07.06.2017 Syvä sukkaviha ja vielä kerran samat housut

Vähän niin kuin eilisen asupostauksen hännäksi vielä yksi asu niillä samoilla college-housuilla. Kuvat ovat jo useamman viikon takaa työpäivältä, jolloin olin juttukeikalla vaihtelun vuoksi toimittajan ominaisuudessa. Tiesin päivästä tulevan pitkän, ajomatkoineen lähes 12 tuntia, joten mukavuus oli jälleen pukeutumisen tärkein asia. 

Ei siis mitenkään elegantti setti, mutta osoittaa yhdessä eilisen postauksen kanssa samojen housujen monikäyttöisyyden ja yhdisteltävyyden. Sopii niin korkkarimenoon kuin tällaiseen t-paita ja tennarit -löysäilyynkin ja vielä bleiserinkin kaveriksi. 

housut – Lindex / t-paita – Kaffe / takki – Mango / tennarit – Puma / laukku – Diesel / aurinkolasit – Eleven Paris / korvikset – Jaaza Kokko (saatu)

Mutta yksi asia tässä on nyt ihan helvetin pielessä. Sukat!!! Ai luoja mä vihaan sukkia ja sitä miten rumalta ne näyttää pilaten kivat kengät. Mä elänkin pääsääntöisesti sukitta ainakin toukokuulta syyskuulle. Tiesin edessä olevan duunipäivän kuitenkin niin pitkäksi, että arvelin tennarit + paljaat kintut hieman epämukavaksi yhdistelmäksi joten pitkin hampain kiskoin sukat jalkaani.

Eikä hemmetti ollut edes valkoisia puhtaana. Ne nyt olisivat maastoutuneet kenkiin edes hieman. Olisin noiden rumasti näkyvien sukkien takia todennäköisesti päätynyt vaihtamaan kaikki vaatteeni ellei kollega olisi jo soittanut olevansa oveni edessä juuri sillä hetkellä, kun kiroilin sukkalaatikolla.

Että niin vakava asia on tämä sukkahomma mulle. Kenkien ja sukkien kauhukombot on myös se asia, jota myönnän toisinaan katselevani katukuvassa ihmetellen ja otsaa rypistellen. En voi mitenkään ymmärtää esimerkiksi ballerinat + näkyvät sukat (vielä jotkut nukkaiset ja kulahtaneet sellaiset) yhdistelmää. 

Mutta ymmärrän tämän sukkainhon olevan lähinnä vain mun henkilökohtainen korvien välinen ongelma, joten en ala sen enempää paasaamaan aiheesta Lenita Airiston tapaan. 😀

06.06.2017 Samat vaatteet kahdella eri tavalla

Vähän ruttuinen pellavableiseri ja housuissakin jo polvipussit. Pienestä ryhdittömyydestä ja nukkavieruisuudesta huolimatta tässä eilisillan herrainkengillä ja röyhelöpaidalla ryyditetyssä "housupuvussa" oli mielestäni jotain hauskaa.

Eilen oli ensimmäinen kesätyöpäivä. Työskentelen siis taas kesän ajan kokopäiväisesti lehtikuvaajana Satakunnan Kansassa. Päivä meni luonnollisestikin heti jo ihan työn touhussa, kun en uusien kesureiden tapaan ollut mukana ekan päivän perehdytysmeiningeissä. Tänä vuonna kuitenkin osui ekaksi päiväksi sellainen vuoro, että pääsin töiden jälkeen mukaan kesureiden tutustumisillalliselle. 

Itse duunipäivä meni tuulitakki päällä ja goretex-kengät jalassa mm. metsässä rämpiessä, mutta illaksi ehdin onneksi vaihtaa päälle pikkusen parempaa seppälää. Tai no, ihan samoilla college-housuilla menin aamusta iltaan. Monipuoliset pöksyt siis!

Pistetääs tähän alle vertailuksi miten samat housut ja sama paita muuttuvat ihan toisen näköiseksi asuksi eri kengillä ja takilla. Enemmän kuvia tästä huhtikuisesta asusta TÄÄLLÄ.

Pinkki takki ja korkkarit tekevät kokonaisuudesta hempeän ja tyttömäisen, mutta bleiserillä ja herrainkengillä sama pohja muuttuukin huomattavasti androgyynimmäksi asuksi. Aika kiva vertailu, eikö?

Vertailusta näkee hyvin myös sen miten takin mitta vaikuttaa yleisilmeeseen. Lyhyessä bleiserissä rinnat ja keskivartalo tuntuvat korostuvat huomattavasti enemmän kuin pitkällä takilla, joka taas luo yhdessä korkkareiden kanssa illuusiota pidemmästä ja kapeammasta mimmistä. Matalilla kengillä ja lyhyellä bleiserillä näytän huomattavasti lyhytjalkaisemmalta ja keskivartaloni paksummalta.

En kuitenkaan suostu allekirjoittamaan, että pidemmän ja kapeamman näköiseksi tekevä asu on automaattisesti parempi. Mun silmiin ne on vaan erilaiset ja paremmuus riippuu päivästä ja mielialasta. Sitä "näin näytät ainakin yhden koon pienemmältä" -ajatustahan meille koitetaan kovasti syöttää erilaisilla pukeutumisoppailla sun muilla. Pullean pitäisi aina itseään kaventaa, lyhyen pidentää ja reitevän tai rintavan jollain keinoin asiaa "tasapainottaa". 

Toki noita asioita tulee usein tehtyä pukeutumisessa usein ihan automaattisesti, mutta en hyväksy ajatusta, että olisi joku yksi absoluuttinen totuus millainen asu on minkäkin malliselle ja kokoisella paras. Ei tällaisessa asiassa vaan mitenkään voi olla yhtä oikeaa vastausta. Eikä onneksi tarvitsekaan olla.

collegehousut – Lindex / pusero – Lindex / pellavableiseri – Marks & Spencer / laukku – Campbridge Satchel Company / kengät – H&M / korvikset – Kirju

Pukeutuminen on mielestäni kivaa leikkiä, missä ei tarvitse noudattaa sääntöjä. Paitsi että olen kyllä tiettyjen etikettien puolestapuhuja, mutta se on sitten jo toinen asia. Mutta typeriä sääntöjä ovat mielestäni esimerkiksi ikään, sukupuoleen, kokoon ja vartalon malliin liitettävät säännöt. Sellaisille kannattaa haistattaa pitkät ja miettiä vaatekaapin edessä tuskaillessa vain sitä mikä itsestä tuntuu ja näyttää hyvältä just sillä hetkellä. 

03.06.2017 Kotelomekko, paras mekko!

Tänä päivänä on varmaan aika moni teistäkin ollut jossain juhlissa kittaamassa skumppaa ja lapioimassa voilepäkakkua naamaan. Meillä oli ohjelmassa Tommin sukulaispojan valmistujaiset.

Mä en koskaan tällaisiin perus perhejuhliin sen kummemmin mieti vaatteita etukäteen, vaan kävelen suihkun jälkeen vaatekaapille tietäen, että kyllä sieltä joku kiva mekko löytyy. Tällä kertaa päälle päätyi tämä viime keväänä Inspiration Blog Awardseissa edellisen kerran nähty H&M+ -malliston kotelomekko. 

Näppärästi kylläkin sain mekon ratkeamaan heti mennessä harpattuani autoon hieman liian reteästi. Takana meinasi olla sitten pikkuisen antavampi halkio. Piti sitten juhliin päästyämme ensimmäisenä pyytää talon emännältä hakaneula, jotta sain paikattua helmaa sen verran, ettei se ratkeaisi lisää kesken juhlien ja välttäisin mummokalsarien vilkkumisen. 😀

Se on kyllä aivan sama mitä omenavartaloisen ihmisen pukeutumisesta sanotaan, itse luotan kemuista toiseen aina kotelomekkoihin. Mulla vaan on aina lähes poikkeuksetta tosi hyvä fiilis sopivasti vartalonmyötäisissä mekoissa. Aivan sama vaikka jollain A-linjalla kenties vatsakumpu peittyisikin. Mut peittyis siinä kyllä se vähäinen vyötärökin mitä mulla on. Luotan siis ennemmin vartalon muodot paljastaviin kuin niitä peittäviin mekkoihin.

Omaan makuuni tyylikkäin juhlamekon helman pituus on tällainen juuri polvet paljastava. Korostaa korkojen kanssa sääriä just sopivasti ja sopii mittasuhteiltaan loistavasti ainakin itselleni. 

mekko – HM+ / nahkarotsi – Saki / kengät – Wonders / laukku – Global Accessories

Koska mekon selkäpuolen näkyvä pitkä vetoketju oli kullanvärinen, piti samaa väriä laittaa myös korviin. Kampaus syntyi jälleen kerran sillä metodilla, että jätin tukan pesun jälkeen harjaamatta. Takkukasa vaan föönillä kuivaksi ja yhdellä nipsulla kiinni. 😀

Tänään oli pientä aihetta juhlaan myös omassa kodissa. Parvekkeemme pikku remppa nimittäin valmistui ja uusi ihana kesähuoneemme sai myös hieman uutta sisustusta. Sen kunniaksi kilisteltiin skumpalla vanhempieni ja ystäväni Annin kanssa. Että voi ihminen olla innoissaan parvekkeesta! Pakko kyllä esitellä se teillekin.