09.05.2011 Kun yhteinen maailma on pelkkää mielikuvitusta..

Kyllä ne päivät jolloin päälle päätyy jotain väriä, taitavat edelleen olla enemmän vain hairahduksia ja poikkeustapauksia, vaikka niitä on täälläkin jo jonkin verran nähty. En minä kokomustasta eroon pääse enkä haluakaan. Miksi pitäisikään määrätietoisesti pyrkiä pois jostakin niin tutusta ja turvallisesta. Kevätaurinkokin lämmittää huomattavasti kuumemmin, kun on päästä varpaisiin synkistelevä. Viikonloppuna asussa leikkivät jälleen kerran värien sijaan vain muutamat erilaiset materiaalit ja pinnat.

Äitienpäivän ainoa väripilkku oli ravintolasta saadut ruusut joita tarjoilija jakoi ystävällisesti pöytäseurueessa olleen ainoan oikean äidin lisäksi myös meille joilla on ainakin teoreettinen mahdollisuus tulla äidiksi.

06.05.2011 Lempiväreissä

Vähän on kökkö ja epäselvä kuva, mutta jospa siitä ensihätään jotain selvää saa takatukasta. Eli vedettiin tosiaan nuo lyhyet sivut ihan tuonne niskaan saakka. Takatukkaa voi sitten levittää enempi lyhyen osion peitoksi tai sukia selkeemmin keskelle, jolloin nuo lyhyet sivut korostuvat entisestään. Hankala selittää, mutta asia selvinnee paremmin sitten kun tulee laitettua tukkaa vähän eri tavoin ja saan lisää kuvia.

Nuo korvarenkaat on muuten muutaman viikon takainen huippuostos. En todellakaan tule toimeen ilman tuollaisia sopivan kokoisia perusrenkaita jotka käy kaiken kanssa. Olen ihan alaston ilman korviksia, mutta en arkisin yleensä halua roikottaa korvissa mitään suurta, painavaa tai liian huomiota herättävää.Lähes kaikki aiemmin omistamani renkaat on ollut liian kiiltäviä hopeisia ja tuntuneet liian ”fiineiltä” ja etsinkin todella kauan oikean sävyisiä ja tarpeeksi yksinkertaisia koruja.

Yhdet mamman ostamat täydelliset renkaat kokivat kurjan kohtalon toisen korviksen kadotessa meidän makuuhuoneesen. (Siis oikeasti, pudotin korvakorun ja kuulin kun se vieri johonkin, mutta sitä ei vaan koskaan löytynyt vaikka kuinka konttasin nurkkia. Ihan mysteeri.) Nämä juuri oikella tavalla hieman hopeaa tummemmat titaanirenkaat löytyivät Porin Isokarhussa sijaitsevasta kultakaupasta kolmellakympillä ja ostopäivästä lähtien olleet korvassa lähes tauotta. Kuuluvat siis ehdottomasti sarjaan ”asiat joita ilman en tule toimeen”.

Hieman tympeän näköinen akka asukuvassa, mutta tykkäsin vaatteista niin paljon, että olen kulkenut niissä jo pari päivää ja halusin laittaa ne myös tänne. Jalassa ne paljon hehkutetut h&m -farkut ja pari viikkoa sitten ostetut Gaborin mahtiballerinat sekä kädessä talviteloilta kaivettu nahkainen kirppislaukku + ostoskassi joka sisältää löytöjä Ratsulan legendaarisilta toripäiviltä. Reilu satanen sinne meni, mutta hitto millaisia löytöjä tuli taas tehtyä!

Yläosan kamppeita ei olekaan blogissa aiemmin nähty. Hihaton printtiteeppari tarttui talvella mukaan Jim&Jillin miestenosastolta neljällä eurolla ja valuvalinjainen Globalin bleiseri puolestaan löytyi Stockmannilta joulunjälkeisistä alennusmyynneistä n. kolmella kympillä, mutta pääsi oikeasti päälle ensimmäisen kerran vasta eilen. Kaulassa puolestaan edustaa gTien muuttomyynnistä puolella hinnalla hankittu Riekale-huivi.

Musta, punainen ja ripaus valkoista, siinä vaan on yhdistelmä, joka toimii mielstäni aina. Kuuluu kategoriaan, ”tästä en ikinä luovu”. Muuten omasta mielestäni ihan nappiin mennyt kokonaisuus, mutta noi roikkuvat posket vois vaihtaa timmimpiin. 😀

EDIT: Ainakin osa tämän pöhnässä yöllä kirjoitetun tekstin kommenttiboksissakin esiinnostetuista kirotusvireistä on nyt korjattu, mutta en edelleenkään mene missään nimessä takuuseen minkäänlaisesta oikeakielisyydestä. 😀

29.04.2011 Miehen vaatekaapilla

Yritin alunperin kaivella niittihameen kaveriksi rakasta vihreää Amorphis-paitaani, mutta sitä ei aamun kiireessä löytynyt. En kuitenkaan osannut päästää irti niittihame + bändipaita-ajatuksestani, joten hipsin murun vaatekaapille. Sitä ei todellakaan tapahdu usein, sillä kovinkaan moni miehekkeeni vaatteista ei odellakaan mahdu minulle. Onnekseni kuitenkin tämän päivän tarpeisiin passeli Sid Viciousin kuvalla varustettu teeppari ylsi yläruhoni ympäri.  Sidin violetti ja tennareiden pinkki passasivat vallan mukavasti yhteen ja kumosivat jälleen kerran minun ”pukeudun vain mustaan” -valani.

Olen sanonut tämän jo kymmeniä kertoja, mutta menköön jälleen, minä en voi lakata rakastamasta tuota nahkarotsiani. Nyt kahden vuoden yhteisen taipaleen jälkeen se alkaa vihdoin oikein todenteolla muotoutua päälle. Nahkan lumoavasta pehmeydestä kertonee jotakin esimerkiksi se, että viimeksi tavatessani toisen siskoistani hän ei päästänyt minua irti halausotteestaan, vaan jäi maanisesti hivelemään rotsiani hokien samalla, että ”nahkatakkiorgasmi ooh..”. 😀

Selasin tänään kalenteria ja huomasin kauhukseni, että viimeisestä kampaajakäynnistä on jo lähes kolme kuukautta! (niin kuin mä nyt olisin tarvinnut kalenteria asian toteamiseen.. asian tila näkyi kyllä peilistäkin.) Pääsiäislomalla onneksi siskontyttö hieman siisti lähes Jaromir-mittaan venähtänyttä takatukkaa ja epäsiistiä korvanpäällystä, joten pystyn ehkä elämään ensi torstaihin saakka jolloin pääsen taas Maikun tuoliin.

Nämä lopunajat ennen kampaamokäyntiä kuluvat aina jo ihan tappiomielialla ja luovuttaneena. Tänään ”kampaus” syntyi niin, että suihkun jälkeen kuivasin tukan pyyhkeellä asetellen sen samalla pois naamalta. sitten annoin sen kuivua takkukasana paikoilleen ja tuuttasin läjän lakkaa päälle. Kampaa, harjaa tai edes viispiikkiistä ei siis kertaakaan juoksutettu letin läpi. Ei paljoa jaksa enää tämän karvakasan takia vaivautua, kun karmivalta näyttää kuitenkin. Mutta viikon päästä toivottavasti taas mieluinen tukka.

Nyt olis muuten niin hemmetisti juttuja ihan kielenpäällä, vai pitäisikö sanoa sormienpäissä, mutta missä ihmeen välissä ne kaikki ehtii tänne purkamaan?