Luojalle, tai siis työvuorolistalle, kiitos näistä kahdesta vapaapäivästä! Pitkästä aikaa ihan sellaisia päiviä, jolloin ei ollut mitään sovittuja menoja. Olen viettänyt eilisen ja tämän päivän tekemällä pitkälti en yhtään mitään. Salilla kävin eilen ja pyykkiä olen pessyt monta koneellista, mutta muuten olen ollut ihanasti hyödytön tuijottamalla pari leffaa, nukkumalla ja selailemalla netistä lentoja ja hotelleita.

Kiinnostelis lähtee ton miehekkeen kanssa marraskuussa johonkin päin Eurooppaa katsomaan Queens Of The Stone Agea. Vahvimpana ehdokkaana tällä hetkellä Amsterdam, muita vaihtoehtoja olis Pariisi ja Hampuri. Mut pitää nyt tutkia vähän lisää noita aikatauluja, että mikä onnistuis parhaiten ja saako lippuja enää muualle kuin jonnekin piippuhyllylle. 

housut ja t-paita – Marks & Spencer / collegetakki – Gina Tricot / tennarit – Puma / korvikset – Yo Zen

Viime viikolla joku päivä päälle päätyi tällainen kasa trikoota ja  ja vaaleanpunaisia asioita.

Kuvissa nyt se uusi valkoinen t-paitani, jonka pelkäsin sotkevani tomaattikeitolla.  Marks & Spencerin teepparissa ihastutti nuo pikkuiset nyppylät, jotka tekevät valkoisesta pinnasta vähän kiinnostavamman. Ja onhan nuo perhoshihatkin varsin kivat. Ehdin piipahtaa viime viikonloppuna M&S:lla niin tosi pikaisesti, etten ehtinyt sovittelemaan kaikkia kivoja syysuutuuksia, mitä sieltä bongasin. Pitää ehdottomasti korjata tilanne ensi viikon Helsingin reissulla.

Ensi viikolla tosiaan siirryn taas 5-6 päivää viikossa kokopäivätyöstä epäsäännölliseen ja epävarmaan arkeen. Siihen kuuluu sekä työpäiviä Satakunnan Kansassa että omia sekalaisia töitä siellä sun täällä ja tietenkin myös edelleen tätä bloggaamista.

Kyllä sitä vaan aina kolmessa kuukaudessa ehtii tottua tuohon kokopäiväduunin rytmiin niin hyvin, että siirtymä tuntuu jälleen vähän oudolta. Että ihan keskellä viikkoa voikin olla päivä, jolloin saa huoletta koisata niin pitkään kuin haluttaa! Ja lokakuun alusta oma työhuone, jonne koitan siirtää kaiken kotisohvalla niska kenossa tehdyn työn. 

Mut nyt mä aion jatkaa tästä vapaasta nauttimista. On nimittäin tuo mieskin kotosalla, kun hällä onnekkaalla alkoi ihan oikea loma. Jos vaikka suuntais tänään leffaan!


Eiiiii, ei se saa olla vielä ohi! Kesä nimittäin. Minä kun en oikein ehtinyt edes huomaamaan, että sellainen oli. Vai oliko sitä ylipäätään? Joku hieman talvea valoisampi pätkä tässä ollaan eletty, mutta montakaan kesän tunnusmerkkiä ei kohdallani ole toteutunut.

En ole uinut, en maannut rannalla, en pussikaljoitellut puistossa, en hillunut yömyöhään festareilla, en grillannut, en saunonut rantasaunassa, en ole tehnyt yhtään mitään sellaista ihanan klassista kesäasiaa, mistä aina talven pimeydessä haaveilee. Nyt oli rehellisesti sanottuna itselläni niin kesätön kesä, ettei ehkä ikinä. Surettaa kyllä vähän. 

All work and no play on kyllä kasvattanut kesän aikana kivasti pankkitilin saldoa, mutta mitä iloa siitääkään on, jos ei ehdi niillä rahoilla tekemään mitään kivaa. Kuvittelin pitäväni tässä syyskuun alussa lomaa, mutta hups, en osannut taaskaan sanoa mihinkään ei, joten kalenterihan on jo töitä piukassa. En siis lähde etsimään kesää mistään etelästä. Koska mä oikein opin????

Ei pitänyt kyllä negailla noin paljon kesän ohikiitämisestä, vaan piti vaan todeta, että nyt on muutamana päivänä ollut niin paljon syksyn merkkejä näkyvillä, että pakko kai se on uskoa. Työkaveri oli eilen pukeutunut kevytuntuvatakkiin! Itse menin eilen nukkumaan kashmirneulehousuissa ja villasukissa. Ja pukeuduin toissapäivänä ekaa kertaa kuukausiin neuletakkiin. Pitkään ja pehmoiseen neuletakkiin, johon kietoutuminen on todellakin merkki syksystä.

Mutta sukkia en suostu vielä jalkaani laittamaan! Vaikkakin eilen meinasin kyllä kohmettua futiskentän laidalle ja sukkia saattoi ehkä olla vähän ikävä..

Näitä kuvia katsellessa totean, että sopiipas tuo viininpunainen mulle hyvin! Ostin neuletakin viime viikonloppuna Vilasta, kun pyörin Helsingin Forumissa bussin lähtöä odotellessa. Mies totesi, että mennään tuntia myöhemmällä bussilla, kun siihen oli paljon halvemmat liput, mutta hän ei todellakaan tullut ajatelleeksi, että mulle reilu tunti tapettavaa aikaa kauppojen keskellä ei ole mulle varsinaisesti säästöä. 😀

No, en mä shoppaillut enempää kuin tuon neuleen ja Marks & Spenceriltä yhden t-paidan. Että en nyt ihan ranttaliksi pistänyt. 

Kirjoitin mun omissa pukeutumissäännöissä siitä, että hihat kuuluu aina kääriä, jos eivät ole jo valmiiksi vajaamittaiset. Tässä nyt sitten kuvallinen havainnollistus asiasta miksi en viihdy hihat pitkinä.

Mun mielestä on vaan jotenkin todella paljon skarpimman näköistä, kun ranteet ja hieman käsivartta näkyy. Sellainen hihat ylös ja hommiin -meininki, kun taas ainakin tällaisen neuletakin hihat pitkinä fiilis on jotenkin nuutuneempi ja väsyneempi. En tiedä, asia voi olla vain mun omassa päässäni. Mutta joka tapauksessa oikean puolimmaisessa kuvassa näyttää mun mielestä harkitummalta ja jotenkin reippaammalta.

Helvetti, ne on pelkät hihat, tää juttu on niin vaan mun omassa päässäni. 😀

housut – Vero Moda / t-paita – Kude Design (saatu) / neuletakki – Vila / kengät – OTZ shoes / korvikset – Aarikka

Nyt tarttis taas kääriä hihat ja lähtee duuniin. Alkaa vähän jo tää iltavuoroviikko ryydyttää. Yksi syksyn merkki lisää on se, että tällä viikolla on pitänyt jo kuvata kiekkoa. Ja tänään taas! Ei oo pesäpallokausikaan vielä ohi. Miksi ei voida pitää kesälajit kesälajeina ja talvilajit talvilajeina? Ihan luonnonkiertokulun vastaista tämmöinen. 


Veikkasin perjantaisessa postauksessa, että en jaksa miettiä seuraavan illan kemuasua sen kummemmin, joten menen varmaan silloin kuvissa nähdyllä pikkumustalla. Ja juuri näin toimin. Luottomekko niskaan ja menoksi.

Käytiin siis juhlimassa ystäväpariskunnan 10 vuoden mittaista avioliittoa. Hemmetin hyvä syy bileille kyllä, että ihmiset pysyy yhdessä elämän erilaisissa myrksyissä ja esimerkiksi pikkulapsiarjen kaaoksessa.

Kemujen tunnelmaa oli nostattamassa ihan huikea bändi, joka oli ottanut haltuun yli kaksikymmentä isäntäpariskunnan toivomaa kappaletta. Settilista oli mahtava sekoitus niin Apulantaa, Tehareita, Interpolia, Skid Rowta kuin Paula Koivuniemeäkin. Eniten peput taisi heilua Sata Salamaa -biisin tahtiin. 

Nämä juhlakalut ovat molemmat mun opiskelukavereita ja olimme kaikki samalla luokalla. Siihen liittyen kerrottava pieni anekdootti: olen ensimmäisellä opiskeluviikolla vuonna 2001 kirjoittanut jengiä katseltuani päiväkirjaani jostain syystä seuraavasti "Tässä ryhmässä tuskin tullaan ikinä näkemään mitään luokkakavereiden keskinäistä sutinaa".

Tiedä sitten mihin olen arvioni pohjannut, mutta hyvin hyvin väärässä olin. Kyllä sieltä pareja syntyi ja nämä yhdet tosiaan päätyivät naimisiinkin ja edelleen yhdessä. Huraa!

mekko – Junarose / takki – Lindex / sandaalit – Crocs / laukku – Zara / korvikset – Viaminnet (saatu)

Asukuvat ovat iltamyöhällä hämärässä otettuja ja siksi niin rakeista mössöä. Mutta kyllä niistä nämä moneen kertaan blogissa nähdyt asun osaset tunnistaa. Kaikki siis vanhaa tuttua, mutta uusi yhdistelmä!