21.05.2017 Minkä asian muuttaisin ulkonäössäni?

Eilen uskalsi vihdoin jättää sukkikset kaappiin ja hillua ekan kerran tänä vuonna ihan paljain säärin! Käytiin aurinkoisen sään innostamina Tommin kanssa pyörimässä Viikkarin kyläjuhlilla ja siemailemassa kevään ekat terassijuomat. Kesäinen sää tuntui kuitenkin niin uskomattomalta, että en kuitenkaan uskaltanut lähteä liikenteeseen ilman pitkähihaista. Nappasin siis mekon kaveriksi tuon ohuen lintubomberin.

Aika pian sen kuitenkin sai riisua ja sitten saikin hieman pelätä olkapäidensä puolesta. Minä tosi vaaleaihoisena nimittäin käryän todella helposti. Pitääkin muistaa kaivella aurinkovoiteet kaapin perältä!

mekko – Junarose  / bomber – KappAhl XLNT (saatu) / sandaalit – Crocs / laukku – Zara / korvikset – Yo Zen / aurinkolasit – Le Specs / rannekoru – Salmiak Studio

Kesän kynnyksellä kuulee monen naisen tuskailevan, miten pukeutuminen ahdistaa, koska lämmin sää kannustaisi lyhentämään hihoja ja lahkeita, mutta oma vartalo aiheutaa epävarmuutta. Olen itse ihan sinut säärien ja käsivarsieni paljastamisessa ja olen ihan kotonani myös uimapuvussa. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettenkö kävisi keskustelua itseni kanssa koskien niitä osia vartalossani jotka eivät omaa silmääni oikein miellytä.

Itselläni vartalossani eniten harmistusta aiheuttava paikka on polvet. Mua tympii se, että muuten niin kivoja sääriä "koristaa" muhkuroille ja arville kolhitut möykyt. Polveni kokivat kovia jo nuoruuden lentopalloaikoina, joten eivät ne mitkään muotovaliot ole enää parinkymmenen vuoteen olleet. Myöhemmin olen sitten onnistunut kolhimaan itseäni lisää vielä useampaankin otteeseen ja kaatumisista on jäänyt kaikenlaisia muistoja juurikin polviini.

Yksi iso rustopatti tuli kaaduttuani kymmenisen vuotta sitten talvella suoraan isoon jäälohkareeseen. Toisen polven arpi  on kotoisin oluttuopin siruista kaaduttuani baarissa. Toisen polven isompi ja astetta rumempi arpi puolestaan on muisto liukastumisesta Helsinki-Vantaan lentokentän liukuhihnalla. 

Ei tuollaiset kolhut toki niin iso asia ole, että niitä mitenkään häpeilisin tai peittelisin, koska ei siihen ole yhtään mitään syytä. Mutta silti, polvet ovat minulle se paikka minkä valitsisin kaunistettavaksi, jos joku tarjoaisi asiaan auttavaa taikasauvan heilautusta. Niin, en yhden ulkonäkötaian saadessani haluaisi eroon kaksois-(no on niitä enemmän) leuastani, en pyytäisi rasvaimua, enkä anelisi pyyhkimään pois vatsani raskausarpia. Ei, kun mä toivoisin arvettomat ja patittomat polvet.

Mutta kun taikatemppuja ei oo olemassa, niin sillä mennään mitä on ja nautitaan kesästä ja lyhyistä helmoista just näillä polvilla! 

Sitä omaa vartaloa ja ulkonäköä miettiessä ja jotain omia ominaisuuksiaan dissatessa kannattaa kyllä koittaa muistaa se, että useimmiten ne "epäkohdat" on lähinnä omassa päässä, eikä kukaan muu kiinnitä asiaan minkäänlaista huomiota. 

19.05.2017 Valkoinen kuulema lihottaa, entä sitten?

Vielä jokunen vuosi taakse päin farkut olivat ehdottomasti yksi kammottavimmista vaatteista mitä saatoin edes ikinä kuvitella. Tai no, yksi meni vielä rankingissä ohi, nimittäin valkoiset caprit. Jälkimmäiset aiheuttavat edelleen puistatuksia, mutta täysmittaiset puhtaanvalkoiset farkut ja minä löysimme yllättäen yhteisen sävelen viime keväänä.

En tasan olisi oma-aloitteisesti kyseistä vaatekappaletta ennakkoluulojeni vuoksi sovittanut, mutta kun sellaiset Marks & Spencerin tyylipäivässä päälleni valittiin, niin katselinkin peilikuvaani positiivisesti yllättynyt ilme kasvoillani. (Suosittelen muuten lämpimästi antautumaan aina välillä shoppaillessa sovittelemaan jonkun muun ehdottamia vaatteita, oli se sitten kaveri tai vaikka vaatekaupan myyjä, voit oikeasti yllättyä tosi iloisesti, kun et tuijottele rekeistä tasan saman näköisiä vaatteita kuin aina ennenkin.)

Talvivaatteelta valkoiset housut eivät mielestäni tunnu, joten farkut lepäsivät kuukausitolkulla kaapissa odotellen lämpimämpää vuodenaikaa ja nyt ne on jälleen kaivettu käyttöön. Ei ne nyt edelleenkään omimmalta vaatekappaleelta tunnu, vaan tässäkin asussa on vähän sellainen olo kuin olisi päällä jonkun muun vaatteet. Mutta, kun kiva on omia rajojaan vähän venytellä ja kokeilla vähän vieraaltakin tuntuvia juttuja. Muuten se oma pukeutuminen jämähtää yksille ja samoille urille. Mikä on tietenkin asia missä ei ole yhtään mitään väärää, kivahan se on jos on oma tyyli löytynyt ja se tuntuu hyvältä. Itsestäni vaan tuntuu, että tylsistyn, jos vedän aina vaan samoilla tutuiksi ja turvallisiksi kokemillani kamppeilla. 

farkut – Marks & Spencer / toppi – H&M / neuletakki – S.T.I / sandaalit – Crocs / rannekoru – Salmiak Studio

Perus pukeutumisneuvoissahan aina kehotetaan meitä muhkumpia mimmejä, että kannattaa valita tummat farkut, koska ne saavat jalkasi näyttämään kapeammilta ja moni pluskokoinen kertoo välttelevänsä vaaleita värejä, koska pelkää niiden "lihottavan". Mutta jos vaaleat värit tuntuisi kuitenkin omilta, niin rohkeasti kokeilemaan. Ei niitä kannata kokonsa vuoksi itseltään kieltää.

Mulla ns. valkoisen pelko on aina liittynyt lähinnä siihen, että pelkään koko ajan sotkevani vaatteeni. Olen valkoisessa vaatteessa aina ihan varma, että istun johonkin maalitahraan tai roiskutan ketsupit syliin. Ja onhan se ahdistava ajatus, että alkais vaikka menkat kesken sellaisen päivän, kun on jalassa puhtaanvalkoista. Onneksi ei itsellä nykyään sitä pelkoa ole, joten jäljelle jää lähinnä ruoalla porsastaminen. Hieman olen valkoisten vaatteiden pelosta ajan myötä päässyt, mutta kyllä näitä farkkuja saa olla pesemässä huomattavasti tiiviimmin kuin värikkäämpiä kollegoitaan. 

Joko olen muistanut hehkuttaa noita Crocsin nahkaisia kiilakorkosandaaleja? Ehkä, mutta vinkkaanpa uudelleen ihan senkin takia, että Crocsin nettikaupassa näyttäis olevan just nyt 25% alennus kaikesta. Leigh Ann -kiilakorkosandaali on tosiaan hieman leveämpi lestiltään ja matalampi koroltaan kuin aiempi Leigh II -sandaali, joka on ollut monta kesää luottokenkäni, eli vielä edeltäjäänsäkin muakavampi. 

Ai saat**a, nyt en kyllä enää suostu lähtemään kotoa ihmisten ilmoille ennen kuin mies suostuu ottamaan tukanajelukoneen käteensä ja siistimään noi kammottavat tursottavat sivumarsut! Pitäiskö pyytää jotain samantyyppistä tukkamallia kuin viime syksynä? 😀 

17.05.2017 Yksi asu, kahdet kengät – melkoinen ero

Tässä asussa suuntasin sunnuntaina anopin luokse päivälliselle, mutta kuvat jäivät tuolloin räntäsateisen kelin vuoksi ottamatta. Pukeuduin kuitenkin samoihin vaatteisiin eilen llähtiessäni naisyrittäjien tapaamiseen, mutta korkokenkien sijaan päädyin matalampiin jalkineisiin. Kuvasin sitten molemmat vaihtoehdot ihan vaan vertailun vuoksi.

mekko – H&M / nahkarotsi – Saki / kengät – Wonders / laukku – Global Accessories / korvikset – ViaMinnet (saatu)

Sunnuntain versiossa siis nudet korkkarit. Kokonaisuus näyttää kepeältä ja naiselliselta ja kintut siroilta ja jopa pitkiltä. Tykkäsin kokonaisuudesta kovasti.

Mitkähän Bearnaise-kastikkeet sitä onkin jo ehtinyt lentää tuohon mekon rinnuksille… Tissevänä ihmisenä ruoka ei koskaan pääse tippumaan syliin saakka, vaan etupuskuri imee kaiken haarukasta putoavan magneetin lailla itseensä. 😀

Eilen sitten ajattelin, että matalilla kengillä on varmaan kivempi pyöräillä ja nappasin eteisestä nämä vihdoin talviteloilta kaivamani paljettiherrainkengät ajatellen, että mustan rotsin parina ovat ihan jees. Ja onhan ne itse kengät ihan mahtavat, eikä mikään estä niitä tuon asun kanssa käyttämästä. Mutta, kun vertailukohtana oli tuo korkkariversio, niin onhan noi matalat tähän nyt ihan plääh vaikka kuinka blingblingit ovatkin. 

Ne on ihan samat sääret molemmissa kuvissa, mutta kyllä se nudekorkkarien luoma optinen harha vaan on aika huikea. Matalissa kengissä, joiden väri vielä katkaisee koiven nilkasta, näyttää jalat paljon lyhyemmiltä. Ja vaikka kaikki on ihan samoin päästä nilkkoihin saakka, niin mekkokin näyttää matalien kenkien kanssa eri mittaiselta ja ylipäätään kaikki mittasuhteet erilaisilta. Vai onko tää vaan mun omassa päässä oleva häiriö?

Pitänee testata tää sama vielä mustilla korkkareilla, että minkä mittaiset sääret niillä tulee. 😀

Mä niin todellakin alan ymmärtää nudekorkkarien nimeen vannovia naisia!