Totesin jo toukokuussa tämän kukkamekon hankkiessani, että haluan pukea tämän kukkaunelman päälleni juhannuksena. Perjantaina jussin viettoon suunnatessa en kuitenkaan asiaa muistanut, kun lämpöasteita kyylätessäni valitsin päälleni haalarin. Eilen oli kuitenkin taas ihanan aurinkoista, joten tuli nyt ulkoilutettua ihanaa kukkapuskamekkoa melkein juhannuksena. 

Keväämmällä mekko nähtiinkin jo tummanpuhuvasti nahkarotsiin ja mustiin sandaaleihin yhdistettynä, mutta sittemmin on mekkoa tullut käytettyä useammin vaalean farkkurotsin kanssa. Yleisfiilis on ihan eri, mutta molemmat takit ovat mielestäni oikein hyviä pareja ruusuille. Mut ai hitto, onhan tää kukkakuosi + vaalea denim nyt aivan ihanan ällöttävän ysäriä!

Farkusta + kukkakuosista tulee itselle mieleen etenkin farkkuihin tehdyt levennykset. Ainakin mun yläasteaikana farkkujen sivusaumoihin ommellut levikekankaat piti olla nimenomaan kukkakuvioisia.

Mä muistan edelleen ihan valokuvan tarkasti millaista vaaleaa ruusukangasta mun ystävän Annan vaaleissa 501:ssa oli. Omat 504-mallin Leviksien puntit levennettiin ja pidennettiin puolestaan räikeän värisellä pikkukukkaisella kankaalla. 

Tämän mekon väritys ja printti muistuttaa mua myös kovasti yhdestä 90-luvun puolivälissä käyttämästäni haalarista. Kevyt viskoosikankainen lappuhaalari oli äidin Helsingin tuliainen Stockan One Waystä ja se oli niiiiin ihana. Jalkaan haalarin kanssa kiskoin vaaleat Vagabondin tolppakorot.

Voisin väittää, että piirustukset näihin kenkiin on kaivettu arkistoista sieltä kahden vuosikymmenen takaa ja laitettu sellaisenaan takaisin tuotantoon. Miksi, oi miksi en silloin teininä tajunnut, että tulisin yli kolmekymppisenä jälleen kaipaamaan noita teiniaikojeni kenkiä? 😀

mekko – The Lab / farkkutakki – Junarose (saatu) / kengät – Crocs / laukku – Global Accessories / korvikset – H&M / aurinkolasit – Lindex

Näitä H&M:n tupsukorviksia on nähty korvissani viime vuosina jo useammassakin värissä, ja taas kasvoi kokoelma. Näyttävät tupsut nimittäin tulivat myyntiin nyt kesäksi hopeisena, kultaisena ja ruusukultaisena. Nettikaupasta löytyy vielä ainakin kahta jälkimmäistä väriä. Ja muistatteko kun talvella haikailin samoja killuttimia punaisena? Ystävä onnistui nappaamaan mulle Itiksen henkkamaukan viimeisen punaisen tupsuparin! 

Jos pääsisin aikakoneella taaksepäin parinkymmenen vuoden päähän tai voisin kirjoittaa 15-vuotiaalle itselleni kirjeen, niin kehottaisin ainakin säästämään kaikki Vagabondin kengät. "Muiden vaatteiden tai asusteiden hukkaamista et tule myöhemmin katumaan, mutta kaikkien niiden teinivuosiesi Vagabondien hävittämistä kyllä paljon, jos sen teet!"

Sen lisäksi haluaisin sanoa itselleni, että älä hukkaa niin hemmetin montaa vuotta murehtien, ettet osaa mitään eikä susta tule mitään. Vakuuttaisin 15 vuotiaalle itselleni, että suurin osa peloista tulee olemaan ihan turhaa ja kaikki kyllä järjestyy. Kertoisin, että sillä ei oikeasti ole mitään väliä, jos ei valmistu opinnoista määräajassa samaa tahtia luokkatovereiden kanssa, työelämään ehtii kyllä. 

Ja ennen kaikkea vannottaisin ottamaan apua vastaan, kun sitä tarjotaan, silläkin uhalla, että se tuntuisi luovuttamiselta ja pelottavalta. Sanoisin, että joskus periksi antaminen ja muiden varaan heittäytyminen vie enemmän eteenpäin kuin sitkeä sinnittely omillaan.

 Mutta milläpä sen teinin saisi mitään uskomaan. 


Ihana tällainen muutaman päivän nollaus. Torstai-iltana mulla oli yksi kuvaus, mutta perjantain ja eilisen onnistuin pitämään ihan täysin työnteosta vapaana. Ja tänäänkin aion tarttua duunihommiin vasta ihan myöhään illalla. (Tätä perusbloggaamista mä en edelleenkään laske ihan yksiselitteisesti työksi, vaikka homma mua osaksi elättääkin.)

Asukuvistakin tuli pidettyä "lomaa" lähes koko kuluneen viikon ajan, mutta tänään kaivoin pitkästä aikaa jalustan kaapista ja kipaisin tuulisessa säässä ikuistamassa nämä tällä viikolla useammankin kerran päälläni olleet vaatteet.

vaatteet – Junarose (saatu) / kengät – Crocs / laukku – Pieces / korvikset – Aarikka / aurinkolasit – Lindex

Ei ollut mitenkään tarkoituksellista, mutta päälle päätyi näköjään pelkkää Junarosea. Korkealle nousevat pliseeratut housut oikein vaativat pistämään paidan helman housujen sisään ja valitsemaan takiksi jotain lyhyttä, koska silloin jalat tuntuvat jatkuvan ja jatkuvan ja tulee todella pitkä olo. (Samat housut nähtiin viikko sitten kokomustassa asussa 

Tuo pituuden kokemus on muuten asia, joka mulla on iän myötä muuttunut. Mä olen ihan keskimittainen mimmi, viimeisimmän virallisen mittauksen mukaan 167,5 cm. Mutta kuvittelin koko nuoruuteni, pitkästi yli parikymppiseksi, olevani ihan onnettoman lyhyt.

Tämä käsitys johtui ihan täysin siitä, että pelasin lähes 15 vuotta elämästäni lentopalloa ja niissä piireissä mä olin aina jengin lyhin tai vähintään toiseksi lyhin. Valmentajakin kutsui mua ja joukkueemme toista alle 170 senttistä joukkueen pygmeiksi. 

Pituuskasvun tyssääminen näihin lukemiin harmitti teininä tosi paljon ja vaikka laji olikin äärettömän rakas, aiheutti oma "lyhyys" jossain kohtaa vähän motivaatio-ongelmia. Onneksi sääntomuutokset toivat ysärillä peliin liberon ja pygmillekin löytyi pelipaikka. 😀

Kun siis koko nuoruutensa koki olevansa liian lyhyt, niin se oletus jäi pitkäksi aikaa päälle. Mä aloin vasta joskus lähemmäs kolmekymppisenä tajuta, etten mä olekaan lyhyt, vaan ihan keskimittainen nainen. Mutta toi on loistava esimerkki siitä, miten paljon ympäristö ja vaikkapa just harrastukset etenkin nuoruusiässä voi vaikuttaa ihmisen kehonkuvaan ja ajatuksiin itsestä. 

Vaikka siis olenkin jo sivuuttanut harhaluulon siitä, että olisin lyhyt, niin huomaan usein pitäväni kovasti asuista, joissa tunnen oloni todellista pidemmäksi. Että johonkin takaraivon sopukkaan kai se vuosien harmitus omasta pituudesta on jäänyt, vaikkei asia järjellä ajatellen millään tavalla vaivaakaan.

Tuo persikan värinen pellavasekoite t-paita on hieman ongelmallinen värinsä puolesta. Tykkään väristä kovin, mutta se ei ole ihan paras mahdollinen sävy oman ihoni kanssa. Ei oikein tiedä missä nahka loppuu ja pusero alkaa. 😀 Mutta jonkin toisen vaatteen alla, kuten tässä asussa farkkutakin alla, ei asia häiritse niin kovasti.

Eilisen sateiden jälkeen nyt olisi taivaalla aurinko. Taidanpa siis kipaista vielä hetkeksi ystävän kanssa ulos!


Sateisena ja viileänä päivänä on just hyvä hetki palata asukuvissa vähän lämpimämmän päivän tunnelmiin. Jos tämä kesä olis säiden puolesta tässä, niin olen mä ainakin kerran ehtinyt pukeutua shortseihin!

Tuli samojen vaatteiden kanssa yhdistelyä päivän aikana kaksia eri kenkiä, joten nappasin sitten myös kuvat molemmilla kokonaisuuksilla. Näkyy taas hyvin miten sama yksinkertainen asu muuttaa fiilistään ihan pienillä asioilla.

Shortsit, t-paita varvassandaalien ja kangaskassin kanssa sopii mihin tahansa kesäisen vapaapäivän rötväilyyn. Puistopiknikille, rantsuun jne. 

Bongasin Cobblerinan instasta uusia ruusukullanvärisiä korviksia ja piti heti pistää tilaus menemään! 

Nämä viime kesänä H&M:ltä ostetut shortsit ovat mitaltaan superlyhyet, mutta rennon mallinsa vuoksi niissä ei kuitenkaan ole mitenkään erityisen paljas olo. Sitä paitsi kintut on se asia, jota omassa vartalossani mieluiten kesäkuumalla paljastelen, joten lyhyetkään lahkeet eivät arastuta.

Hieman mä aina toivon, että saisin kesän aikana päivetystä etenkin koiville, mutta kun en ole ruskettuvaa laatua, niin ei sille mitään voi. Kerran kesässä ehkä poltan epähuomiossa niskani tai dekolteeni, mutta muuten rusketusrajoja näkee minun ihollani yleensä vain jalkapöydillä. Viime kesän rusketusrajat tarjosivat töissä käytetyt Tomsit. Tänä kesänä lienee luvassa OTZ-rajat. Mä vaan pysyn vaaleana. Näissäkin kuvissa mulla on jaloissa jo sävyttävää vartalovoidetta! 😀

Tuli itse asiassa viikonloppuna puhetta tästä ruskettumisasiasta ja totesin kaverille, että "olen mä kerran ollut ruskettunut… kesällä -98!". Silloin oli peräkkäin ensin lentopalloleiri, jossa pelattiin neljä päivää ulkona auringon paistaessa pilvettömältä taivaalta. Perään toinen viikon urheiluleiri ja sitten vielä viikko isosena riparilla säiden ollessa edelleen suotuisat. En ikinä koskaan milloinkaan enää sen jälkeen ole ollut niin lähellekään niin ruskea. Konfirmaatiopäivän kuvia katsellessa naurattaa aika paljon. Kusiblondattu tukka, syvä rusketus ja törkeän minimittainen kirkkaan valkoinen mekko. Ai että. Nättiä. 

Asun toinen olomuoto pääsi käyttöön, kun suuntasin illemmalla kaverin kanssa syömään. Hieman korkoa jalan alle ja viilenevään iltaan pidempää hihaa ylle. 

Tykkään itse tosi paljon tuollaisesta shortsit ja korkkarit -yhdistelmästä, koska tulee niin pitkäsäärinen olo. (Viime kesältä löytyy esimerkkinä vaikka tämä asu)

Vaikka korkeat korot tekevät lyhyistä lahkeista jotenkin vielä astetta uskaliaammat, niin kokonaisuus pysyy mielestäni tasapainoisena ja kivana, kun yläosassa on hieman runsaammin vaatetta. Noin lyhyet lahkeet yhdistettynä korkoihin ja johonkin tosi paljastavaan toppiin olisi jo itselleni ihan nounou. 

shortsit ja t-paita – H&M / bleiseri – Lindex / sandaalit – Birckenstock / pistokkaat – Vagabond / kangaskassi – Uhana / olkalaukku – Zara / korvikset – Cobblerina

Nämä vaatteet voisi siis hyvin pakata mukaan kesälomamatkalle (jos olisi sellaista kuin loma), koska muuntuisivat niin moneen tilanteeseen. Olen itse sitä lajia matkaaja, joka ottaa mieluummin mukaan vähän vaatetta ja monet kengät kuin toisin päin.

Samaa aihetta sivusi myös tämä "samat vaatteet kahdella eri tavalla" -postaus!