26.11.2011 Ripaus kanelia, loraus kinuskia

Mä en muista koska minusta viimeksi olisi jäänyt kampaamon lattialle niin paljon karvaa kuin eilen. Kasa oli hervoton siitä huolimatta, että päältä ei mittaa otettu juurikaan pois.  Mutta voi ihanuus kuinka kevyeltä olo nyt taas tuntuukaan,  kun korvilla ja niskassa ei roiku mitään epämääräistä pehkoa. Ja tällä kertaa muistin heti samana päivänä hankkia kuvia päivitetystä lookista, kun ihana työkaverini Linda jäi kärsivällisesti työpäivänsä päätteeksi zoomailemaan minua. Ja tuli itse asiassa pitkästä aikaa omasta mielestä tosi kivoja kuvia. Jotain tekemistä asian kanssa voi olla myös uudella tukan kanssa mätsäävällä kauniisti kanelinvärisellä puserolla johon olen kovin ihastunut!

pusero/Zara, farkut/H&M, kengät/Clarks, korvikset/KappAhl, rannerengas/kirpparilöytö, tukka/Maikku, Hiusmuotoilukeskus Glaze

Tuosta maanantaina ostamastani paidasta on nostettava esiin sellainen huomio, että se on kotoisin Zarasta. Rasti seinään, herran jestas! Mulle ei ikinä koskaan milloinkaan eikä edes harvoin mahdu sieltä mikään päälle. Käyn siellä aina vaan sovittelemassa kenkiä ja muuten vaan ihailemassa. Pieni masokisti minussa kuitenkin päätyi tällä kertaa raahamaan sovituskoppiin kaksi XL kokoisiksi väitettyä paitaa. Niistä ensimmäinen sanoi vastalauseensa jo hihojen kohdalla, mutta tämä käsittämättömän kauniin värinen yksilö suostui yhteistyöhön niin allieni kuin puskurienikin kanssa. Toki se on tarkoitettu ehkä hivenen pidemmäksi, mutta ei se onneksi mullakaan ihan napapaidaksi jäänyt joten kiikutin löydön onnellisena kassalle. Ja mistä kaameasta epäkohdasta huolimatta vielä? Se on ihan 100 % minun inhoamaan puhdasta polyesteripaskaa! Mutta päätin tällä kertaa ohittaa tuon kynnyskysymykseni sillä paita tuntuu ihme kyllä mukavalta, on malliltaan ja väriltään ihan järjettömän ihana ja huumaannuin ihan vaan siitä, että se mahtui päälle. Ja kaiken edellämainitun lisäksi mä vaan olen kyllästynyt käyttämään aina jotain trikooriepuja.

Aloinkin nyt miettimään, että pitäisiköhän suunnata ompelijalle ja teettää omille muodoille pari kivan mallista puseroa silkistä tai muusta ihanasta. Kun muuten on kyllä tämäntapaisissa vaatteissa tuohon pure shittiin tyytyminen. Pitänee konsultoida mammaa kangasasioista..

Tuolta aiemmista kuvista näkyy paremmin nuo pitkään osaan taiotut kinuskin väriset raidat jotka tuo tukkaan vähän eloa. Muuten ollaan taas tuollaisella tummalla ja lämpimällä linjalla. Pieni teini sisälälni haaveilee edelleen aina siitä kokomustasta, mutta aikuisempi minäni on jo ymmärtänyt, että se on minun kasvoilleni vähän turhan kylmä ja kolkko ja on jo hyväksynyt tummanruskean. Mulla oli jotenkin pitkään sellainen pelko ja ahdistus, että minulla ruskea tukka on yhtä kuin tylsä ja turvallinen keski-ikäistukka. Mutta kai tässä nyt ripaus särmää on edelleen? Enää 10 päivää aikaa olla ”parikymppinen” ja voin kertoo, että mä ihan oikeesti kyllä vähän kriiseilen. 😛

Mikäs on tuomio? Tylsä ja turvallinen aikuistukka? Särmä ja persoonallinen aikuistukka? Ihan liian villi teinitukka? Vaiko jtain muuta? Itse tulin siihen tulokseen, että IHAN HELVETIN HYVÄ! Naamalleni en mitään voi, mutta onneks Maikku tekee taikoja tukalle. 😀

PS. Mutta photoshop tekee kyllä taikoja naamallekin. Eli joo, kyllä oon huijannut kuviin inhimillisemmät silmänaluset ja vähän rupisia poskiani imarrellut. Ettette vaan kuvittelis mun oikeesti olevan noin übersuperhottis ja sais huijattuina traumoja ja suorituspaineita. As if…   😀