26.08.2012

Posted at 21:07h in Yleinen by
0 Likes

Erilaisia tweed- ja bukleejakkuja tai sellaisia kovasti muistuttavia yksilöitä on viime aikoina tullut vastaa lähes joka kaupassa siihen tahtiin, ettei niiden näkemiseltä ole voinut välttyä. Kyseessä on jälleen kerran sellainen trendi, että aluksi olen sivuuttanut sen ihan vain toteamalla, että ei ole minun juttu. Mutta tarpeeksi kauan kun sitten on katsellut lehtiä, blogeja ja kauppojen tarjontaa, niin kovasti ne alkaa sellaisetkin asiat kiinnostaa, jotka ensin on sivuuttanut.

Bukleejakkujen klassisimpia versioita katsellessa tulee väkisinkin mieleen Chaneliin pukeutuneet pariisilaisrouvat jakkupuvuissaa, mutta oman mielenkiintoni saa kuitenkin astetta tai paria rennommat versioinnit aiheesta. Etenkin alla olevan kollaasin oikean laidan IRO:n vetskareilla somistettu jakku ja Mangon koko asu innostavat minua melkolailla.

Elvis Blazer -Modström, Talia boucle knit jacket -IRO, Cream lace tipped jacket – Dorothy Perkins, Jacket -Mango .

Minua noin niinkuin lähtökohtaisesti kiinnostaa melko monenlaiset jakkuasiat, mutta samalla joudun n. 90% tapauksista toteamaan, että katselemani vaate näyttää puskurieni kanssa ainoastaan naurettavalta. Mitkään jämäkät materiaalit kun ei käy ellei jakkua ole tehty just omien mittojen mukaan ja pituuden kanssa täytyy olla tarkkana, ettei oo vahingossakaan liian lyhyt jne.Ohitan siis useimmiten kivaltakin näyttävät bleiserit ja jakut ihan suosiolla edes sovittamatta, niin säästyypähän tympiintymiseltä.

Näin olisi todennäköisesti käynyt myös tämän bukleejakkutrendin kanssa ellei lähetystorilta olisi sattunut käpälään oman kokoinen mummojakku vitosella. Niin pienellä rahalla uskalsin ottaa pikkuisen riskin ja testata saisiko rumilla tätinapeilla varustetusta vaatteesta pienellä tuunauksella kivan lisän omaan vaatekaappiini.

Koska käsityötaitoni ovat perintötekijöistä huolimatta melko rajalliset, joten mun harvat tuunailuni ovat siksi aina tasoa ”rähmäkäpälä aloittelijoille sopiva”. Tälläkin kertaa oli siis kyse ihan vaan nopeasta niittituunauksesta. Sillä olipa muut mitä tahansa mieltä, niin omalla kohdallani niitit eivät ole koskaan pois muodista. Hopeiset pikku pyramidit ovat kuuluneet tavalla tai toisella pukeutumiseeni jo 15 vuotta, joten sopivat loistavasti mummojakun pelastajaksikin.

Tätinapit siis nips veks! Ja isompia ja pienempia niittejä sopiville paikoille sommittelemaan. Noin varttia myöhemmin ja vain paria pientä kirosanaa myöhemmin vitosen mummojakun ilme oli muuttunut astetta ajankohtaisemmaksi ja oman näköiseksi.

Laitoin niittejä ainakin näin aluksi melko maltillisesti. Yhdet isommat niitit taskuihin, rivit pieniä niittejä rintataskuihin ja pieni pystyrivi niskaan. Hieman mietin vielä olkasaumoja, mutta ainakin jos meinaan pitää jakussa sen kevyet olkatoppaukset saattaisi niittirivit tuoda jo hieman liikaa volyymiä harteille. Mutta pitää katsella miltä tuo alkaa tuntua käytössä, että kaipaisiko se vielä jotain lisää.

Mitäs mieltä, nuoreniko mummojakku yhtään?