Tiedättekö sellaisen fiiliksen, kun sulla on jotain uusia vaatteita tai asusteita ja haluat vaan saada ne kaikki uudet asiat päälle just nyt heti samaan aikaan? Mulla oli tänään just sellainen. Jalkaan piti saada mun uudet upeat Zadaasta bongaamani Martensit ja korviin Katokosta ostamani Mine Güngörin ruusukorvikset. 

Jotenkin kyllä tuntui, että mitkään vaatteet ei oikein sopineet yhteen kenkä-korvikset -komboni kanssa, mutta en silti montaa kertaa jaksanut paitaa vaihtaa. Aattelin, että eiköhän tämä setti Prismaan mennessä kelpaa vaikka ei täydelliseltä tuntunutkaan. Mutta kuvista katsellessa tää näyttikin sitten kivemmalta mitä fiilis oli. Kivasti käy yhteen viininpunaiset maiharit ja hempeät paita ja korvikset. 

Mutta nämä kengät siis… ehkä paras 2nd hand -löytö aikoihin! Bongasin nämä myyjän mukaan vain sovitellut viininpunaiset maiharit Zadaasta keskiviikkona ja perjantaina oli paketti jo noudettavissa. Ja mahtavinta löydössä oli tietenkin edullinen hinta. Noin sataviiskymppiä kaupassa maksavat Martensit löysivät tiensä luokseni 60 eurolla! (Ja minulla oli itse asiassa Zadaalta saatuja kredittejä tililläni, niin maksoin omalla rahalla vain 34 €)  

Tätä väriä on tullut kuolattua vuosien aikana jo moneen kertaan, mutta muutamat Martensit jo aiemmin omistaneena en vaan koskaan viitsinyt laittaa niihin toista sataa euroa. Nyt Martens-kokoelmassani on jo neljä paria: mustat ja punaiset kiiltonahkaiset, sini-valkoiset niittikoristeiset ja nämä upeat viininpunaiset. Kunnon keräilymeininki! 😀

Minä olen muuten laittamassa omia vaatteitani myyntiin Zadaa-appiin 2.5. alkaen. Jos siis vaatekoot 44-50 ja kengät koossa 37-38 kiinnostelee, niin kannattaa ladata luuriin Zadaa. Myyntiin tulossa toki myös laukkuja ja muita asusteita joissa ei ole vaatekoolla väliä.

housut – Junarose (saatu) / t-paita – Pola / nahkatakki – Samoon / maiharit – Dr. Martens / laukku – Rebecca Minkoff / korvikset – Mine Güngör

Jos en nyt ihan väärin katsonut, niin nuo jalassani olevat Junarosen housut ovat NÄMÄ.


Postasin tammikuun lopulla häämessuilla mallina oltuani jo parin puvun kuvat, mutta muutama kuva jäi tuolloin vielä julkaisematta. Tässäpä siis vielä yksi puku minun päälläni ja toinen mallikollegan yllä.

Kerroin jo aiemmassa postauksessa, että sovitukseen mennessä jännitti, että miten mahtaa kokoja löytyä itselleni. Mutta pelko oli tosiaan ihan turhaa. Sain Porin Juhlavassa ylleni useammankin kivan puvun ja kokoja riitti omaa vaatekokoani isommillekin.

Minä itse asiassa yllätyin enemmänkin kokojen reiluudesta. Esimerkiksi tämän Amelien 50 kokoisen puvun hihat olivat itselleni melkoisesti liian suuret. Eli rohkaisuksi heille plussakokoisille, ketkä ovat oikeasti hääpuvun tarpeessa, kyllä meille isoillekin löytyy kauniita perinteisiä hääpukuja. 

Vaikka itseni klassisella tavalla kauniiksi näissä luomuksissa tunsinkin, niin ei minun ajatukseni hääpuvuista silti mihinkään muuttunut. En ole koskaan elämässäni osannut ajatella, että pukeutuisiin mihinkään hääpuvun nimellä myytävään vaatteeseen, mikäli joskus sattuisin naimisiin menemään.

Oli kiva päästä pukeutumaan näihin pitsi- ja tylliluomuksiin näin mallin ominaisuudessa ja ikään kuin leikkiä perinteistä morsianta, mutta omaa itseäni en näissä osaa nähdä.

Mikäli avioituminen joskus tulisi itselleni ajankohtaiseksi asiaksi, niin kääntyisin ehkä jonkun taitavan muotisuunnittelijan, kuten Katri Niskasen, puoleen ja teettäisin jotain näyttävää ja sääret paljastavaa, joka jättäisi sääret esille. Mutta joka tapauksessa asun tulisi olla sellainen, joka ei huuda, että HÄÄT, vaan sillä voisi mennä joskus johonkin muihinkin kemuihin. Häät olisivat vain hyvä tekosyy teettää joku upea uniikkimekko.

Mutta riippuisi asun valinta toki siitäkin olisiko millaiset kalaasit kyseessä. Jos kävelisinkin vain parin todistajan läsnä ollessa  pikaisesti perjantaina maistraattiin ja suuntaisin samoin tein häämatkalle jonnekin paratiisiin, niin tuskinpa viitsisin sen kolmen minuutin toimituksen vuoksi kauheasti kolttuunkaan panostaa.

Voisin pienimuotoisessa vihkitilaisuudessa pukeutua vaikka kaapistani löytyvään vihreään pitsimekkoon! Mutta jos tosiaan jotkut isot kekkerit järjestäisi, niin sitten saisi olla astetta juhlavampi asukin. Mutta viralliseen hääpukuun tuskin tulisin koskaan päätymään. 

Mutta mitä näihin perinteisiin morsiuspukuihin tulee, niin itse huomaan pitäväni pitkillä pitsihihoilla varustettuja pukuja lähes aina olkaimettomia ja hihattomia mekkoja kauniinpana. Tämäkin Kaislan päällä näytöksessä nähty Victoria & Vincentin puku on mielestäni todella kaunis nimenomaan hihojensa ansiosta.

Victoria & Vincent on muuten suomalainen hääpukumerkki. Ja heillä on todella laaja kokovalikoima, sillä monia pukuja on saatavilla jopa kokoon 62 saakka. Nopeasti mallistoa selailemalla näkee, että ihan muutamaa poikkeusta lukuunottamatta lähes kaikki puvut löytyvät ainakin 52-54 välille asti. Ja nättejä kuin mitkä!

Molemmat kuvien puvut siis Porin Juhlavasta. Kaikki korut Oona Armia Jewelry. 

Millainen on/oli sinun unelmiesi hääasu? 

 


Tämä hetki lumen sulamisen jälkeen ennen puiden vihertämistä on kyllä surullisen ja ankean näköinen. En itsekään valkoisine naamoineni ja mustine vaatteineni juuri erottuisi näissä sunnuntaisissa kuvissa maisemasta ilman piristävän pinkkejä asusteita. 

Parhaiten kevätfiilikseen pääsee sujauttamalla jalkaan kepeät pikkukengät ilman sukkia. Nämä pinkit avokkaat löytyivät talvella H&M:n alesta ja älysin onneksi jo katsoa eteenpäin kohti lämpimämpiä aikoja. 

Kävimme sunnuntaina Iinan kanssa brunssilla Relovessa ja herkuttelun jälkeen kierreltiin myös myymälän puoli. Tein kivoja löytöjä. Törmäsin esimerkiksi itselleni ihan uuteen korumerkkiin nimeltä RokRokInc. Monista ihanista korvisvaihtoehdoista valitsin nämä söpöt tähtikorvikset ihan vaan sen vuoksi, että sopivat loistavasti yhteen päälläni olleiden huivin ja kenkien kanssa. 

Tarjolla olisi kyllä ollut todella monet ihan minun näköiset korvikset, joten voi olla, että innostun tilamaan jotain nettikaupasta.

Aurinkolasien kehyksissäkin pilkistelee pikkuisen pinkkiä. Kukkalasit löytyivät Glitteristä. 

Kun Tommi hetki sitten kannusti, että kannattaa nousta sängystä, koska muuten ei voi tapahtua kivoja asioita, ajattelin että voisin nähdä vaikkapa söpön koiran. Että sen kokoisia kivoja asioita osaan tällä hetkellä toivoa, en mitään kummempaa.

Ja sunnuntaina sitten vihdoin sattui ihana kohtaaminen pienen koilan kanssa, sain rapsutella ja lässyttää. Ja kuinka hienoa, että meidän asusteemme mätsäsivät sävyltään!

Tuntui hyvältä nähdä ystävää. Tuntui hyvältä silittää koiraa. Kyllä tää tästä.