13.07.2017

Posted at 12:29h in Yleinen by
0 Likes

Kolme päivää Suomi-Areena -hulinoita takana. Muistikortille on tallentunut hirmuinen määrä poliitikkoja ja muita julkimoita. Eilen ystävällisyydellään ja välittömyydellään minut ja toimittajan hurmasi erityisesti Pekka Haavisto. Ja illan ilmaiskonsertissa iloitsin Mikko Kuustosen paluusta keikkalavoille. 

Tänään mun työt vaihtuu sitten Pori Jazzin puolelle. Edessä kolme päivää Kirjurinluoto Arenan tunnelmien ikuistamista. Odotan innolla ainakin Grace Jonesin ja Jamiroquain keikkojen kuvaamista! Katsotaan nyt miten jakautuu kuvausvuorot kollegoiden kanssa, että mitä osuu omalle listalle. 

Työpäiviltä ei ole hikisiä asuja tullut kuvattua, mutta viime sunnuntaina tuli hilluttua tässä HM:n alesta löytyneessä kukkamekossa.

Mekko on ns. törkeän lyhyt, mutta helman mallin ansiosta se ei kuitenkaan tunnu pelottavalta tai liian roisilta. Helma on myöskin käytännöllisesti takaa hieman pidempi, joten kumarrellessakaan ei heti esittele liikoja.

Kukkamekon kanssa oli tietenkin puettava farkkutakki. Eipä voi juuri ysärimmäksi mennä. Tai no, kengät vois vielä olla jotkut tolppakorot, niin sitten oltais kyllä niin taas teiniaikojeni tyylin ytimessä. Mutta näin vuonna 2017 nuo Crocsin sirot sandaalit olivat tähän just hyvät. 

mekko – H&M+ / takki – Junarose (saatu) / kengät – Crocs / laukku – Zara  / lasit – Le Specs 

Sen verran helman lyhyys meinasi tuottaa ongelmaa, että mekkoalkkareiden lahkeet tahtoi vilkkua alta. Niitä sitten joutui välillä nostelemaan. Mutta se on pienempi paha, kuin yhteen hinkkaavat reidet.

Tukallekin jaksoin pitkästä aikaa tehdä jotain muuta kuin kiepaista laiskasti kiinni. Jako epämääräisesti kahteen osaan ja ponnareille. Sitten tekstuurispraytä ja tupeeraus ja lopuksi sotkut hieman kierteelle ja parilla pinnillä kiinni. Ja kun nämä tötteröt avasi, saikin siitä jatkojalostettua tämän kampauksen!

Nyt jotain kampetta niskaan, kamerareppu selkään ja hommiin!


09.07.2017

Posted at 11:56h in Yleinen by
0 Likes

Jos kesäloma olisi jokin asu, niin se vois olla tällainen farkkuminihame, rento toppi ja kepeät sandaalit yhdistelmä. Lomaa ei edelleenkään siis ole, mutta näissä vaatteissa mulla oli eilen ihan kesälomafiilis. Siis sellainen olo, että noissa vaatteissa vetelehditään koko päivä päämäärättömästi. Rannalle, puistoon, terassille.. Mihinkään ei ole kiire ja kun vihdoin yöllä saapuu kotiin, huomaa olkapäiden ja nenän palaneen. 

Katsoin itseäni peilistä ennen Jazzkadulle lähtöä ja huikkasin Tommille, että "mä oon ihan kesämimmi tässä asussa!". Herran vastaus kuului, että "no pitää sitä jo ollakin vähän kesämimmi, kun eletään jo melkein heinäkuun puoltaväliä".

Ehdin mä sentään muutaman tunnin vetelehtiä vaatteiden vaatimalla tavalla. Käytiin pyörähtämässä jazzkadulla, syötiin ulkona ja käytiin terassilla. Sitten mua jo odottikin kotona kasa töitä. Mutta sellainen iltapäivän mittainen lomafiilis, kyllä sekin piristi.

hame – HM+ / toppi – Lindex / sandaalit – H&M / laukku – Global Accessories / korvikset – Viaminnet (saatu)

Jazzkadun myyntikojuja kiertäessä tuli taas törmättyä muutamiin tuttuihin myyjiin. Paikalla on jälleen myöt Viaminnet, jonka koruja on nähty paljon minun ylläni. Viimeisimpänä viikon takaisissa asukuvissa oli kaulassani heidän nahkainen choker.

Sain eilen valita heidän puodistaan itselleni korvakorut ja päädyin näihin uusiin näyttäviin kukkakoruihin. Materiaalina näissäkin nahka kuten muissakin Viaminnetin tuotteissa. Pistin kukat heti korviini, koska sopivat niin hyvin yhteen toppini ja laukkuni kanssa.

Näitä korviksia ei löydy heidän nettikaupastaan, mutta nyt Jazzkadulta sellaiset voi itselleen käydä hankkimassa. Värejä on useita. Laitan lisää kuvia työn alla olevaan "Jazzkadun parhaat korvistärpit" -postaukseen.

Olis enemmän kuin ihanaa, jos voisin tänäänkin viettää aurinkoista päivää leikkien lomalaista, mutta to do -lista on lähes itkettävän pitkä. Koska huomenna alkaa ns. Porin Superviikko ja se voi tietää liukuvia aikatauluja päivätöissä, on mun saatava kaikki tekemistä odottavat omat duunit tehtyä tänään.

Olkoon siis ulkona miten tahansa upea keli, mä kyyhötän tänään lähinnä sisällä koneen äärellä kuvia käsitellen. Nauttikaa te muut auringosta minunkin puolesta!

 


07.07.2017

Posted at 22:17h in Yleinen by
0 Likes

Vaihteeksi taas tällaiset asukuvat työpäivän käytännöllisestä pukeutumisesta. Oikein tuulitakki, tuo suomalaisten kansallispuku! Mut se oli kyllä keskiviikkoisissa puhureissa todellakin tarpeen. 

Pyörähdin samoissa työkamppeissa heti duunista päästyäni tuttujen porilaismimmien uuden Sisältötoimisto Pumpulikadun avajaisissa ja Milla nappasi tuulitakkimuidusta asukuvat. Oi kun se on raukka kuitenkin vähän ees yrittänyt aamulla ja mätsäillyt pilkkupaidan lenkkarien mustavalkoiseen kuosiin. 

Olen nyt viileämpinä päivinä viihtynyt töissä OTZin kangaskenkien sijasta näissä Pomarilta saamissani lenkkareissa. Aiemmin Pomarfin-nimellä kulkeneen merkin tunnetuimmat kengät ovat varmasti 70-luvulla kehitellyt Pehmikset. Meistä jokainen tuntee varmasti ainakin yhden mummon, papan tai sukulaissedän, joka ei muita kenkiä suostunut käyttämään kuin Pehmiksiä. 

Voisin kyllä ihan hyvin kutsua näitäkin käevlykenkiä pehmiksiksi, sillä ovat jalassa niin mukavat ja pehmeät. Lesti on myös sopivan tilava leveään kainuulaisen suonylittäjän jalkaani, kuten isäni on perheemme kinttuja joskus kuvaillut. Oikein oivat kengät siis pitkiin päiviin jalkojen päällä. 

housut – H&M / pusero – Tom Tailor / takki – Ellos / lenkkarit – Pomar (saatu)

Mä olen ollut viime päivät vähän apealla tuulella. Tai sellaisella surullisen pohdiskelevalla. On mietityttänyt taas tämä oman elämän suunnattomuus, tavoitteettomuus ja haaveettomuus. Ihminen tarvitsee tavoitteita tai haaveita pysyäkseen vireänä, mutta multa sellaiset puuttuu.

Lillun vaan menemään ja teen duuneja, jotka tulee vastaan. Se on toki onni, että olen tälleen lillumalla kylläkin saanut viime vuodet tehdä ihan sairaan kivoja töitä ja kyllä siis viihtynyt oikein hyvin elämässäni. Mutta koko ajan mä olen kaivannut, että mulla olis mielessä joku juttu, jota kohti pyrkiä. Mutta kun ei oo. 

Mua on vaivannut myös mun oma eristäytyminen. Se, ettei mua jaksa kiinnostaa ihmisten seura. Töissä täytyy olla sosiaalinen ja sen päälle en enää jaksa. Tänäkin iltana on ollut hieno ilma ja olis voinut lähteä työkavereiden kanssa piknikille tai hyvän ystävän kanssa terassille tai mitä vaan, mutta valitsin yksin kotona olemisen. Taas. Mä kyllä haluaisin haluta ihmisten seuraan, mutta käytännössä se ei sitten kuitenkaan tunnu hyvältä ajatukselta. 

Mistä löytää tavoitteita ja haaveita? Miten selvittää mitä kohti lähteä suunnistamaan? Tai miten oppia elämään tyytyväisenä ilman sen kummempia suunnitelmia? Any ideas?

 

Kuvat: Milla Grönman