Näin juhannusviikon ja huomenna alkavan viikon mittaisen vapaan kunniaksi olisi kiva ilahduttaa myös jotakuta tesistä lukijoista ja siksipä pistetäänkin käyntiin pieni arvonta! Minulla on nyt muutaman kerran jo vilkkunut asukuvissa tuollainen kepeä ja kaunis sulkakoristeinen rannerengas, jonka valitsin itselleni ruotsalaisen Syster P -korumerkin mallistosta ja olen kyllä kovasti tykännyt. Minulla ei ole aiemmin ollut hirveästi noin pieniä ja kepeitä rannekoruja, vaan käytin pitkään ranteissani kaikkea todella suurikokoisia renkaita ja ronskeja rojuja, mutta tässäkin asiassa on maku alkanut pikkuhiljaa muuttumaan ja korurasiaani on viime aikoina hiipinyt aiempaa sirompia koruja.

 

Syster P on pian kymmenen vuotias korubrändi, joka sai alkunsa vuonna 2006 perustajakaksikkonsa Shanghain matkalla heidän ihastuessa paikallisiin kauniisiin korukiviin. Naiset ostivat kasan kiviä tietämättä edes oikein mitä niistä meinaisivat tehdä, mutta jo hotellihuoneessa inspiraatio otti vallan ja kivistä alkoi syntyä koruja. Neljä vuotta myöhemmin naiset heittäytyivät kokopäiväisesti korujen maailmaan. Tänä päivänä brändillä on jälleenmyyjiä jo ympäri maailmaa ja Suomessakin reilut parikymmentä.

 

 

Nyt yhdellä teistä on mahdollisuus voittaa omavalintainen koru Syster P:n valikoimista! Homma ei kylläkään ole ehkä ihan helppo, sillä ainakin itsellä meni suosikin valintaan tovi jos toinenkin valikoiman ollessa täynnä ihanuuksia.

Joka tapauksessa, osallistuaksesi arvontaan tulee sinun valita oma suosikkisi Syster P:n verkkokaupasta ja linkata se kommenttiboksiin kera nimimerkin ja sähköpostiosoitteen. Arvonta sulkeutuu juhannusaattona 19.6. klo 21.00 saakka. 

 

Kuvat postauksen 2. kuvaa lukuunottamatta Syster P


Päivän asu lähti tänään siitä lähtokohdasta, että halusin sujauttaa jalkaan jo edellisessä postauksessa nähdyt mustavalkoraidalliset Vansit. Päädyin sitten noudattamaan kenkien värivalikoimaa kaikessa muissakin ylleni valitsemissa asioissa.

Olette ehkä huomanneet, että olen viime aikoina uskaltautunut käyttämään silloin tällöin valkoista, väriä joka loisti todella pitkään poissaolollaan pukeutumisestani. Ei me valkoisen kanssa vieläkään ihan sinut olla, se aiheuttaa minussa edelleen sottaamisen kauhua, mutta olen vain innostunut siitä miten valkoinen raikastaa olemusta.

 

farkut-Shaping Skinny Jeans H&M/paitapusero-Cubus/neuletakki-La Redoute, Ellos/kengät-Vans/kello-Ziiro (saatu)/korvikset-Merry Go Round

Tämän päiväisen valkoisen puseron olisi kyllä toki voinut silittääkin ennen päälle kiskomista, mutta kun mä vi-haan silittämistä. Etenkin tuollaisten paitojen. Ihan kaameeta ja tylsää. Mun pitää vaan hankkia joko sellaisia pese & pidä -vaatteita tai sitten vaan esittää, että mä oikeasti haluan paitani tällaisina ryppyisinä, koska en halua näyttää liian siistiltä ja skarpilta. Tänään vedetään sitten tota jälkimmäistä roolia. Hienosti kertoo elämän huolettomuudesta ja sopii rentoon vapaapäivään tollanen ryppykasa. Käytän aikani mieluummin muihin asioihin kuin silityslaudan edessä kiroiluun! Silittämistä rakastava äitini saa tästä julistuksesta näppyjä. 😀

Mustavalkoista teemaa jatkoi myös asuun loistavasti sopiva Ziiron minimalistinen kello. Sain valita Ziiron valikoimista mieleiseni kellon jo ennen joulua ja pidinkin sitä ahkerasti jo silloin, mutta jouduimme sitten hetkeksi sen kanssa eroon unohdettuani kellon Iinan luokse. Kun sitten vihdoin sain noudettua ajannäyttäjän itselleni, on se taas viihtynyt ahkerasti ranteessani. Oma kellomallini on nimeltään Eclipse ja sitä on saatavilla oman silikonirannekkeeni lisäksi myös metallisella rannekkeella. Äärimmäisen yksinkertainen Super-Luminova -kellotaulu on luettavissa myös pimeässä mikäli se on saanut riittävästi valoa päivän aikana.

Tykästyin tuohon Eclipse-malliin sen minimalistisuuden, maskuliinisuuden ja myös sporttisuuden vuoksi. Se onkin passannut hienosti yhteen niin urheiluvaatteiden, työasujen kuin muunkin arjen pukeutumisen kanssa. Silikoninen ranneke myös tuntuu ranteessa miellyttävältä. Itselleni kello on useimmiten enemmänkin asuste kuin ajannäyttäjä, mutta on se silti kiva, että aika on kellosta helposti luettavissa. Tässä omassa kellossani se on, mutta esimerkiksi Ziiron Celeste-malli on kaltaiselleni tippaleipäaivolle vähän hankala. Mielenkiintoinen ja visuaalinen kyllä, mutta omasta mielestäni jotenkin hämmentävä.

Mulla on muuten vieläkin tallessa mun ihan ensimmäinen kelloni. Sellainen pieni ohuella rannekkeella varustettu vaaleanpunainen Seiko, joka käytiin ostamassa kouluun menon kunniaksi. Se pysyi ranteessani päivästä toiseen koko ala-asteen ajan. Jossain kohtaa rannekkeen kuluessa poikki, valitsin siihen uuden mintunvihreän nahkarannekkeen. Tuolla se on edelleen tallessa korurasiassa, yksi itsenäistymisen merkkipaalu. Toinen hurjan tärkeä kello itselleni on ukkini vanha metallirannekkeinen kineettinen kello, jota käytän edelleen usein. Ukkini kuoli minun ollessa ihan pieni ja kello löytyi isäni kätköistä joskus kymmenen vuotta sitten jolloin sain sen itselleni. Ihan mihin tahansa en kuitenkaan uskalla kelloa ottaa mukaan, koska sen kadottaminen olisi todella surullista, joten on hyvä omistaa yksi tällainenkin aikarauta, johon ei liity suurta tunnesidettä.


Hengitä, Veera Hengitä. Ei oo mitään hätää, kaikki sujuu kyllä. Yritän täällä rauhoitella itseäni, kun meinaan alkaa ihan turhaan taas stressaamaan edessä olevaa duuniputkea. Mulla piti alun perin olla huomenna vapaapäivä, mutta työkaverin sairastuttua lupasin mennä tuuraamaan. Vaikka tiedän, ettei tämä ohjelmanmuutos sinänsä muuta mun elämää millään lailla, niin silti pukkas jotenkin pienen ahdistuksen pintaan, kun tajus, että nyt on sit meneillään 11 päivän duuniputki. Mutta tän rutistuksen päässä siintääkin sitten pari päivää kivoja juttuja Helsingissä, kun suunnataan Murun kanssa kattomaan Don Huonoja, Egotrippiä ja Maj Karmaa. I’ll keep my eyes on the prize!

Tää työjakso alkoi tänään reissulla Tampereelle, josta itse asiassa olen parhaillaan vasta paluumatkalla. Kävin vetämässä Mansessa Olympus-koulutuksen ja sain jälleen iloita kovasti kuultuani osallistujien oppineen kovasti uutta. Tulijoita olisi ollut tänne Tampereen kurssille siinä määrin, että uusikin päivä on jo maaliskuulle suunnitteilla. Kiinnostuneet pysykää siis kuulolla!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

farkut-H&M Mama/pusero-MEXX/nilkkurit-Andiamo/kaulakoru-Greenika

Odotellessani kurssilaisia paikalle Business Park Dynamossa hyödynsin tyhjän hetken ja nappasin kuvat Kouluttaja Korhosen kamppeista. Tällä kertaa kuvat paljastivat paljon asioita joihin ei peilissä kiinnittänyt huomiota ja nämä vaatteet saivat päässäni ihan uuden tuomion. Ei toimi. Ei toimi tuo puseron pituus noiden farkkujen kanssa eikä toimi nuo kengät noiden farkkujen kanssa. Eli toisin sanoen, nää farkut ei nyt toimi. Mun rakkaat ja maailman mukavimmat mammafarkut! Olivat kesällä kivemman ja istuvamman näköiset. Nyt lököttävät just jotenkin tyhmästi. Ehkäpä ne ovat muuttumassa mutsifarkuiksi myös tyyliltään.. Mut sithän mä oisinkin vahingossa ikään kuin muodin mukana! Ääh. Ärsyttävää.

kouluttaja korhonen

Vaikka kokonaisuus olikin nyt sit omasta mielestä ihan tyhmä, niin kivoja juttuja mulla silti oli päällä. Sujautin tänään ekaa kertaa kaulaani tuon ihanan Tallinnasta ostamani käsintehdyn kaulakorun. Osuin vanhaa kaupunkia kierrellessäni kivaan virolaisia design- ja käsityötuotteita myyvään Krunnipea Butiikiin, joka sijaitsee osoitteessa Muurivahe 28. Mm. koruja, asusteita ja pieniä sisustusesineitä myyvästä liikkeestä löytyi monta nättiä  ja kiinnostavaa jutta, mutta päätin, että pitää valita vain joku yksi kaikista ihanin.

Iskin silmäni Greenika -merkkisiin kauniisiin kaulakoruihin ja vietinkin tovin sovitellessani niitä kaulaani. Tuo vanhan nuolenkärjen näköinen kivimöykky kullatulla ketjulla vei lopulta ylivoimaisen voiton. Koru on juuri sopivan mittainen ja tarpeeksi painava, jottei se pompi typerästi ja valtoimenaan rintojen päällä ja ulkonäöllisesti tässä oli jotenkin kaikista eniten sellaista käsityön rosoa. 38 € oli mielestäni varsin sopuhinta tästä hieman mystisestä korukaunottaresta.

Musta tuntuu, että ostan reissuilta aina mieluiten juurikin jotain käsityönä tehtyjä koruja. Tai vaihtoehtoisesti koruja antiikkiliikkeistä ja -toreilta. Roomasta on muistona paikallisten käsityöläisten kaupasta ostetut korvakorut ja sormus, Budapestista samantyyppisestä liikkeestä rannerengas, Nizzasta ruokousnauha antiikkitorilta ja Oslosta sormus osto- ja myyntiliikkeestä. Ja nyt tämä ihana riipus Tallinnasta. Wienissä ostin kirppikseltä korun sijasta pienen messinkiaasin kirjahyllyäni koristamaan. Mutta joka tapauksessa, mun rakkaimmat matkamuistot löytyy aina poikkeuksetta joko second hand -putiikeista tai paikallisia kädentöitä myyvistä liikkeistä.

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

 

Tallinnaan matkaaville suosittelen siis astelemaan tuonne osoitteeseen Muurivahe 28. Siinä  Krunnipea Butiikia ihan vastapäätä on toinenkin hieman samanoloinen putiikki, jossa myydään paikallisten suunnittelijoiden koruja, asusteita ja vaatteita. Nimi ei tuolta kaupalta nyt jäänyt mieleen, mutta lähes tasan vastapäätä löytyy.