15.04.2011

Posted at 02:23h in Yleinen by
0 Likes

Liekö Hannibal Lecter vai kuka sen mitannut, mutta aikuisen ihmisen ihon pinta-ala on keskimäärin n. kaksi neliömetriä. Ei siis ihme, että se tuntuu aiheuttavan jonkinmoisia ongelmia lähes kaikille, jopa rakkaalle ystävälleni Piialle jota olen aina kadehtinut hänen upeasta ja virheettömästä ihostaan jossa ei tunnu koskaan olevan näpyn näppyä. Mutta niin vaan ilmestyi todistettavasti ainakin kerran yksi karmiva paukku keskelle naamaa, ja koskas muulloin kuin juuri hääpäiväksi. (anteeksi Piia-rakas, että muistutan sinua tästä kamalasta ja varmasti traumaattisesta tapahtumasta! :D)

Mikä siinä onkin, että ilkimyksellä on pari neliömetriä tilaa alkaa kukkimaan, niin vahingossakaan ei voi se näppy päättää pukkautua vaikka pyllyyn vaan näkyvimmälle paikalle on päästävä. Hemmetin julkisuudenkipeä hirvitys!

Mitä itseeni tulee, niin ihan yhdellä eikä kahdellakaan näpyllä en ole selvinnyt. Teini-ikä meni ilman suunnattoman suuria ongelmia. Toki ihossa oli epäpuhtauksia, mutta ei mitään niin vakavaa ettäkö se olisi alkanut ahdistaa tai etteikö kevyt pakkelointi olisi virheitä piilottanut. Mamma ohjeisti tärkeät päivittäiset ihonhoitorutiinit minulle jo varhaisessa vaiheessa ja puhdistus, kosteutus, kuorinta ja naamiot ovat siitä saakka olleet itselleni melko automaattisia toimintoja joskin yövoiteen käytössä olen ollut hieman laiskanpuoleinen.

Kuvittelinkin joskus vähän päälle parikymppisenä olevani onnekas selvittyäni teini-iästä ihoni suhteen todella vähällä ja kuvittelin pahimman akne-vaaran olevan osaltani jo historiaa. Ja p**kat! Nyt kolmenkympin kolkutellessa ovelle, olen epätoivokseni joutunut huomaamaan, että ihoni on huonommassa jamassa kuin koskaan aiemmin.

Kasvojeni kukintakausi on nyt kestänyt jo noin vuoden ajan ja olen jo todenteolla ahdistunut tilanteesta ja peiliin katsominen masentaa päivä päivältä enemmän. Epätoivoni keskellä en olisi voinut enää juuri enempää ilahtua, kun kuulin Indiedaysin ja Nivean yhteistyökampanjan myötä pääseväni asiantuntevalle kosmetologille ihoanalyysiin ja kasvohoitoon.

nivea_voiteet

Ihokeskuksessa ihana Erja aloitti parin tunnin sessiomme kyselemällä ihonhoitorutiinieni ja käyttämieni tuotteiden lisäksi mm. allergioista ja käyttämistäni lääkkeistä. Allergioista minulta on joku muukin kosmetologi aiemmin tiedustellut, mutta lääkkeiden yhteydestä ihonhoitotuotteisiin en ollut ymmärtänyt mitään ennen kuin Erja hieman valotti asioita.

Koska olen allerginen jotakuinkin kaikille siitepölyille minun kannattaa kuulema välttää tuotteita jotka sisältävät mykerökukkia kuten kamomillaa tai kehäkukkaa, sillä ne voivat aiheuttaa oireita herkimmille. Tämä oli ainakin itselleni uutta tietoa. Ja niin oli myöskin eräs lääkityksestä puhumisen myötä esiintullut seikka. Erja ehti jo hetken miettiä yhdistävänsä hoitooni puhdistavan levänaamion, mutta kuultuaan kilpirauhaslääkityksestäni hän totesi, ettei levähommat tulisi kuulonkaan. Hän ei alkanut asiasta sen laajempaa esitelmää pitämään, mutta levätuotteiden sisältämän jodin vuoksi niiden käyttöä ei suositella kilpirauhasongelmista kärsiville.

Itse en tosiaan ollut mistään tällaisista asioista tietoinen ja olenkin työntänyt vuosien aikana naamaani varmasti ihan kaikenmoisia mykerökukka- ja levä-ainesosia sisältäviä tököttejä ainoan huomion ollessa se, että en tykkää levämömmöistä sillä ne haisevat pahalle ja aiheuttavat kirvelyä. Olikin siis todella ilahduttavaa päätyä sellaisen kosmetologin käsittelyyn joka mietti tällaisiakin asioita valitessaan minulle oikeanlaisia hoitoja.

Tutkittuaan naamaani ja kuunneltuaan ongelmiani Erja kertoi ihoni olevan tyypiltään, tai paremminkin tämänhetkiseltä tilaltaan sekaiho ja jopa rasvoittuva sellainen, joskin pakkaa sekoittaa vielä se, että lisäksi vaivana on toisinaan pintakuivuutta. Itse tiivistäisin tuon äskeisen sanomalla ihan vaan sanomalla, että kyseessä on ongelmaiho.

Minun ongelmaiholleni valittiin hoidoksi mikrohionnan, joka tuntui aivan kuin kasvoja olisi imuroitu pienellä nukkekodin imurilla. Puhdistuksen, entsymaattisen kuorinnan, pörhennyksen (juu, ennen hiontaa käytettiin jotain mitä kutsuttiin pörhennysaineeksi. :D) ja mikrohionnan jälkeen sain kasvoilleni vielä miellyttävän tuntuisen kosteuttavan naamion jonka vaikutusaikana Erja hemmotteli minua kasvo- ja dekoltehieronnan lisäksi vielä hot stone -kivillä tehdyllä niska/hartia -hieronnalla. Voi luoja miten ihanaa ja rentouttavaa! (Ja minä kun olin aina miettinyt, että mitä ne kylpylöiden mainoskuvissa selän päällä möllöttävät kivet oikein on ja mitä niillä tehdään.)

nivea_puhdgeeli

Hoitojen aikana juttelimme iho-ongelmistani ja siitö kuinka minun kannattaisi pintaani hoitaa. Suurimmat epäilyt tämän ”aikuisiän aknen” syyllisestä kohdistuivat hormonihommiin. Pahimmat ongelma-alueeni suun ympäristä ja leukapielet ovat kuulema hormonitoiminnan heijastealueita. Tätä hormoniongelma ”diagnoosia” vahvistaa tietenkin myös muut vaivani joista sen enempää avautumatta totean vain, että hedelmällisessä iässä olevalla naisellahan kuuluisi olla sellainen toiminto kuin kuukautiset. No, omalla kohdallani kyseessä on enemmänkin neljännesvuosikatsaukset, joten onko se nyt ihme jos naamakin kiukuttelee pikku hormonihermostuksissa. 😛

Niinpä voikin siis olla, että pelkällä ihonhoidolla en näppykasoistani eroon pääse, mutta tarkempia tutkimuksia odotellessa on kuitenkin hyvä pitää huoli siitä ettei ainakaan pahenna tilannetta esimerkiksi vääränlaisilla tuotteilla. Olen aina ollut jotenkin ulalla siitä mnkälaiselle iholle tarkoitettuja tuotteita minun tulisi käyttää ja nyt se viimeistään selvisi. Erja suositteli minulle sekaihon tuotteita ja kehotti lähes ehdottomasti välttämään kuivalle iholle tarkoitettuja tuotteita. Ja sellaisia kun minä olin usein juurikin valinnut pintakuivuuden kiristäessä naamanahkaani.  Puhdistukseen iholleni sopii asiantuntijan mukaan erityisesti geelimäiset tuotteet, kun taas puhdistusmaito ei ole kovinkaan hyvä ratkaisu.

Kasvohoidon lisäksi sain Nivealta setin heidän tuotteitaan tärkeimpänä uusi Aqua Sensation -sarja jonka tuotteissa on käytettä erityistä Hydra IQ -teknologiaa, jonka ansiosta kosteuden kerrotaan imeytyvän ihoon entistä tehokkaammin, tasaisemmin ja pitkäkestoisemmin. Itselleni monet Nivean tuotteet ovat jo entuudestaan tuttuja ja varsinkin puhdistusaineen ja kuorintavoiteen valitsen usein juurikin tältä tutulta merkiltä. Mutta Nivean kasvovoiteita en muista käyttäneeni ainakaan ihan hetkeen.

Nivean tuotepakkauksesta otin käyttööni nimenomaan kosmetologin suositteleman kombinaation. Reilun viikon ajan olen siis puhdistanut ihoni aamuin illoin tuolla kuvassakin näkyvällä puhdistusgeelillä, herkät silmänaluseni olen voidellut kevyesti Aqua Sensation silmänympärysvoiteella ja aamuisin olen levittänyt kasvoille normaalille- ja sekaiholle tarkoitettua Aqua Sensation Day Care voidetta. Illan tullen olen myöskin jatkanut päivävoiteella, mutta Erjan ohjeiden mukaisesti kuivan ihon sellaisella. Yöllä iholla on aikaa imeä rauhassa itseensä kosteutusta, joten silloin kannattaa käyttää hieman ”tujumpaa” voidetta. Vaikka minulta muuten kuivan ihon tuotteet pistettiinkin pannaan, on kuivan ihon päivävoide kuulema juuri sopivasti sekaihon päivävoidetta”raskaampi” ja siksi sopiva itselleni yövoiteeksi. Koska kuivan ihon yövoiteen sain kokonaan unohtaa, annoin sen suosiolla kaverilleni, jotten tuntisi kiusausta käyttää sitä törppöä edellisen tyhjentyessä.

Nyt reilu viikko kasvohoidon jälkeen tilanne on naaman kanssa muuten ihan yhtä katastrofaalinen kuin aiemminkin, mutta tuntuu, että kasvojen iho imee paremmin kosteutta itseensä kuin aiemmin. Tähän on todennäköisesti syynä kuollutta pintasolukkoa tieltä raivannut mikrohionta + se, että olen poikkeuksetta muistanut rasvata kasvoni aamuin ja myös illoin. Rasvausintoa on edesauttanut se, että nämä saamani uudet voiteet ovat todella miellyttäviä levittää ja ovat iholla miellyttävän ja raikkaan tuntoisia. Näin ei ole ollut läheskään jokaisen kokeilemani rasvan kanssa.

Että sellainen romaani omasta katastrofi-ihostani! Toivon todella, että säännöllisesti käytetyt oikein valitut tuotteet yhdistettynä hormonihommien setvimiseen auttaisi minut vielä joskus yli tästä kukinnan aiheuttamasta epätoivosta. Pitäkää peukkuja!

Jos jaksoitte lukea tänne loppuun sakka, niin vinkataanpa vielä, että Nivea Aqua Sensation kampanja-sivulta voit käydä lukemassa asiantuntijan ihonhoitovinkkejä ja osallistumassa kilpailuun, jossa palkintona on ruhtinaallinen 100 € Nivea tuotepaketti + 15 pienempää tuotepalkintoa! Kampanjasivulle pääset TÄSTÄ!

Onko kaikille muille oma ihotyyppi ollut aina ihan selvä asia vai aiheuttaako asia epäilyksiä? Entä onko siellä muita aikuisaknen uhreja?

07.03.2011

Posted at 20:35h in Yleinen by
0 Likes

Viikonloppuna vietettiin hilpeää tyttöjeniltaa missikisakatsomon Singstarin parissa. Porukassa oli myös yksi kampaamoalan ammattilainen ja osa meistä saikin sitten nauttia hänen osaamisestaan.

Minä valittelin, että haluaisin pitää hiuksiani useammin poissa kasvoilta ylöspäin nostettuna, mutta olen kokenut tupeeraushommat todella työläiksi enkä ole kokenut saaneeni kovin hyviä tuloksia aikaiseksi. Ihana Virpi sitten avasi silmäni ihan uudelle jutulle, nimittäin kihartamiselle!

kiharrettu_tukka1

Olin pistänyt pohjalle vain hieman hiuspuuteria jonka jälkeen loistava kampaajamme otti suoristusraudan käteensä ja kohotti tukkani kohti taivasta kihartamalla pieniä osioita kerrallaan. Sen jälkeen kiharoita harottiin auki ja kampaus viimeisteltiin lakalla. Ja voi vitsi miten mä tykkäsinkään! Ihan mahtavaa, kun uuden ihmisen käsittelyssä saattaa joskus saada tällaisia  yllättäviä uusia näkökulmia omiin rutiineihin.

kiharrettu_tukka3

Minä urpo en jotenkin ollut ikinä edes osannut ajatella, että suoristusrautaa voisi minun lyhyessä tukassakin käyttää muuhunkin kuin suoristamiseen. Tuollainen kihartamalla hiusten kohottaminen ei todellakaan ollut edes käynyt mielessäni. Tämä ehkä kertonee karua kieltään mun melko onnetomista tukanlaittotaidoista. Se on yleensä pesu, kuivaus ja ravistus tai jotain sinne päin..

Suoristusraudan monipuolisempi käyttö menee nyt ehdottomasti harjoiteltavien asioiden listalle. Harjoituskappaleiden kuvia nähdään kenties täälläkin.

Toinen mahtava uusi tuttavuus oli kakkoskuvassa kanssani poseeraavalta ihanalta blondilta lainattu Rimmelin infinite colour huulipuna + kiilto -kombo. Ei jumalauta ikinä ole mikään väri pysynyt huulissa yhtä tiukasti kuin tämä. Puna kesti siiderin lipityksen lisäksi melko hienosti myös meikinpoistoliinan ja 12 h unetkin. Ja tuo sävykin oli juurikin sopivan raikas kirkas punainen.

Mitään käsitystä ei ole onko kyseistä tuotetta vielä saatavilla, mutta aion kyllä koittaa metsästää. Mä nimittäin tahdon huulipunan joka pysyy kuin tauti ja tässä se nyt olisi. Peukut pystyyn, että löytyy vielä.

Ja kun nyt tuli baarireissun ja 12 h unet kestävistä asioista puhetta, niin mainittakoon, että myös kampaus kesti saman setin. Toisin kuin omaat tukkaviritelmäni, jotka yleensä valuvat ryhdittöminä pitkin päätä viimeistään korttelin päässä kotoa ellei tehnyt niin jo lähtiessä. Minulla on siis vielä runsaasti opittavaa.


12.02.2011

Posted at 12:31h in Yleinen by
0 Likes

Bloggaaja jos toinenkin on viimeisen vuoden aikana intoillut ripsipidennyksistä ja kertonut niiden olevan arkinaaman ehdoton pelastaja. Vielä kun pomoni hankki itselleen räpsyttimet joskus viime vuoden puolella ja hehkutti niiden ihanuutta, en voinut enää kieltää, ettenkö itsekin olisi hieman kiinnostunut hommaa kokeilemaan om ripsieni ollessa melkoisen lyhyet ja suorat.

Jouluna kuusen alta sitten löytyikin pomoni hankkima lahjakortti jonka turvin pääsin liimauttamaan silmiini elämäni ensimmäiset ripsipidennykset. Ja nyt voin todeta, että jäivät todennäköisesti myös viimeisiksi.

Alla olevassa kuvassa minun omat ripset ripsivärin kanssa. Ei mitkään huimat, mutta on niillä pärjätty.

ripset_ennen

Ja tässä sitten pidennykset heti melko tuoreeltaan. En halunut mitään kilometrin päähän paistavia megaripsiä, joten minulle laitettiin melko maltillisia pituuksia ulkonurkan ripsien ollessa muistaakseni 10 mm mittaisia. Lopputulos olikin mielestäni visualisesti kaikin puolin loistava ja kaikki kaverit tuijottelivatkin ripsiäni aina pienen tovin ennen kuin kysyivät onko kyseessä pidennykset. Eli toiveeni siitä, etteivät pidennykset ole liian ilmiselvät, kävi loistavasti toteen eikä minulla todellakaan ole mitään pahaa sanottavaa itse työnjäljestä. Tykkäsin kyllä peilikuvastani kovasti sen aikaa, kun ripset pysyivät hyvinä, mutta siihenpä se sitten jäikin.

ripset2

Minua ei vaan ole tehty elämään tuollaisten vekottimien kanssa. En minä ala miettimään yksien ripsien takia, että mitenkä päin tässä nyt kärsii nukkua ja pistää päätä tyynyyn. Johtuneeko sitten juuri melkoisen naamaa tyynyyn hierovasta yöelämästäni (kuulostaapa muuten joltain hämärältä ja pervolta tuollainen toiminta.. :D), mutta omat pidennykseni pysyivät jotakuinkin järkevän näköisenä alle viikon. Yksittäisiä ripsiä alkoi sojottaa suuntaan jos toiseenkin niin, ettei niitä saanut enää millään taltutettua oikeaan asentoon ja kurittomia yksilöitä oli pakko poistaa väkivalloin.

Ensimmäinen miinupiste tuli heti ripsienlaittoa seuraavana päivänä, kun menin ensimmäistä kertaa pidennysten kera suihkuun. Kosmetologi oli varoittanut, että ensimmäisellä kerralla silmiä saattaa liimasta johtuen hieman kirvellä ja oikeassahan se oli. Mutta se ei ollut vaan mitään pikku kirvelyä, vaan minun silmäni äityivät turpoamaan ihan karmean näköisiksi tomaateiksi ja kirvely ja polttelu oli aika helvetillistä. Se ei ollut kaunis näky eikä ihana tunne voin kertoa.

Ahdistusta aiheutti myös meikin puhdistamisen hankaluus. Olen tottunut puhdistamaan silmämeikkini melko reippaanlaisesti vanulappujen avulla, mutta pidennysten hoito-ohje kehottaa välttelemään kaikenlaista silmien hieromista. Ja sitä paitsi koska ripsien tyvi oli liiman vuoksi melkoisen kova ja karhea, ei vanua voinut senkään takia käyttää, koska pumpulihuituloita jäi kiinni ripsiin. Koska meikinpuhdistus tuntui niin ärsyttävältä ja hankalalta jäi sitten meikkaaminen lähes kokonaan niiden muutaman viikon ajaksi, kun ripset pysyivät päässäni. Eli siinä kun joku ystäväni sanoi, että pidennykset kannustivat häntä muutenkin ehostamaan itseään normaalia rutiinia enemmän, niin itselleni kävi juuri päinvastoin.

ripset_1

Aika pian ripsien laiton jälkeen minulle olikin selvää, että ne eivät ole minun juttuni ja aloin vain odottamaan ripsien irtoamista. No senhän tietää miten siinä sitten käy, kun jotain odottaa.. Viimeiset eivät meinanneet pudota sitten millään. Viimein sitten vajaa kolme viikkoa ripsien laiton jälkeen, juuri ennen Tukholmaan lähtöä, otin kynsisakset käteeni ja lyhensin loput jäljellä olleet rumasti törröttävät pidennykset omien tynkieni mittaisiksi. En mielelläni kyllä veisi teräaseita silmieni lähelle, mutta en halunnut myöskään näyttää ihan friikiltä.

Jossain vaiheessa minulla oli epätoivoinen fiilis, että pidennykset olisivat irrotessaan vieneet kamalan määrän myös omia ripsiä ja kuvittelin ripsieni harventuneen silmin nähden. Äsken tilannetta peilistä tarkastellessani kuitenkin ilokseni huomasin, että jos sieltä jotain irtosikin, niin ripset ovat vauhdilla kasvaneet takaisinkin. Toki seassa näkyy nyt jonkin verran normaaliakin lyhyepiä ripsiä, koska eivät ole vielä ehtineet täyteen mittaansa, mutta mitään hurjaa harventumista ei onneksi näy.

Olin jo kuvitellut olevani ainoa, joka pidennyksistä ei ole tykännyt, niin paljon niiden nimeen vannovia naisia olen tavannut, mutta olen minä yhden itseni kanssa samoilla linjoilla olevan tyypin sentään tavannut. Meillä molemmilla oli sama asenne, että ”ihan kivan näkäiset hetken aikaa, mutta ei maksa vaivaa ja kaikkea sitä hankaluuden tunnetta jonka aiheuttavat”. Minä haluan pystyä meikkaamaan tietäen, että meikkien puhdistaminen onnistuu helposti ilman ekstravarovaisuutta ja minä halua nukkua naamallani jos siltä tuntuu.

Yhteenvetona siis todettakoon, että olen todella iloinen, että pääsin villitystä testaamaan, mutta sanonpa vaan, että ei kyllä tulisi mieleenkään syytää muutaman viikon välein hirvittäviä summia tuollaisten ylläpitoon. Koska en tosiaan halua mitään megaräpsyttimiä, niin koen kyllä saavani taivuttamalla ja oikeanlaisella ripsivärillä aikaiseksi ihan riittävän muhkeat ripset.

Mietinkin tämän kokemuksen myötä vaan sitä, että kaikkeen sitä meidät naiset saadankin höynäytettyä ja koukutettua. Kuulin jossain jo huhuja alaripsipidennyksistäkin! :0 Minä säästyin tältä villitykseltä, mutta saa nähdä miten käy jonkin seuraavan ”kaikilla on pakko olla tällaiset”-buumin kanssa. 😀

Mites te lukijat? Onko siellä milaisia kokemuksia ripsipidennyksistä? Olenko lähes ainoa, joka ei ole langennut näiden pauloihin?