mieltä. Tiedän, että jonkinmoisten pukeutumisohjeiden mukaan tällaista jenkkakahvoja lempeästi hyväilevää sukkapukua ei välttämättä suositella tällaisille omenoille, mutta minäpä näytän sellaisille ohjeille ja suosituksille lämpöiseen villaan kiedottua ahteriani.

Mä rakastan, rakastan, rakastan neulemekkoja! Se on varmaan käynyt selväksi jo moneen kertaan tässä blogissa. Pakkasta oli töihin kävellessäni reilut -20, mutta minua ei palellut tippaakaan. Mekon alla minulla oli Wolfordin villasukkikset (ihan vaan yhdet) ja trikootoppi. Kävelymatkalle vedin mekon päälle vielä lyhyen kashmirneuletakin yhdeksi lisäkerrokseksi.

Jalat pysyivät polvia myöden lämpimänä pitkien talvisaappaiden avulla ja pakkasta vastaan taisteluun otin aseeksi vielä tietenkin rakas Alina.kashmirhuivi ja hupullinen villakangastakki. Niin että miten niin on muka liian kylmä?! Että superisot kiitokset vaan mun mammalle! Kyllä nyt pysyy lapsi lämpimänä, kun on puettu päästä varpaisiin mamman mahtaviin villalöytöihin. 🙂

Kuvat: Anu Lindfors

Asukuvaajaksi pääsi tänään studiomme uusi työharjoittelija Anu, jolle annoin tehtäväksi minun kokovartalovillasukkaisen olemukseni ikuistamisen. Mahtavat nykytanssimuuvssini ja munamiesimitaationi olivat työkavereiden ohjeiden ja kannustuksen tulosta.

Tämä viimeisin kuva puolestaan Anun alusta loppuun saakka toteuttama visio minusta ja mustasta mekosta. Inspiraatiota otokseen hän kertoi ottaneensa tästä ihanasta Audrey Hepburnin kuvasta. Tykkään.  (Mun mekko vaan on ennemminkin huge black dress..  ) Eli hurjat kiitokset Anulle! Hän voi olla varma, että tämä ei jäänyt hänen viimeiseksi asukuvauksekseen. 😀


 Luin viime viikolla lehdestä iisalmelaisesta naisesta, joka oli nähnyt kenonumerot unessaan ja voittanut niillä numeroilla täysosuman, 200 000 €. Minä en harmikseni nähnyt viime yönä etiäisiä rahapelien tuloksista, mutta tämän päivän vaatteiden väripaletti sen sijaan tunkeutui yölliselle valkokankaalleni.

 Näin unta asusta, jossa oli oranssit pillifarkut (himoitsen sellaisia kovasti, ja olin juuri illalla selaillut nettikauppoja niiden toivossa), valkoinen kauluspaita (siis häh, mä uneksin valkoisesta kauluspaidasta!) ja sen päällä harmaa neulepaita. Sen verran se yöllinen näkyni vetosi, että aamulla piti alka tonkimaan vaatehuonetta sillä silmällä, että löytyiskö edes sinne päin tarpeita asun reaalitoteutukseen.

No ei se ihan kenovoittajan tapaan ollut täysosuma, mutta fiilikseen silti pääsin. Pillifarkkuja ei ollut, vaan hieman korallin ja oranssin välimuotoa olevat chinot. (Paitsi, että kun kaivoin housut kaapista pesun jäljiltä piukeana ja kiskoin ne villasukkahousujen päälle, niin fiilis oli kyllä ihan yhtä tukala kuin pillifarkkuja kinttuun kiskoessa.)

Myöskään valkoista kauluspaitaa ei ollut, mutta sentään kaulukseton paitapusero löytyi, kiitos parin viikon takaisen Cubus-vierailun jolta tuo neuleen alta pilkottava paita löytyi  vitosella. Kaulukset se mun unikuva olisi kyllä kaivannut, mutta sainpa edes helmat ja hihansuut vilkkumaan.

Harmaita neuleita löytyi sitten ihan valittavaksi asti parikin kappaletta, joten valitsin lyhyemmän v-aukkoisen puseron hieman pidemmän pyöreä kaula-aukkoisen sijaan.

Uuden TopShopista tilatun nahkakassin kaveriksi passasi hienosti Ten Pointsin punaiset lempparikenkäni. Voitteko kuvitella, että tuo kuva on minun asustani?! Väriä värin päälle! 😀

Kuten jo totesin, niin ihan täysosumaa ei ehkä tämän unen toteutus tuonut, mutta pikkuvoittoja kuitenkin. Minä nimittäin tykkään asun väreistä ihan hurjan paljon, ihan siitäkin huolimatta, että mustaa ei ole muualla kuin kengännauhoissa. Neuleen ja paitapuseron yhteistyö ei ollut ihan täysin saumatonta ja paitojen helmat tuntuivatkin aina peilistä vilkaistessa olevan vähän miten sattuu rutussa, mutta ne nyt on ihan pikkuseikkoja minun pääsääntöisesti aina hieman rähjäisessä olemuksessani. 😀

Että kyllä mä sanoisin tämän pelin tuoneen kuitenkin enemmän kuin omat takaisin, sillä tämä itselleni yllättävän raikas värikokeilu sai minut melkoisesti innostumaan ja inspiroitumaan! Ja sehän on melkein kuin kuus ja lisänumero.