09.06.2010

Posted at 22:52h in Yleinen by
0 Likes

Asukuvia on viime aikoina ollut blogissa esillä melko harvakseltaan sillä pukeutumisinspiraation puute vaivaa vahvasti edelleen enkä todellakaan ole päässyt sisään kesäpukeutumisen saloihin. Tänään kuitenkin jopa tuttu kenkäkaupan myyjä pisti merkille, että näytin omassa mittakaavassani kuulema yllättävän kesäiseltä. En ollutkaan mustissa päästä varpaisiin, vaan vaalensin kokonaisuutta paljaana paistavilla säärillä joiden sävyä kuvailisin sanalla  pakastekalkkuna ja hiekansävyisellä t-paidalla. Mikä varsinainen kesäkissa minusta siis kuoriuituikaan! 😀

090610B

hame/Lindex, t-paita/GT, trikooloimi/Ellos, sandaalit/Vagabond

Taskullinen vetoketjuhame on uusin vaatehankintani ja kotoisin Lindexin nettikaupasta. Fyysisestä putiikista oli tuo suurin koko loppu, joten siksi piti pistää tilaus vetämään. Kauhian mukavan näköinen ja tunoinen hame noin niin kuin mutten, mutta tajusin heti aamulla pihasta lähdettyäni, että sitä ei ole tehty pyöräilyä silmällä pitäen. Mutta onneksi on pyöräilyshortsit vakiovarusteena hameen alla. Ei muuta kuin helmat kirjaimellisesti vyötärölle ja satulaan! Mä kyllä vannoin, et mun pukeutumisessa ne pyöräilyshortsit saa pysyä ihan piilossa, mutta työmatkalla oli siis pakko niitä lahkeita ohikulkijoille vilautella. Mut hei, kaikilla tosipyöräilijöillä on tiukat trikoot.

Hame olisi paljon funktionaalisempi mikäli tuo vetoketju avautuisi myös alhaalta ylöspäin. Silloin voisi vain hieman rivosti raottaa helmaa edestä auki ennen pyörän päälle nousua. Kyseinen toimenpide nimittäin olisi hurjasti huomaamattomampi kuin keskellä katua suoritettava helman kauttaaltaan ylös rullaaminen. Mutta pikku vikahan tuo nyt on muuten kivassa hamosessa. Kunhan vaan en unohda laittaa niitä pyöräilyshortseja alle. 😀

Haha, arvatkaas muuten mitä. Mun muru on aika liikkis. Kun mä tulin tänään töistä, niin se oli pistänyt mulle ihan oma-aloitteisesti nauhalla Liviltä tulleen ”Joka kropan uimapukuvinkit”-ohjelman. ”Kun mä ajattelin, että sua kuitenkin kiinnostaa.” Ja oikeassahan se oli. Mä olen tainnut jauhaa uikkarikriisejäni sillekin melkoisesti. Pitää kattoo ohjelma huomenna, et millasta uikkaria ne suosittelee mimmille mallia valas. Vai annetaanko siellä vaan suoraan porttikielto yleisille rannoille. ;D

PS: Minulla on Kirppispaikka  Porin Sisätorilla sunnununtaihin saakka. Eilen rakas ystäväni Ence kantoi oman kirppiskassinsa kekoon ja paikka 17 onkin nyt täytetty meidän molempien vaatteilla. Siellä on nyt siis tarjolla myös pienempiä kokoja omien 42-44 kamojeni lisäksi. Hop hop, ostoksille sieltä!


25.05.2010

Posted at 22:42h in Yleinen by
0 Likes

Eilinen asu ei taaskaan tarjoile suuria yllätyksiä, vaan tutulla yksi”värisellä” linjalla mennään. Mä ihan tosissani haluaisin löytää jotain muun väristä kesävaatetta, mutta kun en vaan yhtään keksi, että mikä se muu väri vois olla. Eikös se sanontakin ole, että pukeuden mustaan kunnes löydän jotain tummepaa.

jotain ”uutta” asussa kuitenkin on, nimittäin ensimmäistä kertaa päälleni päässyt äidin kätköistä talvella löydetty 90-luvulta kotoisin oleva Stockmann Silkin ohut sifonkitunika. Perintövaate on ihanan ohut ja henkäyksen keveä ja sen vuoksi myös täysin läpikuultava, joten alla on siveellisyyden vuoksi kaikissa lähes pukeutumispulmissa auttava GT:n pitkä toppi. Läpikuultavuus pääsee kuitenkin oikeuksiinsa hihoissa ja keventää kokomustaa edes piirun verran.

251010B

Jalassa mitäs muutakaan kuin tuoreet Ramona-rakkaudet. Parin päivän käytön jälkeen aluksi hieman kapealta ja jäykältä tuntuneet kengät ovat muotoutuneet odotusteni mukaisesti jalkoihini aivan täydellisesti. Love, love, love.

Helmikuussa Marc O’Polon laukkuun pistämäni reilut parisataa euroa eivät todellakaan menneet hukkaan, sillä hurmaavan pehmeä nahkaveska on roikkunut siitä lähtien olkapäälläni lähes täysin ilman vapaapäiviä.

Mr. Murphyllä on viime aikoina ollut jotain minua vastaan, siihen malliin hän on minulle kettuillut etenkin sukkahousuasioissa. Te varmaan tiedätte sen turhautumisen tunteen, kun kaapista ei osu käteen yksiäkään ehjiä sukkahousuja? Jostain kumman syystä ne aamukiireessä rikkinäisiksi havaitut yksilöt vaan päätyy aina takaisin sinne kaapin uumeniin osuakseen käteesi taas seuraavalla kerralla kun olet jo myöhässä ja lämpömittari näyttää lukua ”sukkahousut” tai olet laiskuuksissasi jättänyt sääret ajamatta.

No.. Nyt kun sitten saimme hetken nauttia asiasta jota kesäksikin kutsutaan ja olisin nimenomaan halunnut löytää niitä silmäpakosukkiksia (joita tiesin kaapissa olevan), jotta voisin leikata niistä shortsiversioita hameiden alle reisieni pelastukseksi, niin arvatkaa nyt jumalauta löytyikö yksiäkään. ARGHHHH!!! No ei tietenkään! Leikkelin sitten hädässäni lahkeet joistakin hieman nukkaisista ehjistä huomatakseni vain seuraavan kerran niitä tarvitessani, että ne ovat hukassa.

Ja sama hermoja raastava show uudelleen. Melttoan ja riehun vaatekaapin ja sukkalaatikon uumenissa kiljuen ja kiroillen pinna kireällä murun jo odottaessa eteisessä, kun meidän olisi jo pitänyt olla matkalla anopinluokse-terassille-teatteriin-ruokakauppaan tai ihan mihin tahansa. Ja tämä sama toistui vielä kolmannenkin kerran. Muutaman kerna onnistuin sentään löytämään edellisiltana riisumani versiot uudelleen käyttöön. Mutta kolmet ehjät sukkahousut saksien alle reilun viikon aikana!

Tänään puolestaan koitti vaihteeksi päivä jolloin lämpömittari näytti sitä aiemmin mainitsemaani lukua ”sukkahousut”. Ja tiedätte kyllä mitä minä töihin päästyäni huomasin.. Että mun sukkahousuissa on ihan helvetillinen silmäpako!!!! Siellä ne pikku pirulaiset olivat lymynneet jossain käden ulottumattomissa naureskellen minulle, kun silmät raivosta päästä pullistuen koitin niitä hakea helteillä. Olisivat saaneet vielä tuntea olevansa tärkeät ennen lopullista kuolemaansa, mutta ei, ne peijakkaat valitsivat toisin. 😛

Ja nämä samat väärään aikaan väärässä paikassa olevat sukkahousutyperykset hyökkäsivät viimeksi jalkaani  jo kuukauden takaiselle Helsingin reissulle. Silloinkin sisäreidessä oleva repeämä osui silmiini vasta kun oli liian myöhäistä, eli Pori-Helsinki pikavuorolla jo bussissa istuessani. Yritin tuolla reissulla hakea pikaisesti uudet säärten peitot Forumista ennen Baker’sin euron skumppalasien ääreen syöksymistä, mutta vessahätä yhdistettynä pitkiin jonoihin sabotoivat suunnitelmani. Niinpä kekkeröin koko illan julmetun kokoinen reikä helman alta vilkkuen. Ja jollain kumman ilveellä ne samat pantyhoset vaan luikertelivat kotiin palattuani takaisin kaappiin noustakseen taas kerran tuhkasta kuin Fenix. En tajua.

Olenko ainoa sukkahousujen salaliiton kohteeksi joutunut?

Sain vihdoin ratkaistua osan ongelmasta hakemalla Gina Tricot:sta 5,90 € maksaneet pyöräilyhousut. Ei tarvi enää etsiä leikattavaksi kelpaavia sukkahousuja. Paitsi aina silloin kun ne pyöräilyshortsit on kateissa. Eli minun tuurilla suurin piirtein joka toinen päivä.


24.05.2010

Posted at 19:35h in Yleinen by
0 Likes

Päivä on mennyt sekä sään, että olon puolesta melkoisen ankeissa tunnelmissa. Siitä huolimatta, että onsateista, niin allergiaoireeni ovat jyllänneet välillä hurjina. Suurin osa päivästä onkin mennyt lepäillessä ja oloa parannellessa, mutta jaksoin pyörähtää pikaisesti kaupungilla asioilla. Vaikka sateinen sää onkin toisaalta melko ankeaa, on siinä pari hyvääkin juttua, kuten se, että voi ihan huoletta pukeutua umpimustaan asuun tuntematta oloaan tukalaksi ja typeräksi ja se, että saa napata mukaansa rakkaan Mikki-sateenvarjon.

mikki1B

Te ette ikinä usko kuinka vanha tuo sontsa on. Isosiskoni toi sen minulle tuliaisiksi Floridan Disney Worldista muistaakseni vuonna -89. (korjaa kisko kulta jo olen väärässä!). Eli Mikki on palvellut minua tunnollisesti jo yli 20 vuotta ja minä edelleen mahdun sen alle. Samalta reissulta tuotu mikkipyyhekin on edelleen tallessa vanhempieni luona ja minulla käytössä kun vierailen kotona. Kohtuullisen kestävät ja rakkaat tuliaiset siis. 🙂

mikki3B

Mikin paras puoli ei ole sen taito pitää minut kuivana, vaan kyky saada ihmiset hymyilemään. Joka ikinen kerta kun olen liikkeellä tuon hymynaaman ja noiden korvien kanssa, vääntyy melko monen vastaantulijan kasvot jotakuinkin samanlaiseen virneeseen. Tänäänkin lyhyellä kaupunkivisiitillä sain hymyjen lisäksi useita iloisia kommentteja tuiki tuntemattomilta ihmisiltä.

Äitinsä kanssa kulkeneen pikkutytön mielestä Mikki oli ”ihana!”. Ostoskärryä vetänyt pinkkibaskerinen mummeli puolestaan kommentoi varjoni olevan ”todella hauska”. Torilla laitapuolen kulkijan oloinen mies taas sanoi kohteliaasti, että ”kylläpäs neidillä on hieno ja iloinen varjo”. Ja kaikki nämä sanat tulivat hymyllä höystettynä. Miten ihmeesä voisin itsekään murjottaa vaikka keli ja olo olisi mikä, kun vastaantulijat järjestään hymyilevät. 🙂

mikki2B

Bongatkaa kuvasta myös jotain muuta itseäni viime päivinä ilahduttanutta. Ramonat!!!! Ne on juuri niin upeat, ihanat ja mahtavat kuin muistinkin. Kengistä lähtevä kilinä todellakin tuo askellukseen ja olemukseen ihan uudenlaista reteyttä. Nämä kengät jalassa ei voi pyydellä olemassaoloaan anteeksi vaan on kuljettava ryhdikkäänä ja leuka hieman pystyssä.

Päällä vanhoja tuttuja lempivatteita eli Vero Modan farkkulegginssit, GT:n pitkä toppi, Miss Sixtyn loimi, ja kirpparilta löytynyt Sharen bleiseri. Mutta samat vanhat peruskamppeetkin saivat ihan uutta fiilistä ja asennetta uusista kengistä eikä asu tuntunut yhtään tylsältä. Sanon siis vielä kerran: Mä rakastan noita kenkiä!

Mite siellä ruudun toisella puolella, onnistuiko rakas Mikki-ystäväni nostattamaan hymyn teidän huulillenne?