05.11.2013 Salakuljetetut korkkarit ja muita jalkineita

Viisi viikkoa kenkähaastepäähänpistoa takana ja edelleen menee melko hyvin. Kenkiä siis riittää vielä toistaiseksi, sillä suurin osa syysnilkkureista ja talvikengistä odottaa vielä vuoroaan. Mutta kyllä tähän selkeästi on alkanut jo muodostua haastetta huomattavasti enemmän ekoihin viikkoihin verrattuna. Kenkälaatikoita penkoessa hurahtaa tovi jos toinenkin, kun yrittää löytää kulloiseenkin vaatetukseen sopivia jalkineita, mutta vastaan tulee kesäisiä korkokenkiä pari toisensa jälkeen.

Todellisia vaaratilanteitakin on koettu. Meinasin nimittäin pudota keittiöjakkaralta pino kenkälaatikoita sylissäni kolutessani vaatehuoneessa kenkähyllyä. Mutta jos joku ihminen tässä maailmassa loukkaantuu tuollaisessa tilanteessa, niin se voisin kyllä suurella todennäköisyydellä olla minä. 😀

Tältä se viikko 5 sitten kenkien osalta näytti.

Viikko lähti käyntiin viime vuona kirpparilta löytämilläni paksukorkoisilla Sanchezin bikereilla, jotka pohjansa ja korkonsa puolesta henkivät nostalgisesti 90-lukua.

Tiistaina käytin vihdoinkin monta viikkoa panttaamani Vans -leoparditennarit, jotka ovat ihan supersuosikkini. Nyt niistä joutuu olemaan erossa ainakin muutaman viikon vielä ennen kuin haaste loppuu.

Keskiviikon koko asun näittekin kokonaisuudessaan jo TÄÄLLÄ. Bleiseriasu sai kaverikseen viikon toisen kirppiskenkäparin, Tamaris -merkkiset violetit mokkakorkkarit, jotka kuuluvat ehdottomasti sarjaan käsittämättömän mukavat korkokengät.

Torstaina yhdistin kukkahousut kullanhohtoisten Meline -herrainkenkien ja punaisten sukkien kanssa. Etenkin tuollaisten matalien kävelykenkien kanssa on kiva käyttää sukkia jotka saavat ihan tarkoituksella vilkkua lahkeen ja kengän välistä.

Perjantaina suunnistin viimeiseen työpäivääni viime vuonna Roomasta ostamillani omenanvihreillä desert bootseilla. Jostain syystä ne kuuluvat mielestäni saumattomasti yhteen oranssien sammareideni kanssa.

Lauantaina puolestaan tein vähän syvempiä arkeologisia kaivauksia ja valitsin ystäväpariskunnan kanssa ravintolaan lähtiessä jalkaani naurettavan pitkällä kärjellä varustetut pinkit korkkarit jostain vuosikymmenen takaa. Pinkit stiletot olivat ihan ehdottomat lemppari bilekenkäni joskus vuonna 2003 ja täytyy kyllä sanoa, että mukavuuden puolesta en ihmettele asiaa yhtään. Kengät olivat äärettömän mukavat vaikkei sitä ehkä ulkomuodosta uskoisi.

Omistin muuten nuo samat kengät aikoinaan myös mustana ja valkoisena. Tilasin ne kaikki kerralla Ellokselta joskus 2000 luvun alussa, kun en osannut päättää väriä. Muistan, että vanhempani olivat käymässä luonani juuri silloin kun paketti saapui ja ajattelin, että isä ja äiti eivät kyllä saa nähdä, että olen ostanut kolmet samanlaiset kengät. Olinhan nimittäin juuri edellispäivänä esitellyt äidille kenkävarastojani. Niinpä suuntasin noutamaan kenkiä reppu selässä ja purin paketin jo postissa, pakkasin kengät reppuun ja salakuljetin ne suoraan vaatekaapin perälle huomiota herättämättä.

Eli ensimmäinen kysymys mahdolliselle kenkäaddiktille: piilotteletko ostoksiasi läheisiltäsi? 😀

Sunnuntaina matkustin Helsinkiin mustilla mokkanilkkureilla, jotka sain kaupanpällisinä WTD-Natan kirppispöydästä ostettuani häneltä yhdet Vansit.

Sellainen oli kenkäviikko nro. 5. Kutonen käynnistyi eilen viimeisillä aiemmin käyttämättä jääneillä Vanseilla ja tänään on ehkä vuorossa kilisevät Vagabondin nilkkurit.. vaikka yhdet ballerinatkin tekisi mieli vielä käyttää, mutta onkohan se jo vähän hölmöä näin sateisella säällä.. kyllä on hankalaa!! 😀

-postauksen linkit: yhteistyössä Spartoo–

20.10.2013 Kolme viikkoa takana

Kolme viikkoa kenkähaastetta jo takana enkä ole ehtinyt käyttää vielä mitään syksyyn kuuluvia bikereita tai maihareitani. Muutenkin kaapit on vielä ihan pullollaan kaikkia rakkaimpia kenkiä, jotka odottavat oikeaa hetkeä tulla käytetyiksi. Kaikista lemppareimpia kenkiä kuten punaisia Martenseja, leopardi Vanseja, kuluneimpia bikereita ja monia muita jotenkin tuntuu säästelevän ikään kuin pahan päivän varalle. Mutta eiköhän niitä ”pahoja” päiviä tässä ala pikku hiljaa tulla, kun kuura kunnolla verhoaa maat. Kuluneella viikolla pystyi kuitenkin vielä käyttämään muutamat kesäiset pikkukengät.

Maanantai oli oikeastaan vähän sellainen ns. paha päivä. Teki vaan mieli mukavuuspukeutua kuvauskeikalle lähtiessä, enkä jaksanut vaivata päätäni kenkätaktikoinnilla, joten kiskoin suosiolla jalkaan ihanat, mahtavat ja mukavat Vans -tennarit seeprakuosilla (saatu).

Kultakimalteiset RAS -tohvelit olin jo suunnitellut antavani äidille, mutta otin niistä toki ensin hyödyn irti ja käytin niitä yhden päivän vielä ennen kuin pistin ne postilla eteenpäin. Kaverikseen keijupölykengät saivat viidakkokuosiset ”pyjamahousut”. Harmi ettei tullut otettua asukuvia, asu oli minun mittapuullani melko villi.

Keskiviikkona kipittelin lantio keinahdellen oransseissa Tiger of Swedenin korkkareissa, jotka ehdin huutaa itselleni huuto.netistä juuri ennen haasteen alkua. Kengille tuli postikuluineen hintaa n. 20 €, joten väittäisin aika hyväksi löydöksi etenkin, kun kenkien lesti osoittautui todella mukavaksi ja niillä jaksoi hyvin kipittää kaupungilla. Yhdistin korot ihan vain arkisesti farkkuihin ja neuleeseen ja totesin, että täytyy alkaa useamminkin upgreidaamaan tuollaisia perusasuja korkkareilla, niin kivasti ne loivat jotenkin laittautuneemman fiiliksen. Voisin siis hieman useammin valita ulkonäön mukavuuden sijaan.

Torstaina suuntasin töihin märän lumen putoillessa taivaalta, joten piti unohtaa balleriinat, korkkarit ja muut onnettomat lipareet joissa varpaat olisivat huutaneet armoa jo ensi askelilla. Kaapin perältä löytyi sinne jo muutamaksi vuodeksi unohdetut keinonahkaiset saappaat joita en ole materiaalistaan huolimatta raskinut heittää menemään, vaikka nykyään tuollaiset muovikammotukset jätänkin kauppaan. Saappaat on ostettu seitsemän vuoden takaiselta Nizzan-reissulta ja olivat aikoinaan oikein suursuosikkini. Ehkäpä nyt annan tänä talvena kengille vielä käyttöaikaa märkinä loskapäivinä. Mieluummin uitan rapakoissa halpoja keinonahkakenkiä kuin nykyisiä suosikkikenkiäni.

Viikkoon mahtui myös toinen keinonahkainen pari menneisyydestä. Myös nuo Dinskon punaiset Mary Janet ovat lähemmäs kymmenen vuotta vanhat, mutta jääneet viime vuosina jo aika lailla käyttämättä. Mutta onhan ne kyllä söpöt.

Lauantaiksi olin varannut tänne Helsingin reissulle Vagabondin korkonilkkurit jotka löysin kenkäloota pinosta etsiessäni ihan toisia mustia nilkkureita. Tykästyin kovasti. Jalat jaksoivat hienosti päivän shoppailukierrokset mukulakivikaduilla.

Tänäänkin oli Vagabond -päivä, sillä mekkoasuni sai jalkineikseen Iinan luona varmaan vuoden ajan tallessa olleet Volt -nilkkurini. Mulla on täällä Iinan luona yksi kangaskassi johon mä aina jätän kamppeitani säilytykseen seuraavia visiittejä varten. Siellä on varasukkikset, varalääkkeet, pyjama ym ja siellä on myös ollut nuo kengät. Nyt ne pääsivät pitkästä aikaa käyttöön. Ja niiden kohdalla kävi samoin kuin monien kenkien kanssa nyt haasteen aikana: ihmettelin, että miten en ole näitäkään tajunnut käyttää enemmän!

Muutenkin oon ihan innoissani, kun on tullut käytettyjä korkoja enemmän kuin normaalisti.

Muistattehan muuten osallistua kenkähaasteen kilpailuun ensi perjantaihin mennessä. Voittajalle luvassa mitäs muutakaan kuin kengät!!

-postauksen linkit: yhteistyössä Spartoo–