12.01.2011 Teinimeininki
Eilen kasasin töihin päälle pitkästä aikaa sellaisen kokoelman rakkausvaatteita, että piti samointein hiippailla samoissa kamoissa toinen päivä heti perään.
Vuosien varrella omaan pukeutumiseen on tullut mukaan myös se naisellisempi puoli korkokenkineen ja vartaloa nuolevine minimekkoineen, mutta tämä huolimaton ripauksella rokkia maustettu renttuilu on kuulunut omaan tyyliin jo teinivuosista lähtien. Tämä sama asu olisi yhtä hyvin voitu nähdä 17-vuotiaan Veeran yllä kuin nyt 12 vuotta vanhemmankin version.
Joku voisi tietysti kysyä, että onko se lähinnä huolestuttavaa käyttäytymistä lähemmäs kolmekymppiseltä pukeutua samoin kuin lukioikäisenä. Mutta vaikka asun viitekehys tuokin mieleen nuoruusvuodet, niin vakuutan teille, että kyllä tämäkin tyyli on onneksi hieman kehittynyt ja muuttunut vuosien myötä. Nykyään tiedän jo, että ihan kaikkea kaapista löytyvää niittiä, kettinkiä ja muuta rock-habituksenperinteisiä tunnusmerkkejä ei tarvitse kasata ylle yhtäaikaa.
Vero Modasta syksyllä löytynyt rento pipo on juuri sitä mitä talvella kaipaan, eli päähine jota kehtaa pitää päässään sisälläkin. Minun tukka on nimittäin sitä mallia, että kun se ottaa yhteen pipon kanssa, niin jäki ei ole kaunista katseltavaa.
Tämän talven kestosuosikkeihin on kuulunut myös Ellokselta löytynyt La Redouten kasmirneule, joka on yksi niitä harvoja muita kuin mamman tekemiä neuleita, jotka ovat onnistuneet oikeasti hurmaamaan minut. Tässä on kohdallaan sekä materiaali, että mielenkiintoinen malli.
Mutta mitä löytyykään neuleen alta? Yksi reilun kuukauden ikäinen todellinen rakkausvaate!
Upeaakin upeammalla Tomi Joutsenen letinheilutuskuvalla varustettu Amorphis-paita! Olin ehtinyt himoita paitaa jo pidemmän aikaa, joten joulukuun alun Tavastian keikalta se oli sitten jo ihan pakko ostaa, kun oli niin monta hyvä syytä palkita ja lahjoa itseäni. Vuotta aiemmin ostin synttärilahjaksi itselleni Amorphiksen hupparin joten tästähän alkaa jo tulla perinne. 🙂
On se komea! Niin paita kuin siinä esiintyvä herrakin. Muistatte ehkä, kun intoilin saman miehen esiintymisestä Kalevala Korun mainoksessa.
Nyt on kuulkaa sitten se tilanne, että ensi viikolla saan käydä hakemassa sen samaisen kuvan kehystyksestä, mutta huomattavasti suuremmassa koossa. Kävi nimittäin niin iloisesti, että mamma ja eräät ystävättäret kotipaikkakunnalta hankkivat minulle ihan ison mainosjulisteen kyseisestä kuvasta. Ja mun mies vielä antoi luvan laittaa sen seinälle asti. Parasta!
Teinimeiningillä siis jatketaan tässäkin asiassa, kun idolin kuvat päätyvät seinälle asti. Mutta tässäkin asiassa tyyli on kehittynyt sen verran, että 15 vuoden takaisen sinitarrakiinnityksen sijaan suojaan kaukorakkauteni kuvan kunnon kehystyksellä. (täytyy se pitää kuolaroiskeilta suojassa..) 😀
Mistä tietää, että on rakkaita vaatteita päällä? Siitä, että niistä jaksaisi höpöttää ihan loppumattomiin, mutta taidan armahtaa teitä pidemmiltä jaaritteluilta.
