30.01.2014

Posted at 20:02h in Yleinen by
0 Likes

No arvatkaapa meninkö tiistaina sinne Zumbaan? No en. Menin Valintataloon ja ostin paketin keksejä, palasin kotiin ja kaivauduin sohvalle viltin alle.  Ei siis ollut sporttimotivaatio oikein kohdallaan.

Kauhean sisällissodan mä kyllä kävin pääni, kun yritin saada aivoni asentoon ’jee, hikoilua ja hengästymistä!’. Mutta ei. Asiaa vastustavat joukot olivat tässä taistelussa niskan päällä. Yritin miettiä sitä miten tyytyväinen olisin itseeni sitten jumpan jälkeen. Tuumin, että hävettää täällä myöntää, etten mennyt. Uhkailin, lahjoin ja kiristin itseäni, mutta silti vastaus oli vaan, että ei.

Sitten mä tietenkin kellon lyötyä kahdeksan ja Zumbailun jo läheisellä Lady Linella alettua mä tietenkin olin pettynyt itseeni ja nimittelin itseäni laiskuriksi. Kunnes mä muistin, että munhan on tarkoitus löytää elämääni lisää iloa. Tiistai-iltana mulle tuli hyvä mieli niistä neljästä suklaacookiesta ja kylmästä maidosta ja rauhallisesta oleilusta peiton alla. Päätin antaa laiskottelun itselleni anteeksi. Syyllistäminen harvoin auttaa muuttumaan.

Pettymisen ja syyllisyyden tunteiden sijaan mä ajattelin sitten kuitenkin olla tällä viikolla iloinen kaikesta siitä minkä tein hyvin, en siitä mikä jäi tekemättä. Olen ollut uintikurssilla ja odotan huomista kertaa jo kovasti. Olen saanut paljon muita asioita aikaiseksi, vaikka liikkuminen onkin ollut suunniteltua vähäisempää. Olen valinnut kulkuvälineiksi omat jalat tilanteessa, jossa olisin normaalisti hypännyt bussiin. Olen saanut korjattua unirytmiäni entisestään ja herännyt tällä viikolla ihan ihmisten aikoihin.

Ja mikä parasta, olen ollut ihan vain kaikin puolin paljon aktiivisempi ja aikaansaavempi ja paremmalla tuulella kuin naismuistiin. Ja kaikki tämä on totta siitä huolimatta, että valitsin Zumban sijaan ne suklaakeksit. I love cookies. Cookies make me happy.

Lorvikatarri ei oo maailmanloppu.

 


07.01.2014

Posted at 01:50h in Yleinen by
0 Likes

ZUMBA…. Ei, en tykkää. Ärsyttää huono musa ja ohjaajan liiallinen tekopirteys. CXWORKS, erinomainen keskivartalotr…No hyi hitto! Siellä en ainakaan jaksa tehdä mitään. Keskivartaloni on pelkkää pullataikinaa. BODYPUMP, tehokas lihaskuntotunti… Tehokas! Eli siellä ainakin kuolen ihan heti! Ei ole niin pieniä painoja, että selviäisin hengissä. GRIT STRENGTH, erittäin korkeatehoinen intervallitreeni.. no just, syke nousi jo pelkästä ajattelusta. Voikohan ambulanssin tilata valmiiksi kuntokeskuksen ovelle?

Luen tässä siis Lady Linen viikko-ohjelmaa. Ei ole vielä mitään kauhean houkuttelevaa löytynyt. Mitä pidemmäksi liikkumaton kausi on venynyt, sitä pelottavammalta kaikki ryhmätunnit ovat alkaneet tuntua. Olen ihan varma, että kuolen ekan viiden minuutin jälkeen. Tai ainakin mä lysähdän maahan hikisenä, punaisena ja huohottavana kasana ja häiritsen näin parempikuntoisten kanssaliikkujien keveätä ja iloista pomppimista.

Mä pelkään, että ohjaaja on sellainen, joka kiinnittää huomion heti, jos hiemankaan himmailet ja huutelee sitten, että ”eipä yhtään lintsata siellä takarivissä!” ja kaikki ne tiukkapakaraiset liikuntaihmeet edessäni luovat peilien kautta minuun halveksuvia ja huvittuneita katseita. Mulle on käynyt niin, mutta silloin mun keventelyssä oli kylläkin kyse siitä, että sen hetkinen liike ei vaan sopinut lainkaan yliliikkuvalle selälleni ja koitin vain vältellä kipua. Mutta olipa himmailun syy mikä hyvänsä, niin mä en kestä sitä henkilökohtaisesti osoitettua ohjaajan huutelua.

Joo, sen ikipirteän jumppaihmeen on tarkoitus kannustaa ja saada sut ylittämään itsesi, mutta voisko sen tehdä ihan vaan yleisesti niitä kannustushuutojaan viljelemällä! Mä haluan, että mun on mahdollista mennä rapakuntoisenakin sinne ryhmätunnille ja tehdä niin paljon kuin jaksan. Jos ekoilla kerroilla se punnerrussarja jää vähän kesken, niin tulisin mielelläni seuraavalla kerralla uudestaan kokeilen jos silloin jaksan sen jo lopuun saakka. Mutta jos tunninvetäjä osoittelee mua sormellaan ja siten saa mun olon vaivautuneeksi ja nolostuneeksi, niin en tasan halua mennä enää takaisin.

PT:n kanssa kahdestaan treenatessa homma on tietysti ihan toisin. Se saa piiskata just mua henkilökohtaisesti, niin kuin sen hommaan kuuluu. Mutta silloin ei tarvitsekaan ottaa ylimääräisiä paineita muista. Itse muistan aikoinaan kutsuneeni viimeisten vatsalihasrutistusten kesken valmentajaani tosi rumilla nimillä, sen vaatiessa aina vain enemmän kuin mä luulin jaksavani. Mutta mä haukuin kyllä rakkaudella. 😀

Kuten tästä voi siis päätellä, niin mulla on jonkinmoisia ahdistuksia koskien vieraiden ihmisten seurassa treenaamista. Salitreenikin on mielestäni todella ahdistava, jos paikalla on paljon ihmisiä. En osaa eritellä, että miksi, mutta jokin siinä on epämiellyttävää. Olen joskus joutunut lähtemään pois kesken ohjelmani, kun muiden ihmisten läsnäolo on alkanut niin paljon ahdistamaan. Se liittyy aina siihen, että ajattelen niiden muiden paikalla olevien olevan minua suunnattomasti parempikuntoisempia, jaksavampia, lihaksikkaampia jne. Alkaa hävettämään se oma jaksamisen rajoilla tapahtuva toiminta, kun toiset heiluttelee painoja kovin helpon näköisesti.

Mulla on ollut tällaista huonommuudesta ahdistumista etenkin liikunnan saralla aina. Itselle vieraat joukkuelajit (eli kaikki muu paitsi lentopallo) tuntuivat aina koulun liikuntatunneilla ihan painajaiselta, etenkin jos mukana oli läjä tosisporttaajia. (Meidän lukiossa oli myös urheilulukio, joten yleensä liikuntatunneilla oli mukana läjä niitä tosisporttaajia) Mun ei ole ikinä tarvinnut olla paras ollakseni sujut itseni kanssa, mut mä en kestä olla huonoin. Muistan vieläkin miten itkukurkussa mökötin kolmannella luokalla yleisurheilukilpailujen palkintojenjaon jälkeen otetussa luokan yhteiskuvassa. Minä kun olin jälleen kerran viimeinen ihan kaikessa. Se tuntui nöyryyttävältä.

Että tällaisin miettein sitä yritetään nyt kasata uskallusta ja motivaatiota lähteä lähiaikoina kokeilemaan, että mitenkäs raskaalta ne Lady Linen ovet avatessa oikein tuntuvatkaan. Meniskö salille vai jollekin kammottavalle ryhmätunnille?

Niin, että mulla siis on tosiaan jäsenyys tuonne nurkan takana sijaitsevalle Ladylle. Ei oo ihan hetkeen tullut hankittua rahoille vastinetta…

Muita samoista aiheista ahdistujia?