08.10.2017

Posted at 20:18h in Yleinen by
0 Likes

Syksy on uusien asioiden aikaa. Silloin on luontevaa aloittaa jotakin ja tarttua rohkeasti johonkin sellaiseen mikä on aiemmin arveluttanut. Tällaisia asioita syksyllä 2017 itselleni ovat sekä työhuoneen vuokraaminen että samettiin pukeutuminen.

Näistä kahdesta jälkimmäinen arvelutti huomattavasti enemmän ja olin tainnut sitä koskien lausua sanat, että ”en kyllä ikinä..”. Mut sen nyt tietää miten noiden lausuntojen kanssa käy. Jossain kohtaa muutin ennustettani siihen ja kauhulla odotin kuinka viimeistään pikkujoulukausi saisi minut sekoamaan jostain loimusamettikoltusta.

Mut minun ja ysäristä muistuttavan kissankarvamagneettimateriaalin tiet kohtasivat jo aiemmin ja intouduin ostamaan tuon luumunvärisen puseron käydessäni Marks & Spencerin pressitilaisuudessa. Ihanan kamala ja kamalan ihana. Mutta väri hurmasi.

Oman työhuoneen hankkiminen puolestaan ei ole yhtään kamalaa, vaan pelkästään ihanaa. Muuta ei konttorillani vielä ole kuin työpöytä ja Tommin eilen kokoama senkki ja mun valokamat. Työtuolinkin saan vasta tulevalla viikolla. Mutta piti sinne toki heti raahata jotain kivaa sisustusta, joten valkoista tilaa piristämään pääsi isosiskolta joskus joululahjaksi saatu Andy Warhol -taulu. Ihan täydellinen väripilkku muuten kovin rauhalliseen tilaan. Nappailen konttoristani lisää kuvia sitten, kun siellä on oikeasti kamat paikoillaan. 

Tila on sen kokoinen, että toimistohommien lisäksi siellä mahtuu myös pienimuotoisesti kuvaamaan. Siis sellaista peruspotrettia, tuotekuvia ym.  Ja omat asukuvat onnistuu hyvin kuvaamaan tuolla, kun talven pimeys estää ulkona kuvaamisen! (Eli talvella tullaan näkemään paljon tylsiä valkoisen seinän edessä otettuja asukuvia. :D)

Minä siis teen enimmäkseen sellaista kuvauskeikkaa, jotka tapahtuvat asiakkaiden tiloissa ja ulkomiljöissä, enkä varsinaista studiotilaa itselleni edes kaipaa, mutta onhan se ihan kiva, että on kuitenkin edes jonkinmoinen nurkka, joka taipuu pieneksi studioksi.

hame – Mamalicious / pusero – Marks & Spencer / kengät – Betty London, Spartoo / korvikset – Uhana Design

Noita leopardikenkiä on ehtinyt moni ihastelemaan niin livenä kuin somessakin, niin linkataanpas ne tähänkin. Ovat siis Spartoolla myytävää Betty London merkkiä ja löytyvät TÄSTÄ. Minullahan oli jo ennestään Zaran leopardikuosiset chelsea nilkkurit, mutta niiden lesti on mulle just hippasen turhan kapea, eikä kengät ole käytöstä huolimatta muotoutuneet. Niille pitää siis etsiä uusi koti. Kun näistä seuraavien viikkojen työreissuista selviän, voisikin olla hyvä aika pistää taas kaikenmoista muutakin vaatetta ja asustetta myyntiin. 

Että siinä hän nyt poseeraa hymy korvissa ihan bossladyna omalla toimistolla! Ai että tuntuu jotenkin viralliselta ja aikuiselta. Nyt on jotenkin sellainen yrittäjyyden kuherruskuukausi meneillään, että tuntuu jopa laskujen maksu kivalta. ”Ai että, miten hienoo maksaa tää YEL-maksu täältä firman tililtä!” ”Oo, tää satulatuoli on mun eka ostos firman pankkikortilla.” 

Toki vielä mahtavammalta tuntui lähettää ekat laskut omalla toiminimellä. Eka tonni laskutettu! Eli ekojen kertojen aikaa elellään. Vielä, kun tulis se eka oikee työpäivä tuolla konttorilla, mut nyt on lähiaikoina kyllä enempi reissuhommia luvassa. Mut hirmu hyvä fiilis siis just nyt, kuten toivottavasti kuvastakin näkyy!

 


05.10.2017

Posted at 22:12h in Yleinen by
0 Likes

Löytyykö sun kaapista mekko, jolla on käyty niin häissä, hautajaisissa, pikkujouluissa, teatterissa ja lintutornissa? Mun kaapista löytyy.

Tämä vuosia vanha H&M:n plusmalliston trikoomekko on tosiaan palvellut tilaisuudessa jos toisessakin. Se on ollut monta kertaa päällä työkeikoilla häissä ja siunaustilaisuuksissa ja se päällä on tullut kemutettua baarissa pilkkuun asti. Sen päälle sopii neuletakki, nahkarotsi, bleiseri, bomberi ja vaikka mikä. Mukava ja rypistymätön mekko on helppo paiskata matkalaukkuun reissuun lähtiessä ja se on pelastava vaate päivänä jolloin vaatekaapista ei tunnu löytyvän mitään. Todellinen luottomekko. 

samettilegginssit – Marks & Spencer / mekko – HM+ / kengät – Betty London / takki -KappAhl (saatu) / korvikset – Uhana Design

Tällä kuvien asulla tuli rämmittyä eilen mutaisen lehmilaitumen läpi lintutornille ja tänä iltana kävin samoilla kamppeilla teatterissa. Mitä sitä hyvää vaihtamaan. 

Mekko ja leggarit oli mukavuutensa puolesta ihan sopivat kamppeet lehtikuvausduunipäivään, mutta karvaiset leopardinilkkurit eivät varsinaisesti ole mulle duunikengät. Uutukaiset upeudet kuitenkin kuiskailivat eteisessä ja himotti hirveästi pistää ne eilen jalkaan, joten lähdin ne jalassa töihin ja nappasin mukaan vanhat mudassa monesti uineet bikerit mukaan vaihtokengiksi, jos/kun edessä olisi ulkokeikkaa.

No, mitäpä luulette muistinko niitä paskaisia työjuhtia siitä studion nurkasta napata, kun lähdettiin toimittajan kanssa kohti Kauvatsaa? Juu, en.

No, piti olla ihan sellainen siisti sisäkeikka parin kaupunginjohtajan haastiksen tiimoilta, mutta haastattelun päätteksi miehet tuumasi, että ”käytäiskö me siellä lintutornilla?”. Ja tokihan me käydään, koska paikka oli relevantti kyseisten herrojen kuvaamiselle ja tiesin, että saisin siellä kivempia kuvia kuin paikassa, jossa haastattelu tehtiin. 

Siellä mä sitten liukastelin kilometrin verran metsässä märkien lehtien päällä ja taivalsin mutaisen lehmilaitumen poikki uudenkarheilla sileäpohjaisilla kissanilkkureillani gore tex-lenkkareitani ikävöiden. 

Eikö sitä ole nainen vuosienkaan jälkeen täysin oppinut, että ihan turha ikinä koskaan milloinkaan pukea töihin päälleen mitään muuta kuin ojissa ryömimiseen soveltuvia kamppeita. Kyllä mä oikeasti olen, ja 99% ajasta mä kyllä pukeudun töissä ihan vaan käytännöllisyys edellä, mutta eilen nuo suloiset seireenit eteisen lattialla onnistuivat sekoittamaan pääni. 

No, hyvin sieltä selvittiin metsästä ja laitumeltakin. Kuvista tuli kivoja, kannatti kiivetä lintutorniin, ja kuivunut muta lähti kengistä mokkaharjalla. Tänään vedin päälle samat vaatteet, mutta jalkaan vahingosta viisastuneena lenkkarit. Töiden jälkeen suunnattiin murun kanssa teatteriin ja päivitin asun tehtävästä toiseen vaihtamalla kengät jälleen leopardeihin.

Että on se jumalauta monikäyttöinen kolttu ja kengät myös, passaa päälle skutsista kulttuuririentoihin!

 


02.10.2017

Posted at 13:15h in Yleinen by
0 Likes

Syksy toi taas mukanaan himon viininpunaista kohtaan, joten oli riemastuttavaa löytää kaapista kesän ajan käyttämättömänä levännyt Metsolan hapsutunika. Kirjoittelin vaatteen armottomuudesta, mutta silti ihanuudesta viime syksynä.

Piipahdin näissä kamppeissa toissa viikonloppuna Helsingissä. Samat vaatteet sopivat hyvin niin tuntien bussissa istumiseen kuin iltamenoihinkin. Vähän kyllä pitsiset puputennarit naurattivat hempeydellään Amoprhiksen keikalle suunnatessa. 😀

Siinä missä aiempina vuosina olen malttamattomana odottanut, että kesän jälkeen saa taas nahkarotsin käyttöön (niin kuin sitä olis tänä kesänä edes voinut siirtää kesäteloille), niin tänä syksynä hihkuin yhtä paljon innosta kaivaessani taas päälle tuon viime keväänä saavani KappAhlin bomberin. Se tuntuu sopivan tällä hetkellä lähes tulkoon kaiken kanssa mitä päälleni puen. Tai ehkäpä pidän takista niin kovin, että valitsen muut vaatteni sitä ajatellen. 

Mulla oli muutama viikko sitten taas sellainen tuttu paniikki, että ”apua, mistä niitä töitä taas riittäis”. Ystävät ja läheiset lohduttivat muistuttamalla, että aina se on kalenteri täyttynyt ja hyvin oon pärjännyt. Mutta silti tuli vähän piehtaroitua itsesäälissä ja ahdistuksessa. Kunnes… katsoin viime viikolla kalenteriani tälle kuulle ja mietin epätoivoisena mihin väliin vielä oikein ujuttaisin tärkeän vakioasiakkaan tilaamat työt.

Koko lokakuu on ihan täyteen ympätty, mutta jollain ihmeellä sain vielä taiottua pari aamupäivää kuvauksille laskemalla hieman tarkemmin matka-aikoja ja aikatauluttamalla työpäivät entistä selvemmin. Eli ihan vauhdikkaasti lähtee siis yrittäjähommat käyntiin!

Toki itseni tuntien alan parin viikon päästä taas murehtimaan, jos ei marraskuulle ala löytyä kalenterimerkintöjä. Mutta koitan nyt intoilla hyvästä tilanteesta edes hetken aikaa ja rauhoittaa itseäni sillä, että jos tekee yhden kuun aikana ihan hirveesti hommia, niin sit ei haittaa vaikka seuraava olis hiljaisempi. Ihan puhdasta matematiikkaa vaan kehiin tunteilun sijaan. 

tunika – Metsola / takki – KappAhl (saatu) kengät – Minna Parikka / huivi – Boss Orange / korvikset – Aarikka (saatu)