”En voi pitää paitaa housujen sisässä, koska mulla on iso maha.” ”En voi pitää lyhyitä puseroita, koska mulla on leveä takapuoli.” ”En voi käyttää sitä ja tätä koska pömppö/latta/roikkuva/leveä/ruma  pylly/maha/käsivarret/reidet/polvet/sääret.” 

Valitse siitä omat vaihtoehtosi, sillä kaikilla meillä tuntuu olevan joku omasta mielestä kammottava kohta, joka ”estää” pukeutumasta johonkin vaikka ehkä haluaisikin. Itselläni sellainen ”en voi, koska” -asia on varmaankin avoimet yläosat, koska melkoisesti tissiä.

farkut – Junarose / body – Asos Curve / kengät – Wonders (saatu) / korvikset – Pramea (saatu)

Uhmaan kuitenkin monia aika yleisiä lihavien naisten ”pukeutumissääntöjä”.  Tarkoitan tässä säännöillä nyt sellaisia asioita, jotka tuntuvat kuulemani perusteella hyvin usein etenkin pluskokoisia pukeutujia (Ja itse asiassa pienempi kokoisiakin!) ahdistavan ja sitä kautta muodostuu juuri noita alussa luettelemiani ”sääntöjä”. Maha ja perse. Niiden näkyminen huolettaa naista jos toistakin.

Haluaisin kannustaa rohkeasti sovittelemaan vähän pelottavaltakin tuntuvia yhdistelmiä. Sitä voi yllättäen viihtyäkin. Ja onko se nyt jotenkin vaarallista, jos se hanuri ei ole sitä tasoa, että Miss farkkupylly -kisassa pärjäisi? On sitä kokoa tuossa kuvankin takamuksessa, eikä perseiden kauneuskilpailussa pääsis jatkoon edes piirikisojen esikarsinnoista, mutta kauheen tylsältä musta tuntuis aina pidellä sitä jossain pitkien puseron helmojen alla piilossa. Pylly raukka siellä pimennossa! 😀

Ja entäs se etupuoli. Saattaahan sitä joku katsoa, että onpa kaamee, kun tuolla tavalla tuo maha tuolla ämmällä rellottaa. Että eikö se yhtään tajua hävetä ja vetää jotain pidempää kaapua eteen? Mutta mun mielestä kyllä tällainen tyyli sopii meille pömppömahoillekin! Tykkäsin tästä farkkujen ja bodyn yhdistelmästä itse asiassa tosi paljon siitä huolimatta, että tämä asu ei ole sellainen pukeutumissuositusten mukainen imarteleva ja yleisesti tunnustettuja parhaita puolia korostava.

Ainoa kevyt epävarmuuteni tässä asussa liittyi itse asiassa siihen, että tuo bodyn alustoppi on takaa todella antava ja kysyinkin mieheltä, että ”paistaako pahasti selkämakkarat tai rintsikat?”. Vastaus kuului, että ”ei, kun siinähän on noi hyvät verhot!”. 😀

(Mua huoletti siis tässä mahdollinen rintsikkamakkara. vrt. aiemman postauksen sukkahousumakkara. Eli sellainen möykky tai vekki jota ei alastomana ollessa näy, vaan sen aiheuttaa huonosti istuva vaate. Luonnolliset makkarat on itselleni ok, vaatteiden muodostamat ylimääräiset möykyt plääh.)

Eli rohkeasti omia epävarmuuksia päin verhojen välistä vähän vilautellen!  Kokeile joskus vaikka ihan pikkuisen lyhyempää tunikaa tai puseroa kuin normaalisti. Mitä jos se farkkuperse vähän joskus vilahtaisikin.. Saatat yllättyä, kun mitään pahaa ei tapahdukaan!

Tästä aiemmasta postauksesta näkee miten sama body toimi keinonahkahameen kanssa. Omasta mielestäni itse asiassa kivempi näin farkkujen parina!

Se mitä varmaan koitin tässä postauksessa sanoa, on se, että vaikka aina löytyy joku joka ei tykkää siitä miten sinä pukeudut, niin millään muulla ei ole väliä kuin sillä että tykkäätkö itse. Ei siis piinata itseämme niillä ikiaikaisilla ”lihavalle ei sovi vaakaraita”-tyyppisillä bullshit -mantroilla, vaan sovitetaan ihan just sitä mitä tekee mieli. Ja päätetään sitten mielipiteemme ihan itse miettimättä häiritseekö se pömppö tai allit tai pattipolvet kenties jotakuta muuta. 

PS. Miten muuten ihminen, joka on pitkään pitänyt mustia kenkiä tylsinä, onkin jumittanut nyt ihan täysin noihin yksiin ja samoihin nilkkureihin??


 

Tänä vuonna pukeutumisessani on vahvasti ollut läsnä ns. takin kääntäminen. Kerta toisensa jälkeen olen löytänyt itseni pukeutumasta vaatteisiin joista ensimmäinen ajatus on ollut, että ”ei oo kyllä yhtään mun juttu”. Ja sitten vielä tykästymään noihin vaatteisiin oikein kovasti. 

Tämän päivän asussa tuollainen aluksi kovasti epäilyttänyt vaatekappale on nuo Junarosen ruutukuvioiset legginssit (saatu). Kasaria henkivät mustavalkoiset housut eivät ensinäkemältä herättäneet minussa muuta kuin muistoja ala-asteajoilta, mutta nyt pellavapaitaan ja bikermalliseen takkiin yhdistettynä nämähän toimiikin ihan sairaan hyvin!

Ruutukuosia ja kukonaskelia. Ei puutu kuin että näissä olis hiihtarilenkit lahkeensuissa, niin nämä olis kuin suoraan mun vaatekaapista vuodelta -89!

Vaikka kyseessä onkin trikoolegginssit, niin kuosi saa ne näyttämään hyvin housumaisilta. Myös edessä menevät koristesaumat häivyttävät leggarifiilistä.

legginssit – Junarose (saatu) / paitapusero – Marks & Spencer / takki – Cubus / huivi – Becksöndergaard / kengät – Wonders (Saatu)

Loppupeleissä tämä asu nousikin yhdeksi lähikuukausien suosikkikokonaisuuksiksi! 


 

Asia, jota mä vihaan pukeutumisessa yli kaiken on sukkahousujen vyötärönauhan aiheuttaman vekki vatsaläskeissä!!!

Käytänkin yleensä aina joko äitiyssukkiksia tai muita niin korkeita, että ylettyvät mielellään ihan rintsikoihin saakka. Mutta tänään tuntui kaikki sukkikset olevan pyykissä ja nykäisin sitten jalkaan Wolfordin villasukkikset. Jotka siis muuten ihan loistavat, mutta eivät itselläni ole riittävän korkeat makuuni, jotta niitä voisi tällaisten vartalonmyötäisten vaatteiden kanssa käyttää ilman v****usta.

No olipa tämä muutenkin vähän tällanien räntäisen päivän homssuinen kokonaisuus. Epäsiisteeyttä omaan silmään aiheuttaa esimerkiksi tuo, että takki ja mekko eivä käy pituuksiensa puolesta lainkaan yhteen. Ei siis sinänsä menoa haittaa, mutta näitä kuvia katsellessa se tympii.

neulemekko – Esprit / takki – Lindex / huivi – Becksöndergaard / saappat – Pomar (saatu) / korvikset – Pramea (saatu)

Onneksi sentään kengät ja korvikset oli ihan ykkösluokkaa! Pomarilta saamani pitkät nahkasaappat ovat osoittautuneet todella toimiviksi jalkineiksi tänne Länsi-rannikon märkiin talvikeleihin. Siitä pitää huolen vahaviimeistelty vettä hylkivä Terracare-nahka ja pitävät pohjat. Näillä on tullut tepasteltua jo monta surkean kelin päivää.

Nauhoituksen ansiosta vartta on helppo säätää, joten nämä istuvat monen kokoiselle pohkeelle. Oman pohkeeni ympärys tuosta saappan reunan korkeudelta oli mittauksen mukaan 37 cm. Läpässä riittää kuitenkin vielä useampi sentti leveyttä, löysyttää nauhoja ja vartta. Toiseen suuntaan taas kiristysvaraakin on jokusen sentin kapeammille kintuille.

Pramean nahkaisten Tiima-korvisten uusi punainen sävy oli kuin tehty saappaideni pariksi! Jos nämä Tiimat tai violetit vastaavat kelpaisi sinunkin korviisi roikkumaan, niin kannataa pistää mun instatili @vieruska seurantaan, siellä on ensi viikolla luvassa Tiima-arvonta!

Mitäs teillä on viikonlopun ohjelmassa? Meillä täällä kämppä kaipais totaalista räjäyttämistä. en vaan tiedä mistä nurkasta tai vaatevuoresta oikein aloittaisin tuon epätoivoiselta tuntuvan urakan. Entä jos vaan ripottelen jouluvaloja ja -koristeita noiden vaatekasojen päälle? Kuten tässä. 

Siivouksen lisäksi skipattavien asioiden listalle tekisi mieli laittaa lahjojen osto. Voisko kaikki vaan hankkia itse itselleen jotain kivaa, niin osuu varmasti!