Törmäsin perjantaina ja lauantaina parissakin blogissa (ainakin Uinon blogissa) kuvaan Lumenen Touch of Radiance -valopuuterin kannesta, jossa tutun Lumene -tekstilogon sijaan komeilikin vain hienostuneen näköinen kauno L-kirjain.

Loistavana yhteensattumana avasin sitten eilen ensimmäistä kertaa jokin aika sitten kirpputorilta eurolla ostamani vuoden -72 Jaana-lehden ja mihinkäs mainokseen minä tuossa 40 vuoden takaisessa naistenlehdessä törmäsinkään!

Sieltähän se selvisi, että mistään uudesta logosta ei puuterin kannessa suinkaan ole kyse, vaan kyseessä on uudelleen käyttöön otettu kosmetiikkasarjan alkuaikojen tunnus.

20120930-205742.jpg

Jotenkin ihanaa huomata, että nuo ihonhoitotuotteiden purkit ja purnukat neljän vuosikymmenen takaa ovat niin kauniita ja ajattoman näköisiä, että voisivat olla tuollaisenaan kosmetiikkaosaston hyllyssä jopa nyt vuonna 2012.

Siinä missä Lumene on suunnannut myöhemmin vahvasti myös Suomen rajojen ulkopuolelle, vedottiin 70-luvun mainonnassa vielä erityisesti siihen kuinka Lumenen tuotteet on suunniteltu nimenomaan kotimaamme koviin olosuhteisiin. Mainoksen teksti kertoo mm. seuraavaa:

”Oletteko ajatelleet, että tähän aikaan vuodesta (lehti ilmestynyt helmikuussa) ihonne joutuu kokemaan jopa 50 C lämpöeroja siirtyessänne sisältä ulos pakkaseen. Sen on lisäksi siedettävää jatkuvaa kuivuutta koko keskuslämmityskauden ja kuivien pakkasten ajan….”

”Lumene on kauneudenhoitosarja, joka on tehty hoitamaan ihoa oikein meidän ilmastossamme…..ajatelkaa mitä eroa on Pariisin, Lontoon ja Helsingin ilmastoilla. Juuri tämän eron vuoksi Lumenesta tuli menestys.”

Ja oikeassahan he olivat jo tuolloin. Lumene on ollut todellinen menestys kotimaamme kosmetiikkamarkkinoilla ja varmaan aika harvassa ovat sellaiset suomalaiset naiset, joiden meikkipussista ei olisi koskaan löytynyt yhtään Lumenen tuotetta.

Tuon vanhan mainoksen innostamana päätin esitellä ne Lumene-tuotteet, jotka itselläni ovat tehokäytössä.

HUOM! Silmämeikinpoistoainetta ja poskipunaa lukuunottamatta tässä esiteltävät tuotteet on saatu blogin kautta.

20120930-205800.jpg

Aamuisen kasvojenpuhdistuksen jälkeen kasvoilleni pääsee useimmiten jompikumpi vasemman puoleisen kuvan tuotteista. Jos kiire on niin kova, etten ehdi juurikaan vilkaisemaan peiliin, kosteutan naamani Arctic Aqua -sarjan sävyttävällä kosteusemulsiolla, jonka uskaltaa hyvän levittyvyytensä ja melko huomaamattoman värinsä vuoksi huitaista naamaan sokkonakin. Kuten tuotteen nimikin kertoo, niin kosteuttamisen lisäksi tämä keveä emulsio tuo kuitenkin hieman sävyä kalvakkaan aamunaamaan.

Jos aikaa on minuutti tai pari enemmän, valitsen usein erillisen kosteusvoiteen ja levitän pohjameikiksi loppukesän aikana loistavaksi osoittautunutta Vitamin C+ -sarjan heleyttävää BB-voidetta. Hyvinä ihopäivinä tämä on riittänyt oikein mainiosti ainoaksi pohjapakkeliksi peittäen ja tasoittavan juuri sopivan verran.

Kesänaamalla tuo sävy medium on ollut minullekin ihan hyvä, mutta nyt kun Roomasta saatu viimeinenkin päivetys alkaa hiipumaan, joudun kyllä ostamaan sävyn nro 01.

Sekä sävyttävä kosteusemulsio, että BB-voide saavat minulta plussaa siitä, että niistä löytyy aurinkosuoja. sävyttävässä SK 15 ja BB:ssa 20. Näiden avulla minunkin nassuni varmaan pelastui kesällä palamiselta, sillä erillisen aurinkovoiteen käytössä olen kyllä uskomattoman unohtelevainen.

Muita meikkipussini vakioasukkaita ovat Touch of Radiance Crystal -korostushohde, poskipuna (sävy 1, Kuulaus), Blueberry Long-Wear Crystal -luomivärit (sävyissä 27 Kaislankukat ja 32 Veden välähdys) sekä väritön  kulmakarvageeli, joka on  ikisuosikkini jo monen vuoden ajalta.

Suomalaisuuden Lumenen tuotteissa huomaa ilahduttavasti siinä, että itseni kaltainen kalpeanaamakin löytää niistä itselleen sopivia sävyjä esim. aurinkopuutereista ja poskipunista. Kovin tummia ja näyttäviä sävyjä kun ei omille haamuposkilleen viitsi sutia.

Illan koittaessa olen jo vuosien ajan luottanut sotamaalauksen poistossa Lumenen vedenkestävälle meikille tarkoitettuun silmämeikinpuhdistusaineeseen. Muitakin olen matkan varrella joskus kokeillut, mutta aina olen palannut tuttuun ja luotettavaan. Tällä litkulla on kaikki aina irronnut ilman ylimääräistä hinkkausta ja aiheuttamatta minkäänlaista ärsytystä yleensä kovin herkille silmilleni. Suosittelen.

Jo keväällä testiin saamani Natural Bronze itseruskettava kasvovoide lojui kuukausitolkulla kaapissa ilman, että uskalsin siihen koskea. Olen melko pelokas mitä itseruskettaviin tulee, sillä kokemukseni ovat muutamaa harvaa poikkeusta lukuunottamatta olleet aika kehnoja. Useimmat tuotteet kun vaan tuntuvat jo yhdellä käyttökerralla tuovan liian huomattavan sävynmuutoksen vaalealle iholleni.

Muutama viikko sitten päätin kuitenkin rohkaista mieleni, sillä ajatus siitä, että kesän aikana astetta terveemmäksi muuttunut kasvojen väri kestäisi edes hieman pidempään, alkoi kovasti houkutella. Ilokseni sain todeta tämän Lumenen tuotteen kelpaavan jopa tällaiselle itseruskettavia yleensä kammoavalle.

Levitys on kevyen emulsiomaisen koostumuksen todella vaivatonta ja tuoksu on todella mieto sekä miellyttävä. Lopputuloskin ilahduttaa, sillä kyseessä on hyvin kevyt ja luonnollinen päivitys ilman ainuttakaan ikävää raitaa. Tykkään ja aion ehdottomasti jatkaa tuotteen käyttöä pari kolme kertaa viikossa läpi talven.

Sellaisia Lumene-suosikkeja minun meikkipussissa! Mitäs teiltä löytyy?


Se olis sitten toisen blogisynttäriarvonnan aika!

Ruotsalainen lastentuotteista alkunsa saanut luonnonkosmetiikkamerkki Estelle & Thild on ollut minulle aiemmin tuttu vain nimenä, mutta ensikosketuksen itse tuotteisiin sain vasta kevättalvella, kun erään pressitapahtuman lahjakassista löytyi Estelle & Thildin Rose Otto -sarjan kasvoöljy.

Ehdin käyttää öljyä pari viikkoa, kun minuun sitten otettiin yhteyttä Yliopiston Apteekista josko olisin kiinnostunut kokeilemaan E&T:n ihonhoitotuotteita. Ja koska ainakin öljyn myötä saamani ensikokemukset olivat varsin positiivisia, vastasin ilahtuneena myöntävästi. Erityisen mukavaa asiasta tekee se, että sain muutaman tuotteen myös teille arvottavaksi.

Mutta ennen give away -osiota, hieman omia fiiliksiäni kokeiluun saamistani tuotteista.

En muista ainakaan montaa kertaa aiemmin kokeilleeni mitään öljymuotoista tuotetta kasvoille ja olinkin hieman epäluuloinen. Minä nimittäin ajattelin, että ”yääh, tää ei kuitenkaan imeydy kunnolla ja sitten jää sellanen ällöttävä lähmäinen olo pitkäksi aikaa”. Yllätyksekseni ja onnekseni tuo henkilökohtainen naaman rasvaamiseen liittyvä kauhukuvani ei kuitenkaan toteutunut, vaan talven jäljiltä rapisevan kuiva ihoni imaisi öljyn sisuksiinsa ahnaasti kuin deeku päivän ensimmäisen oluen. Eli hyvin upposi.

Olen nyt käyttänyt öljyä reilun kuukauden ajan etenkin iltaisin lisäten päälle vielä normaalin yövoiteen. Ja voisin väittää, että ihoni on tuntunut huomattavasti kosteutetummalta, kimmoisammalta ja pehmeämmältä kuin aiemmin. Ja juuri tänään kehoitin muruakin tuuppamaan samaa tavaraa rutikuivaan ja hilseilevään nassuunsa. Ja hänenkin kommenttinsa oli, että ”ei krinnaa ollenkaan niinku normaalisti!”

Yliopiston Apteekin nettikaupasta sainkin sitten kokeiltavaksi kevyesti väriä antavan huulivoiteen sekä E&T:n hajusteettoman herkälle iholle tarkoitetun sarjan ihonhoitotuotteita. Paketti sisälsi puhdistusgeelin, kasvoveden, päivävoiteen ja yövoiteen, joten olen siis nyt parin viikon ajan hoitanut koko päivittäisen ihonhoitorutiinini näillä tuotteilla.

Viime syksyisen ihokatastrofin jälkeen kaikkein uusien tuotteiden kohdalla on aina päällimmäisenä pelko siitä, että mitä jos ne aiheuttavat jotain ongelmia. Mutta nämä ekosertifioidut tuotteethan ovat tosiaan herkälle iholle tarkoitettuja ja allergiatestattuja, joten ainakin tähän saakka on minunkin  nassuni tuotteista tykännyt.

Puhdistusgeeli on koostumukseltaan melko nestemäistä ja vaahtoaa veden kanssa hyvin maltillisesti. E&T:n mm. avokado- ja manteliöljyä sisältävä geeli puhdistaa iholtani mielestäni hyvin sellaisen peruspäivämeikin jättäen ihon mukavan pehmeän tuntuiseksi. Tämän tuotteen kanssa ei siis tarvitse pelätä sellaista kiristävää ja liian syväpuhdistettua tunnetta.

Kasvovesi jatkaa samalla miellyttävällä ja hellävaraisella linjalla. Se jättää kasvoille ihanan raikkaan ja sellaisen hieman viilentävän fiiliksen.

Kosteusvoiteista tykkään enempi päivävoiteesta joka on kevyt ja helposti levittyvä. Ei yövoiteessakaan varsinaisesti mitään vikaa ole, mutta sen koostumus on hieman sellainen tahmaisempi eikä levity ihan niin helposti kuin itse voiteelta toivoisin. Mutta tähän on sitten kyllä taas auttanut tuo öljyn käyttäminen yövoiteen alla. Mutta lopputulos on joka tapauksessa ollut varsin pehmoinen ja miellyttävä molempien voiteiden kanssa olipa alla sitten öljy tai ei. Eli kaikin puolin hyvältä ovat nuo tuotteet tuntuneet ainakin näin lyhyellä käytöllä.

Itse en ole mikään kummoinen kosmetiikantuntija enkä näin ollen osaa hifistellä millään pikkuyksityiskohdilla. En siis tuijottele naamaani tutkien onko joku juonteeni tasoittunut joitakin tuotteita käyttämällä jonkin nanomillimetrin verran. Osaan sanoa vain onko ihoni joidenkin tuotteiden käytön myötä pysynyt ennallaan, muuttunut paremmaksi tai pahemmaksi.

Ja näiden Estelle & Thildin aineiden kanssa läträtessä olen ilokseni huomannut ainakin sen, että ihoani ei kiristä läheskään niin usein kuin ennen, eivätkä esimerkiksi silmänaluseni ainakaan tällä hetkellä hilseile ja muutenkin kasvojen iho tuntuu yksittäisiä näppyjä lukuunottamatta mukavan pehmeältä. Eli ainakin toistaiseksi kaikki hyvin.

Jos siis kiinnostuit näistä Estelle & Thildin tuotteista, niin nyt olisi Yliopiston Apteekin nettikaupan toimesta yhdelle onnelliselle tarjolla kuvassa näkyvä kolmen tuotteen setti. Eli nuo hajusteettomat herkällekin iholle sopivat päivävoide sekä yövoide ja niiden lisäksi vielä sulavasti levittyvä ja tahmaamato sävytetty huulivoide. Palkinnon arvo yhteensä n. 75 €.

Mikäli haluat osallistua tuotepaketin arvontaan, niin kerro kommentissasi jokin hyväksi havaitsemasi ihonhoitovinkki, oli se sitten jokin tuote, ruokavalio taikka toimenpide. Jos hyvä materiaalia kertyy, niin voisin koota niistä vaikka postauksen!

Osallistumisaika päättyy lauantai-iltana klo 23.59. Muistathan myös nimimerkki ja sähköpostiosoite.


”Hemmetin Gestapo-nauta, lykkäsitkö sä ihan salaa sinne lisää painoja!?”  Mm. edellinen huudahdus kaikui tänä aamuna siinä kahdeksan jälkeen Porin Ladylinella. Se olin vaan minä, joka kutsuin ihanaa henkilökohtaista valmentajaani Tarua kauniilla hellittelynimillä. Se rintapunnerrusarja kyllä meinasi sitten hieman häiriintyä, kun purskahdettiin molemmat hihittämään ihan hervottomana.

Tuo lausahdukseni kiteyttää mielestäni mahtavasti sen miten kovasti, mutta samalla rennolla fiiliksellä niitä hommia siellä salilla Tarun kanssa tehdään. Hiki virtaa, rauta nousee ja persauksen ja allien lisäksi harjoitusta saavat myös otsaa rypistävät lihakset jotka joutuvat koville viimeistään joka sarjan viimeisillä toistoilla, mutta huumoria ei onneksi unohdeta.

En minä vielä ole oppinut varsinaisesti nauttimaan siitä touhusta, mutta kerta kerralta sitä tuntuu aina oivaltavan jotain uutta ja samalla se inhon ja nautinnon suhde taas muuttuu askel kerrallaan nautinnon nostaessa pisteitään.

Olen nyt nämä ensimmäiset viikot tehnyt ohjelmaa jossa on viisi liikeparia kuten jalkaprässi ja vatsalihasliikkeet tai rintapunnerrus ja alataljasoutu. Kunkin parin liikkeitä tehdään aina vuoronperään 3 sarjaa ja toistomäärät ovat sarjoissa keskimärin siellä 15 tienoilla. Näiden 2×3 sarjojen jälkeen siirrytään sitten seuraavan liikeparin kimppuun jne.

Painot on koitettu kaikissa liikkeissä hakea sellaisiksi, että sarjat jaksaa tehdä loppuun juuri ja juuri. Eli viimeisiä toistoja tehdessä kuuluisi sen otsan jo melkoisesti rypistyä ja suusta päästä hieman perkelettä. Ja pääsehään sieltä. Etenkin siinä vaiheessa, kun luulet sarjan jo vihdoin loppuvan, käskyttää Taru  piiskuri vierestä, että ”vielä menee kolme lisää!”. 😀

Mutta se onkin ollut tässä valmentajan kanssa treenaamisessa se yksi oivaltamisen paikka, että ”minä jaksankin enemmän kuin itse kuvittelen”. Usein on tilanne, että itse luulen vaikka kolmannentoista toiston olevan ihan vihoviimeinen jonka vaikkapa rintalihakseni jaksavat, mutta valmentajan piiskauksen avulla olen löytänyt itsestäni sitä sisua ja voimaa jota en kuvitellut sisälläni olevan.

Eli itse luovuttaisi usein ehkä turhan helpolla tai tekisi sillä samalla jo helpolta tuntuvalla painolla kuin edellisellä viikolla, mutta Taru tuuppaa sen yhden vitosen lisää heti jos tekeminen alkaa vaikuttaa liian kevyeltä ja iisiltä.

Toinen tärkeä hyöty noista tapaamisista henkilökohtaisen valemntajan kanssa on tietysti se, että toi se osaava ammattilainen tietää itseäni paremmin millainen ohjelma on järkevä juuri minulle. Hän myös osaa antaa vaihtoehtoja sellaisille liikkeille jotka eivät kenties sovi itselleni ja opastaa muutenin tekniikassa.

Vaikka kuntosaliharjoittelu ei ole itselleni ollut vierasta aiemminkaan, niin ei silti ole yhtään pahitteeksi, että siinä vierellä on nyt aluksi aina välillä tyyppi huomauttamassa pienistäkin virheistä. Siten ne oikeat ja turvalliset tekniikat pureutuvat mieleen pikku hiljaa.

Itselläni on melkoisia ongelmia erilaisten yliliikkuvuuksien kanssa ja sen vuoksi täytyy joissakin liikkeissä noudatta oikein erityistarkkuutta, jottei tee itselleen hallaa. Etenkin alaselässäni oleva yliliikkuva nikamaväli on sellainen joka asettaa hieman rajoitteita ja vaatii erityistä tarkkaavaisuutta.

Olentoki oppinut itse jo vuosien varrella tiedostamaan selälleni huonot ja ikävät liikkeet, mutta Taru on osannut neuvoa hyviä vaihtoehtoisia tapoja tehdä liikkeitä joita olen itse ”pelännyt”.

Olen nyt näiden muutaman viikon aikana oppinut jo paljon asioita. Tänään minulle esimerkiksi valkeni ihan konkretian kautta aamiaisen tärkeys.  Se kun on aina ollut minulle jotenkin ihan kauhean vaikea asia. Ei vaan ole jaksanut, ehtinyt, halunnut, viitsinyt aamuisin syödä. No, tänään ponkaisin sitten salillekin käytännössä katsoen suoraan sängystä ja nyt mä todella huomasin mitä se tarkoittaa, että energiavarastot ovat todellakin yön jäljiltä ihan tyhjinä.

Kyllä minä sen treenin jaksoin tehdä, mutta fiilis oli ihan erilainen ja nimenomaan huonompi kuin parissa edellisessä aamutreenissä joita ennen olin väkisellä syönyt jotain. Sen ppuhdin puuttumisen niiiiin tunsi. Ja sitten kun tunnin puhisemisen jälkeen lähdin ovesta ulos, iski heikotus lähes pelottavan voimakkaana. Kädet tärisivät, pyörrytti ja teki mieli  vain rojahtaa maahan itkemään.

En siis enää kos-kaan mene aamulla urheilemaan syömättä. Ja ymmärrän nyt, että asia kuulu muotoilla niin, että en enää koskaan poistu aamulla kotoa syömättä. Näin sitä oppii ihan perusasioita sitten aikuisiällä kokemuksen kautta.

Olen oppinut myös sen, että niin huono aamuihminen kuin olenkin, niin salille meneminen on ehdottomasti miellyttävämpää aamulla kuin illalla. Minä ahdistun siitä iltaruuhkan pimupaljoudesta. koen jotenkin todella ahdistavana ja nolona ähistä ja puhista siellä pää punaisena kaikien niiden hoikkien, nuorien kuntopyörässä lehtiä lukevien ja hikipisaaraakaan sisäreisiä treenatessa vuodattamattomien naisten joukossa. En osaa selittää sitä ahdistuksen tunnetta ja syytä sen tarkemmin, mutta minun on jotenkin huomattavasti helpompi keskittyä ja upota omaan tekemiseeni, kun paikalla ei ole kovin paljon muita ihmisiä.

Ihmispelkoni voittaa siis aamu-unisuuteni ja suuntaan raudannostelureissuille mieluummin aamu seiskalta kuin 12 tuntia myöhemmin. En tiedä pitäisikö ennemmin olla huolissaan tuosta tekemistäni rajoittavasta ahdistuksesta vai iloita siitä, että olen edes pakon kautta löytänyt itsestäni hieman aamuihmistä.

Tällaisia ajatuksia ja tuntemuksia siis nyt muutaman viikon treenailu tuonut mieleeni. Maanantaina sitten jälleen puntteja nostelemaan, mutta viikonloppu on pyhitetty levolle ja hauskanpidolle. Huomenna nimittäin tavataan vanhojen opiskelukavereiden kesken MD01 Ten Years after -bileiden merkeissä Se siis tarkoittaa sitä, että siitä on jo yli 10 vuotta, kun minä ja luokkakaverit tapasimme aloittaessamme yhdessä medianomiopinnot. Niin se vaan aika rientää ja naama rupsahtaa.

 PS. Kuvassa näkyvät Reebokin kengät saatu blogin kautta. Myös Lady Linen henkilökohtainen valmennus on minulle maksutonta.