-Kaupallinen yhteistyö JYSK-

Omilleen muutto on ollut outoa ja monella tavalla raskasta. Yksi tosi kiva puoli siinä kuitenkin on ollut, nimittäin sisustaminen! Tai siis ylipäätään se koko kodin laittaminen. On ollut ihanaa kuljeskella pitkin asuntoa ja etsiä tavaroille paikkoja. Olen viettänyt monta iltaa järjestellen kaappeja ja laatikoita ja kokeillen missä minkäkin tavaran parhaiten säilyttäisi.

Kun yksi koti jateaan kahdeksi, niin vaikka huonekaluja oli kuinka kertynyt vuosien varrella, niin jotain uuttakin joutui toki hankkimaan. Itselläni jäi muuton myötä suurimmat puutteet makuuhuoneeseen. Nukuin ensimmäiset viikot vain lattialle laitetuilla patjoilla ja säilytystilan vähyyden vuoksi vaatteet majailivat kasseissa ja laatikoissa pitkin lattioita. Mutta nyt mun makuuhuone alkaa vihdoin näyttää toimivalta asuttavalta!

Käykää peremmälle vaaleanpunaiseen kammariini!

Minä nappasin muutossa mukaani meidän joustinpatjat, mutta vanha sänkyrunko oli jo niin aikansa elänyt, että se kuskattiin metallikierrätykseen.

Pelkät patjat lattialla eivät olleet ihan hirmuisen miellyttävä nukkumapaikka. Heräsin joka aamu erilleen liukuneiden patjojen väliin muodostuneesta montusta. Niinpä huonekaluhankintalistan kärjessä oli sänky.

Jyskin tekstiilipäällysteinen Millinge -sänkykehikko miellytti silmääni sekä värin että mallin puolesta. Vaikka vaaleanpunainen kukkatapetti onkin ihan mieleeni, niin halusin ison neutraalinvärisen sängynpäädyn hieman rauhoittamaan näkymää. Tykkään muutenkin harmaasta väristä makuuhuoneessa, kuten lakanavalinnoistakin huomaa.

Huonekalujen kokoaminen saattaa joskus aiheuttaa hieman tuskailua, mutta tämä sänky oli varsin helppo koottava. Sen verran oli ylimääräistä tehtävää, että erikseen ostettavien sälepohjien mukana ei tullut ruuveja vaikka ainakin joustinpatjojen kanssa niiden kiinnitys runkoon oli välttämätöntä. Piti siis erikseen käydä hankkimassa sopivia ruuveja, vaikka useimmiten huonekalupaketeissa tulee kaikki tarvittava mukana. Tämä kannattaa ottaa huomioon jos satut saman sängyn hankkimaan. 

Yöydän virkaa minulla toimittaa toistaiseksi isin kunnostama vanha koulutuoli. Mietin, että tällaiset olisivat tosi kivat vanhan ruokapöytäni tuoleiksi ja kappas, äidin kätköistä löytyi heti yksi, jonka isä oli jo maalannut valkoiseksi. Ja vain pari päivää tuon ääneen lausumani haaveen jälkeen oli mamma jo paikantanut toisen lähes vastaavaan ja isä reippaana korjasi revenneet viilutukset ja maalasi sen toiveeni mukaan mustaksi.

Ruokapöydän ympärille mahtuu juuri nyt vain kolme tuolia, joten tämä yksilö saa pidellä iltalukemisiani. 

Asuntoni on lempeästi sanottuna hieman kämäinen. Maali rapisee paikoitellen ja lattialista siellä täällä kaipaisi uudelleen kiinnitystä. Mutta asunnossa on myös paljon minua viehättäviä asioita, enhän minä toki muuten olisi tätä valinnut. Yksi kiva yksityiskohta on esimerkiksi nuo pikkulaatoin päällystetyt ikkunalaudat. 

Sängyn lisäksi minulta puuttui aluksi tilat vaatteilleni. Makuuhuoneessa on yksi seinän sisään tehty kapea hyllykaappi ja sen lisäksi täällä oli muuttaessani pieni ja hutera kaksiosainen irtokaappi. Kaltaiselleni vaatefanaatikolle ja kenkäfriikille ne olivat yksinkertaisesti aivan riittämättömät. Etenkin, kun komeroita on koko asunnossa muutenkin vanhalle talolle tyypillisesti hyvin vähän eikä varastotilaakaan käytössä. Ja kesäaikaankin on talvitakit ja huopikkaat saatava piiloteltua johonkin.

Eteisen yksi komero söi sisäänsä siivoustarvikkeet ym käytännön tavaraa ja liinavaatteet löysivät paikan keittiönkaapista. Vaatteille oli siis taiottava tilat makuuhuoneeseen. 

Pienen kaapin paikalle mahtui onneksi Jyskin huomattavasti tilavamapi Vedde -vaatekaappi, jonka myötä sain makkariin myös kokovartalopeilin. 

Keskimmäisessä kaapissa on hyllyjä ja reunimmaisten ovien takaa löytyy vaaterekit sekä yhdet lisähyllyt. Säilytyskorien ja laatikoiden avulla olen saanut otettua tilasta kaiken irti. Myös kaapin päällinen on tietenkin otettu hyötykäyttöön.

Melkoista palapeliä tämä on ja, mutta alun epätoivon jälkeen on alkanut näyttää, että kyllä kaikelle suurin piirtein paikka löytyy. 

Käytetyimmät käsilaukut saivat säilytyspaikan kirpparilta jo edelliseen asuntoon löytyneestä naulakosta.

Mietin ensin olisiko pitänyt hankkia sellainen sänky, jossa on säilytystilaa sisällä, mutta ne näyttivät mielestäni liian raskailta näin pieneen huoneeseen. Kun sängyn alle jää ilmaa, ei huone tunnu niin täydeltä ja tukkoiselta. 

Sängyn alla oleva tilakin kannattaa kuitenkin tällaisessa asunnossa hyödyntää, joten kätevä ratkaisu on pyörillä liikkuvat matalat laatikot. Smartstoren 46 L sängynaluslaatikot kätkevät helposti sisäänsä esimerkiksi vieraspeitot ja tyynyt tai vaikkapa laukkuja kuten toinen noista minun bokseistani.

Kannet taittuvat näppärästi keskeltä, joten laatikkoa ei tarvitse välttämättä aina kiskoa sängyn alta kokonaan. 

Kunkin hetken suosikkivaatteet ja ihanimman näköiset blingblingit pääsivät kaappien kätköjen sijaan näkyville Vandsted Bambu -vaatetelineessä. Rekin alahyllyllä lepäävät Minna Parikan kenkälaatikot ovat oikea bloggaajasistuksen klisee, mutta ne nyt sattuvat olemaan niin hauskan näköisiä bokseja, että kiva pitää esillä. (rekin takaa muuten pilkistää se ainokainen alkuperäinen vaatekaappi)

Se on muuten jännä, että vaikka nyt nukunkin sängyssäni yksin, niin silti tekee mieli pedata sinne kaksi peittoa vanhasta tottumuksesta. En tiedä onko se  vaan turhaa vaiko myös vähän surullista. Mutta onpahan lisälämmike lähellä, jos pakkanen tunkee ikkunapielistä.

Kahden peiton taktiikallakin tykkään kuitenkin sotkea erilaisia lakanoita keskenään. Nyt sängyssä rauhoittavan väriset puuvillasatiiniset pussilakanasetit Hanne ja Alexa.

Monenlaista pientä tämä vielä vaatii, kuten maton lattialle ja yöpöytäratkaisunkin tulen varmaan jossain kohti vaihtamaan.

Hyvin pitkälti käytäntö edellä tehtyjä sisustusratkaisuja siis tämä makuuhuone täynnä, mutta mielestäni lopputulos on myös kivan näköinen. Harmaa sopii hyvin vaaleanpunaisen pariksi ja sängyn jalat ja vaateteline menevät nätisti yhteen niin keskenään kuin lattiankin kanssa. Vaatekaappi taas oli mitoiltaan kuin luotu juuri sille tarkoitettuun nurkkaan.

Hieman epätoivoa muuttovaiheessa aiheuttanut huone siis muuttui murheenkryynistä varsin viihtyisäksi ja toimivaksi pesäksi.

 

-Kaupallinen yhteistyö JYSK-


Vaikka kuinka kuvittelin, ettei uuteen kotiin tarvitse imuria ja pesukonetta lukuunottamatta hankkia juuri mitään, niin voi kuulkaa kyllä tässä on saanut sanoa heipat satalappuselle toisensa jälkeen.

Tietenkään kaikki ostokset eivät ole olleet mitään välttämättömyyksiä, mutta esimerkiksi säilytyskalusteet tulevat vähän komeroita omaavassa kämpässä kyllä tarpeeseen. Ja jotkut ostokset kuten bluetooth-kaiutin ja keinutuoli nyt vaan ovat omaa viihtyvyyttä lisääviä tekijöitä. Eli on tullut tehtyä hankintoja niin tarpeesta kuin pelkästä halustakin.

Postauksen kuvat ovat Insta storyistä tallennettuja, niin siksi niissä tekstejä mukana. Ei ole nyt tullut vielä muuten kotia kuvailtua. 

Rottinkinen vanha kukkapöytä on muutaman kympin löytö Tori.fistä. Siihen tulee varmaan asettumaan juurikin tuo kaiutin, valo ja jotain kasveja. Alahyllyllä voi säilyttää vaikka lehtiä. 

Ensimmäinen hankintani kämpän saatuani oli tuo Marshallin siistin näköinen Kilburn-kaiutin. Kyllä se on joku poppivehje ihmisellä oltava ja tässä yhdistyi sekä hyvä äänenlaatu että mun sisustukseen sopiva ulkomuoto. 

Ajattelin ensin, että jätän television toistaiseksi hankkimatta ja tuijottelen ohjelmat läppäriltä, mutta tuli nyt sitten napattua imurinostoreissulla töllökin matkaan. 

Ruokapöytä ja tuolit sen sijaan on monella tapaa vanhat. Tuolit ovat peräisin oman lukioni vintiltä, mistä kannettiin remontin yhteydessä ikivanhaa kamaa roskalavalle lähes 20 vuotta sitten.

Pikkuinen ruokapöytä puolestaan on 15 vuoden takainen löytö osto- ja myyntiliikkeestä, kun tarvitsin silloisen asuntoni keittiöön juurikin tuon kokoista pöytää. Välillä se on palvellut työpöytänä ja viimeksi muuttaessa meinattiin jo hankkiutua siitä eroon, mutta nyt se saa jälleen uuden elämän ruokapöytänä.

En oo koskaan ennen omistanut ikiomaa imuria. Aikoinaan Tommin imuri muutti mun luokse jo muutaman viikon ennen kuin aloimme seurustelemaan ja mies seurasi sitten hetken päästä perässä. Mut nyt mulla on söpö pandan näköinen Electrolux. Sen nimi voisikin olla lapsuuden lemppari pehmoleluni mukaisesti Tao Tao. 

Imurin lisäksi pakollisia hankintoja oli pesukone. Valitsemani Whirlpool möi itsensä minulle seuraavilla sanoilla ”Uusi FreshCare+-systeemi liikuttaa pyykkiä hellästi rummussa hitain ja säännöllisin liikkein jopa 6 tuntia pesuohjelman päättymisen jälkeen. Näin ilma kiertää kuitujen läpi ja vaatteesi pysyvät raikkaina ja rypyttöminä siihen hetkeen saakka, kun ehdit tyhjentää koneen!”. Mä nimittäin olen maailman pahin pyykkien koneeseen unohtelija. 😀

Lisäksi on tullut hankittua tosiaan muutama säilytyskaluste (yksi eteiseen ja pari olohuoneeseen toimittamaan samalla tv-tason virkaa), mikro, keinutuoli, yksi lamppu ja jotain pikkusälää kuten säilytyskori suihkuun ym. Onneksi Tori.fi ja Kontti ovat olleet ystäviäni ja osa tavaroista on löytynyt edullisesti käytettynä. 

Nyt pitäiskin sitten lähteä asentamaan lamppuja kattoon, niin helpottuis vähän toimiminen. Se homma kun ei onnistunutkaan viikonloppuna, oikeanlaisten työkalujen puutteen vuoksi. Että kyllä tää tästä etenee! 

 


Kerroin jokin aika sitten, että blogissa on ollut hiljaista siksi, että päässä on pyörinyt elämä. Sillä lailla isosti. Nyt on ajankohta vihdoin sellainen, että aihetta viitsii avata julkisestikin. 

Sain eilen käteeni tulevan kotini avaimet. Nyt olisi sitten muuttopuuhia tiedossa. Siis minulla, ei meillä. (Tai no, kyllähän tuo vielä tällä hetkellä samalla sohvalla istuva partahemmo on aika tiiviisti käytännön hommissa mukana. Tänään raahattiin kahdestaan kolmoskerrokseen mm. pesukone. Luojalle kiitos nokkakärryistä!)

Blogissa tämä tietää sitä, että tiedossa on ihan varmasti koti- ja sisustusjuttuja. Varmaan tulee myös tuotettua monenmoista pohdiskelua aiheesta ”miltä tuntuu asua yksin taas 15 vuoden jälkeen”. Siinä saattaa aluksi pukata käytännön ongelmaa jos jonkinmoista.

Miten yksinasuva ihminen saa lakanat kuivumaan silleen siististi, kun ei ole ketään niitä kaverina vetämässä? Tommia taasen vähän mietityttää miten minä mahdan pärjätä, kun ei ole enää omaa hovikokkia. ”Veikkaan, että soittelet alkuun aika usein, kun on keittiössä joku ongelma”, kuului hänen arvionsa tuossa joku ilta. Ehkäpä siis jotain Veera opettelee kokkaamaan -sisältöäkin luvassa.

Kyllä monenlaisia fiiliksiäkin varmasti tulee tännekin kirjoiteltua. Mutta tarkoitus on pitää punainen lanka nykyhetkessä ja tulevassa. Luvassa ei siis ole mitään erojuttuja, vaan uuteen elämäntilanteeseen sopeutumista ja erilaiseen arkeen totuttelua. 

Muutamat ensimmäiset tavarat on nyt uuteen kotiin viety. Bongasin tuon ihanan rottinkisen kukkapöydän Tori.fistä ja ostin sen, vaikken sillä hetkellä ollut edes ihan varma mihin sen uudessa kodissa sijoittaisin. Mutta aivan mahtava löytö näin rottinkitrendin jyllätessä. 

Suurin käytännön ongelma tässä muutossa tulee ehdottomasti olemaan tavaroiden, etenkin vaatteiden säilytys. Uusi kotini on vajaan 50 neliön kaksio vanhassa talossa ja säilytystila on todellakin kortilla. Tämä tarkoittaa sitä, että vaate- ja kenkäkokoelmani tulevat kohtaamaan rajua karsimista. Tiedossa siis paljon tuotteita myyntiin! 

Jotain huonekaluhankintojakin on vielä tehtävä, mutta kyllä mä nyt alkuun pääsen. Koitamme jakaa kamojamme sillä tavalla reilusti, että kumpikin joutuu hankkimaan jotain, mutta ei niin, että tilanne olisi toiselle jotenkin epäreilumpi. Nyt voisikin perjantai-illan ratoksi alkaa komppaamaan noita astiakaappeja. Tänään todellakin pistetään lusikat jakoon.