18.08.2017 Naisellinen minimekko ja maastotakki

Kun tuo maastorotsi nyt kerran "löytyi" kaapista pitkän tauon jälkeen, niin sehän tuntuukin nyt tarttuvan käteen lähes joka päivä. Syynä voi toki olla myös se, että kaikki muut takit ovat vain alempana vaatekasoissa, joten on helpointa ottaa se päällimmäisenä oleva, jonka takia ei tarvitse suorittaa suuria arkeologisia kaivauksia.

mekko – Junarose / takki – 2nd hand / sandaalit – Crocs / korvikset – Liv by Linda (saatu)

Näin mulle usein käy vaatteiden kanssa, että jumitan jossain yhdessä ja samassa viikkoja ja jopa kuukausia. Ennen tämän takin paluuta olin ehtinyt käyttää jo monta kuukautta putkeen farkkurotsia ihan kaiken kanssa. Välillä aina mietin, et onko se tympeetä, kun samat vaatekappaleet pyörii näissä asupostauksissa, mutta toisaalta siten taas näkyy miten moneen joku yksi ja sama vaate sopiikaan. 

Viikonvaihteessa puin kurkkusalaattirotsin Junarosen pikkumustan kanssa. Luo just hyvää kontrastia tuollaisen naisellisen minimekon kanssa. 

Tässä kun on väistämättä sellainen syysfiilis hiipinyt rintaan, niin mietin, että mitenkähän sitä taas raskii laittaa sandaalit ja kepeät kangastossut kaappiin ja alkaa kiskomaan taas sukkia jalkaan. Yääh… Kunpa vois elellä vuoden ympäri käyttämättä sukkia, mun inhokkivaatekappaletta! Mut onhan siihen vielä aikaa, vielä menee muutama viikko kepeästi kesäkengissä. 

Tuota samaista rypytyksin koristeltua mekkoa on nyt syksyyn saatavissa jälleen hihallisena versiona. Tämä on ainakin itselleni sellainen luottomekko, jonka pakkaan usein mukaan reissuihin. Tuollainen yksinkertainen trikoinen pikkumusta kun taipuu niin helposti arkivaatteesta hieman juhlavammaksikin ja yhdellä vaatteella pärjää siten matkalla montakin tilannetta. 

Pakkaamisesta puheenollen… pitäis taas tehdä niin. Huomenna jälleen nokka kohti Helsinkiä, missä on luvassa ystäväpariskunnan 10 v hääpäiväkemut ja sunnuntaina käväisen yksissä koekuvauksissa. Eli kivaa ja jännää tiedossa. 

16.08.2017 Omenavartaloisen huijausvyötärö

Verrattuna moneen aikaisempaan vuoteen, olin tällä kertaa tosi maltillinen shoppailija kesän alennusmyynneissä. Etenkään kivijalkakaupoissa ei tullut käytyä juurikaan edes katsomassa ale-tarjontaa. Sen Lindexin sinisen huitulatakin nappasin ruokatunnilla ohikulkiessani -70% alella, mutta muuten en paljoa rekkejä kesän aikana ole kolunnut.

Nettikauppojen alesaaliita puolestaan olivat vaaleanpunaiset karvatennarit, H&M:n ysärimekko ja näissä asukuvissa näkyvä Nanson pusero. 

Tykkään paidan pirteästä väristä ja vyötärölle sidottavat nauhat ovat tisseistään ahdistuvalle ihmiselle rauhoittava yksityiskohta, kun voin kuvitella sen hämäävän huomiota itseensä etupuskurin sijaan.

Vielä kun sais tehtyä jotenkin nätimmän tuosta rusetista eikä tuollaista roikkuvaa kasaa. Mutta ehkä se ei ole tuollaista trikoosta mahdollista ja Nanson nettikaupan kuviin se oli kenties saatu näyttämään ryhdikkäämmältä jollain todellista käyttöä kestämättömällä kikkakakkosella.

Mut rusetin epäesteettisyydestä huolimatta pusero on kyllä kiva! Vartalo näyttää heti vähän eri malliselta noiden vyötäröllä olevien yksityiskohtien vuoksi. Siis lähinnä tulee sellanen häilyvä optinen harha siitä vyötäröstä, joka kaltaisellani omenalla on kateissa. 

Noista Liv by Lindalta saamistani korviksista ehti tulla jo ihan suosikit, mutta hitto soikoon toinen niistä oli jotenkin hypännyt korvastani maanantaina eikä sitä löytynyt mistään. Varmaan pudonnut kaupungille. 🙁

Kertokaa mulle miksi aina katoaa just joku sellanen korvis, josta tykkää ihan hirveesti, ei mikään tylsä ja yhdentekevä? Voi toki johtua siitä, että käytän pääasiassa koruja jotka on mun mielestä tosi ihania enkä tylsiä ja yhdentekeviä. 😀 

housut – Marks&Spencer / pusero – Nanso / sandaalit – Crocs / korvikset – Liv by Linda (saatu)

Jotenkin niin ihanan tuttu ja turvallinen jo vuosien takaa tällainen mustan ja punaisen yhdistelmä. Parikymppisenä en juuri muihin väreihin pukeutunutkaan.

Jos ei kesän alennusmyynneissä juuri tullutkaan shoppailtua, niin uskallan veikata, että syksyn uutuuksien kohdalla en sitten niin hyvin onnistukaan pitämään kukkaroni nyörejä kiinni. Etenkin punaiset asiat nimittäin kiinnostelevat jälleen. Niin kengät kuin vaatteetkin. Ainakin punaiset housut olisi haaveissa löytää.

14.08.2017 Varsinainen fashionista

Ai että mietinkö mä aina tosi tarkkaan mitä mä laitan päälle? Juu en.

Nyt kesällä töihin lähtiessä on kyllä silmät sikkurassa sattunut aamuisin välillä päälle hyvinkin sekalaista settiä, kun metodina on ollut poimia ensimmäisenä käteen osuvia vaatekappaleita sängyn viereltä ja siitä haukotellen matkalla olohuoneeseen.

Edellisen päivän puolipitoinen paita tuosta arkun päältä (ja paskat… lattialla se pusero kyllä oli, mut yritin kuulostaa edes vähän siistimmältä ihmiseltä). Sitten mytyssä olevat supermukavat trikoopöksyt sohvan käsinojalta ja ekat eteisessä vastaan tulevat helposti jalkaan menevät kangastossut. Hups, siellähän tuulee ihan pirusti, joten nappaampa tuosta vielä takinkin. Sen joka on sopivasti siinä keittiön tuolin selkänojalla tyrkyllä. 

Ja sitten lopputulos on esimerkiksi tämä. 

Raitaa, kukka-aplikaatiota, camokuosia. superleveät lahkeet ja vaaleanpunaiset tossut. En nyt ehkä kutsuisi kovinkaan suloiseksi sekamelskaksi.

Mua ei kuitenkaan häiritse tässä kuosien ja värien yhdistely, maastokuosia ja raitaa voisin valita yhtä aikaa päälle ihan tarkoituksellakin, mutta jotenkin näyttää kuin kaikki olis vähän väärän mittaista keskenään. Mut hei, kato ilman korviksia ei oo kuitenkaan ollut asiaa ulos, vaikka muuten ei olekaan peilikuvaa juuri vilkaistu!

No, seuraavana päivänä pyörinkin töissä jo sitten harmaissa collegehousuissa, persikan värisessä trikoopaidassa ja kuvaamon naulakosta löytyneessä vaaleansinisessä fleecetakissa, että siihen sattumien summaan peilaten oon näissä kuvissa ihan true fashionista. 😀