Posted at 21:01h
in
Yleinen
by Veera Korhonen
Mun lauantaina Antti Tuiskun keikalle pukemani asu näkyi täällä jo yhden tiimikuvan verran, mutta nyt on vuorossa vielä lisää otoksia.
Minulla oli siis päälläni joskus jo talvella H&M:n alesta ostamani plus-,alliston kukkahaalari, jota en ollut vielä aiemmin ehtinyt ulkoiluttaa. Joku teistä saattaa muistaa kuinka olen joskus pari vuotta sitten kirjoitellut kuinka pitkään ”pelkäsin” haalareita ja ajattelin etteivät ne ole minun vartalolleni tarkoitettu vaate. Mutta sitten niitä kivoja haalareita, jotka päällä tykkään peilikuvastani, alkoikin tulla vastaan vähän sieltä sun täältä.
haalari – HM+ / kengät – HM / laukku – Rebecca Minkoff / korvikset – Mine Gûngör (saatu)
Tästä Nanson pilkkuihanuudesta mun haalarihurahdus alkoi. Perästä seurasi tämä Asoksen trikoohaalari, jonka omistan myös mustana. Ja nyt kaapista löytyy siis myös tämä kukkapuku.
Ei siis pidä tuomita mitään vaatekappaletta täysin, haalareita kuten vaikkapa mekkojakin kun on vaikka minkä mallisia. Osa ei todellakaan sovi omalle omenavartalolleni, mutta löytyy paljon niitä passeleitakin. Jos siis kärsit haalarikammosta, mutta vähän kuitenkin kiinnostelee, niin anna sovituskopissa mahdollisuus!
Ajattelin, että Anatuden keikalle sopisi pieni kimallus, joten ripustin korviini Mine Güngörin pinkit korvakorut ja taiteilin kasvoilleni hieman kimallusta Essencen uusilla glittereillä (saatu). En ole kummoinen meikkitaiteilija eikä tuo glittereillä puuhaaminen vielä oikein tuttua, mutta ihan kivalta se mielestäni näytti.
Tukkaankin sitä hieman roiskin ja taisipa sen puuhan ansiosta myös Iinan kylpyhuone saada osansa tähtipölystä.
Halusin pelata kenkien suhteen varman päälle, joten jätin suosiolla korot kaappiin ja tassuttelin matalilla nahkaisilla hopeatossuilla.
Mutta vaikka asu oli mielestäni aivan ihana ja tykkään tuosta haalarista todella paljon, niin yksi ihan kammottava vika siinä kuitenkin on…. Tämä:
Yyyh, rintsikat näkyy! Mä koitan tosi kovasti pitää kiinni omasta pukeutumissäännöstäni, että rintaliivit ei asuissa vilahtele muuta kuin omasta selkeästä halustani jonkun selkeän koristeellisen asian vuoksi. Koristenauhat voivat näkyä kaula-aukosta, tai voin vaikka pukea kauniit liivit läpikuultavan puseron alle, mutta sellaiset ”en nyt parempaankaan pystynyt” -viritykset ovat ihan nounou. Paisti nyt.
Olen jättänyt paljon kivoja vaatteita ostamatta siksi, ettei alle ole mitään sopivaa rintsikkaratkaisua. Etenkin juuri avoselkäisiä vaatteita on tullut jätettyä paljon kauppaan tämän asian vuoksi. Off shoulder -puseroiden ja ohut olkaimisten toppien kanssa pärjää useimmiten olkaimettomilla liiveillä, mutta tällä rintavarustuksella on turha haaveilla mistään selän paljaaksi jättävistä liimatissiliiveistä tai kanafileistä.
Sovittelin tätä haalaria kotona ihan hiton monta kertaa ja mietin, että pidänkö vai palautanko. Oli tosi tosi lähellä, etten tuon selän aukon vuoksi pistänyt vaatetta paluupostilla takaisin. Mutta joku kukkapuvussa kuitenkin vetosi niin paljon, että olin valmis rikkomaan omaa sääntöäni.
Joten sieltä se nyt sitten liivien takaosa pilkottaa. Ja tiedän, ei se ole maata kaatavaa, eikä varmaan kukaan muu siihen juurikaan huomiota kiinnittäisi. Mutta itselle tämä oli iso myönnytys.
Mutta pitää toivoo, ettei tässä päde porttiteoria, että annettuani pirulle pikkusormen pian mulla vilkkuu milloin minkäkin näköiset ja väriset olkaimet vaatteiden alta ihan estoitta. 😀
Mutta edestä päinhän haalari on tosi kiva! Suhtaudun toisinaan omaan tukkaani ajatuksella ”en itse näe sinne taakse, niin ei se voi mua häiritä!”. Sama ajatus auttoi hyvin myös tähän tissiliivinipotukseeni. Poissa silmistä, poissa mielestä!
Onko sulla jotain tiukkoa pukeutumissääntöjä, joista toisinaan hampaita kiristellen päädyt luistamaan?
