Tajusin tänään, että nää mun paljettiverkkarit on ihan parhaat pakkaspöksyt! Ne on juuri optimaalisen löysät, jotta pitkien kalsareiden ja niiden väliin jää sopivasti ilmaa. Pakkasta oli -18, kun suuntasin kaupungille asioilleni ja ohuet legginssit + paljettihousut olivat juuri täydellinen yhdistelmä. Ei tullut jaloille tippaakaan kylmä. 

En nyt asua kaiken kaikkiaan kovinkaan tyylikkääksi lähtisi väittämään, mutta lämmin ja mukava se oli ja kyllä noi kimaltavat housut vaan on mun mielestä aina hauskat ja hyvää mieltä tuovat. Ja kyllä ne mun silmissä toppahousut voittaa ihan kuus-nolla. Mä olen itse asiassa joskus sanonut, että voisin hankkia talviasukseni pilkkihaalarin, jos sellaisen saisi paljettisena. 😀

Muuten taistelin pakkasta vastaan tapani mukaan kashmir- ja lampaanvillakerroksilla. Neulepaidan päällä vielä villatakki, niin hienosti pärjää vaikkei takki olekaan mikään paksu untuvamakuupussi tai muu toppaverme.

Olen ollut niin ihastunut hopean värisiin kenkiini, että päädyin hankkimaan myös metallinhohtoisen pikkulaukun. Rebecca Minkoffin pieni laukku löytyi YOOXin alesta ja saapui tänään. Ensimmäisenä ennen lappujen irrotusta testasin, että mahtuuko laukkuun kamera. Pohjan leveys oli onnekseni kuin PENille tehty ja kameran lisäksi laukkuun mahtui lompakko, puhelin avaimet ja huulipuna, eli juuri optimaalinen. 

Muistan edelleen ajan, kun pidin tuollaisia pieniä olan yli -laukkuja ihan kamalina enkä voinut kuvitellakaan sellaista käyttäväni. Nyt just ne on mielestäni ihan parhaita. Kun ei käytä isoa veskaa, ei tule kanniskeltua mukana kaikenmoista turhaa.

Yritin lopuksi ottaa kuvaa, jossa näkyisi takin alta löytyvät kerrokset. Tasan tämä alla oleva ruutu ehti kortille tarttua ennen kuin kameran akku antoi periksi pakkaselle. Mut hei, näkyy kerrokset! 😀

housut – La Redoute, Ellos / harmaa neule – Ellos / neuletakki – J. Lindeberg / takki – KappAhl XLNT (saatu) / kengät – CAT / laukku – Rebecca Minkoff /  huivi – Shopbop / panta – KN Collection (saatu)

Ei tää talvipukeutuminen nyt varsinaista silmäniloa ainakaan itselläni ole, mutta lämpimänä pysyn!


Kirjoitin eilen kiertäneeni tukan rullalle juhlia varten. Kyseessä oli appiukon avovaimon 70-vuotisjuhlat, joita vietettiin monikymmenpäisellä porukalla tanssien ja laulaen. Loistavat kemut ja paikalla oli iso osa omaa Porin perhettä. 

Juhlin pari viikkoa sitten vahvassa vihreässä ja nyt oli toisen näyttävän värisen leningin vuoro. 

Tämä Asos Curven upea mekko on aiemmin ollut päälläni mm. viime keväisissä Blog Awards -kemuissa. Tuolloin en kuitenkaan omistanut vielä näitä asuun täydellisesti sopivia Minna Parikan glitterkorkkareita, joten jalkineina oli nudet Wondersit. Ihanat kengät nekin, mutta näiden kimaltavien tähtikenkien ansiosta asu parani vielä piirun verran!

Nämä syksyllä mallikappalemyynnistä ostamani Parikat ovat odotelleet koko talven ajan sopivia juhlia ja asua päästäkseen vihdoin ulkoilemaan. Glitterpinta on sen verran jäykkä, että minua hieman jännitti miltä kengät mahtavat tuntua jalassa pidempään pidettyinä. Avokkaan reunat, kun tuntuivat aavistuksen kovilta.

Kengät kuitenkin asettuivat omaan jalkaan sopivaksi hyvin nopeasti ja kengät pääsivät eilisen kokemuksen perusteella kenkäkokoelmani mukavimmat korkkarit -listalle. Paksu maltillisen korkuinen tolppakorko ja sopivan leveä lesti varmistavat, että näillä jaksaa tallata pidempäänkin. 

Mä en oikein tiedä, että mitä mun kaikille juhlalaukuille on tapahtunut, vai eikö mulla ole sellaisia juuri ollutkaan, kun kaapista ei tuntunut löytyvän mitään. Nappasin siis jälleen tuon vanhan kiiltonahkaisen vintage-clutchin, joka onnekseni toimii melko monenlaisen asun kanssa.

Ei sen sisään kyllä mahdu juuri muuta kuin pankkikortti, huulipuna ja puhelin, mutta tarviiko sitä nyt kemuissa paljoa enempää. 

mekko – Asos Curve / takki – Marks & Spencer / kengät – Minna Parikka / laukku – vintage / korvakorut – ViaMinnet (saatu) / rannekoru – Salmiak Studio

Takiksi sähäkän mekon kanssa sopi hienosti hieman mahtaileva tekoturkistakki. Just sopiva diivafiilis tässä kokonaisuudessa! 

Tässä nyt vähälle aikaa parit juhlat tällaisissa värikkäissä koltuissa käyneenä täytyy sanoa, että sitä kyllä tuppaa aika huutomerkkinä erottumaan joukosta. On nimittäin juhlapukeutuminen ainakin näin talvikaudella  meillä suomalaisilla niin mustaa, niin mustaa.

Tiedän, että se musta on niin käytännöllistä ja turvallista, mutta kannustan muitakin valitsemaan välillä väriä!

 

 


Minulla on näitä Junarosen pitsimekkoja nähty päällä jo parikin. Kokomustan hieman kellohelmaisemman mallin julistin syksyllä maailman imartelevimmaksi leningiksi. Se kun huijaa keskivartalolihavan naisen figuurin monella tapaa yleisesti hyväksytympään muotoon ja sopii mallinsa puolesta todella monenlaiselle vartalolle. Kesällä puolestaan sopi pukeutua mekon hihattomaan versioon.

mekko – Junarose (saatu ) / kengät – Wonders / laukku – vintage 

Näitä joustavia ja monikäyttöisiä potsimekkoja on Junarosella hieman eri mallisina ja eri väreissä oikeastaan joka mallistossa. Tämä kuvissa näkyvä nudepohjainen leninki eroaa edellä linkkamistani mekoista siten, että helma ei ole niin kellotettu, vaan ihan vaan kevyesti a-linjainen.

Mallina tämä onkin itselle tutumman tuntuinen kuin leveämpihelmainen, mutta pidän molemmista kovasti. Työkeikkoja ajatellen kokomusta ja kellompi on kylläkin parempi, ja mahdollistaa liikkumisen helpommin. 

Pitsi on mielestäni niin ajaton juttu, että tällaiset helpot, mutta kauniit leningit ovat vuodesta toiseen käypäisiä asuja esimerkiksi erilaisiin perhejuhliin. Näin klassinen mekko on sellainen varma valinta, millä ei voi hirveästi mennä pieleen ja olla totaalisen tyylitön. Jos tämä kuvien yksilö kiinnostaa, niin se on parhaillaan alessa Junarosen omassa nettikaupassa. Minulla käytössä koko M. 

Kuvat ovat toissa sunnuntailta, jolloin edellisen illan juhlakampaus oli edelleen vielä suht hengissä. Hattarapönttö sopi hienosti myös tähän asuun!

Mulla tuli tuosta kampauksesta hieman Adele-fiilikset ja täytyy sanoa, että tämä pitsimekko ei mielleyhtymää kyllä heikennä. Laulajatar kun nähdään aika usein jonkinlaiseen pitsiin pukeutuneena.

Siinä muuten onkin monella tapaa aivan tajuttoman upea nainen. Ihailen lauluäänensä lisäksi myös hänen naisellista ja näyttävää tyyliään. Ja haastatteluistaan päätelleen hän on vielä todella hauska ja maanläheinenkin. Olen katsonut Carpool Karaoken Adele-jaksonkin varmaan 20 kertaa.

James Corden ja Adele vetämäss Spice Girlsin Wannabetä on ihan parasta. Eipäs kun Adele räppäämässä Nicki Minaj’n Monsteria on vielä parempaa! Kannattaa ehdottomasti katsoa! 

Näitä mekkokuvia kun itsestään kattelee, niin hetken aikaa miettii, et miks joka päivä ei oo mekkopäivä. Mut ei se ehkä tuntuis niin kivalta ja upealta, jos joka päivä kekkalois juhlaleningissä. Se on vähän sama juttu meikin kanssa. Kun ei joka päivä laittaudu ihan viimesen päälle, niin sitten kun välillä sen tekee, on kiva yllättyä iloisesti peiliin katsoessa.

Ei makeaa mahan täydeltä, eikä juhlakolttuja joka päivä!