05.07.2017

Posted at 21:25h in Yleinen by
0 Likes

Oi että. Intoilin jo muutama viikko sitten, että meillä on vihdoin kiva parveke ja ajattelin nyt vilauttaa kuvia teillekin. Tämä on mun eka koti ikinä, jossa on parveke. Lapsuuteni ja nuoruuteni asuin omakotitalossa, joten silloin oli toki piha, mutta olen viettänyt viimeiset 15 vuotta kerrostaloissa ja vasta nyt tässä nykyisessä asunnossa mun on mahdollista olla ulkona, mutta kotona.

Olen asiasta ihan fiiliksissä. Aurinkoisilla keleillä onkin tullut ilolla hengailtua partsilla uikkareissa lukemassa. Ja maistuuhan ne pöperötkin jotenkin astetta paremmalta ilta-auringossa ja raittiissa ilmassa.

Me muutettiin tähän asuntoon viime syyskuun alussa, joten silloin ei enää alettu parveketta mitenkään sisutamaan, vaan nakattiin sinne vain ylimääräiseksi käynyt pieni ruokapöytä ja pari tuolia ja sinne majoittui myös hieman ilman sijoituspaikkaa jääneitä tavaroita. Nyt kesän tullen kuitenkin laitettiin hihat heilumaan. Tai siis, lähinnä Tommi ja minun isä pisti.

Parvekkeella oli siis tuollainen ankea betonilattia, jonka kaikilla sivuilla oli paksut ja korkeat reunukset. Tommi sai idean, että tehdään partsille lautalattia, joka nätin ulkonäön lisäksi vielä lisäisi lattiapinta-alaa lähes neliöllä, kun se tehtäisiin noiden reunojen päälle. Mun vanhemmat tuli muutamaksi päiväksi käymään ja isäni oli heti ajatuksessa mukana. Tommi toi puutavarat ja seuraavana aamuna heräsinkin kiivaasiin sahaamisen ja poraamisen ääniin. Isi siellä jo puuhasi lautaa toisen viereen. 

Nuo rakkaat käsistään kätevät herrat viimeistelivät homman yhdessä ja jo saman iltana meidän parvekkeella olikin näin nätti uusi lattia. Ja kauppareissulta mulle tarttui heti mukaan ihanan värikäs räsymatto.

Käytämme ruonlaitossa paljon tuoreita yrttejä, joten oli luonnollsta pistää niitä kesäksi myös parvekkeelle. Clas Ohlssonilta löytyi alle kympillä kätevä seinälle kiinnitettävä kangaslokerikko, jonka taskut ovat muovitetut. Ei muuta kuin taskuihin multaa ja kaupan yrttiruukut multiin.

Hyvin ovat pärjäilleet, kun laitettiin sille seinustalle, johon ei paista aurinko kuin hetken aikaa päivästä. Lokerikosta puskee tällä hetkellä korianteria, minttua, persiljaa, basilikaa ja lehtipersiljaa.

Koko parvekkeen sisustaminen lähti oikeastaan isän minulle nikkaroimista kalusteista. Tuli keväällä kotona käydessä puhetta, että jotain sopivan pientä poytää pitäisi partsille kehittää ja isähän oli alkanut heti tuumasta toimeen. Sain pienen klaffipöydän, siihen yhteensopivan pyöreän sivupöydän ja pienen säilytysarkun, joka toimii myös penkkinä. 

Alvar Aallon Aurinko-sarjasta inspiraationsa saanet kalusteet sisälsivät myös liikkiksiä yksityiskohtia. Pöydän tukijalkaan, joka siis jää piiloon pöydän ollessa käytössä, isä oli esimerkiksi maalannut söpön hymyilevän auringon. 🙂

Klaffipöydän ääressä mahtuu ruokailemaan kahdestaan. Tuolit ovat yli viidentoista vuoden takainen kirppislöytö ja ne saivat koristeikseen H&M Homen istuinpehmusteet.

Isän tekemän arkkupenkin lisäksi parvekkeella asustelee myös entisessä asunnossa sohvapöydän virkaa toimittanut vanha armeijan arkku. Se nielee sisäänsä paljon tavaraa, mutta toimii samalla myös istumatilana. Suunnitelmissa on hankkia arkun päälle muutamia tyynyjä pehmusteeksi.

Parvekkeelle paistaa ihana ja lempeä ilta-aurinko. 

Päätyseinälle löytyi kiva pieni hyllykkö Porin Deconellasta. Hyllyssä esillä muutama söpö eläin.

Ja lisää yksityiskohtia. Mua niin hymyilyttää, kun mietin isääni ripottelemassa huolella noita glitterihippusia maalin sekaan. Ne kun eivät olleet menneet läpi hänen maaliruiskustaan, joten ne oli pitänyt lisätä käsin. Aaww, nämä pöydät on niin rakkaudella tehty. 

Mä en todellakaan ole mikään vimpan päälle sisustaja, vaan luotan vaan siihen, että kalusteet ja esineet joista tykkään, sopivat yhteen. Uutta ja vanhaa sopuisasti sekaisin. Mut omaan makuuni tää parveke on super ihana! Parasta siinä on tietysti se, että sen pääasiallinen rakennusaine on ollut rakkaus. Kiitokset kuuluu nikkaroinnista vastanneille murulle ja isille ja avustavana sisustajana toimineelle mammalle!


23.01.2017

Posted at 13:56h in Yleinen by
0 Likes

Arkikuvassa vilahtikin jo palanen mun perjantai-illan asua, mutta tässäpä vielä nämä mustat kamppeet vielä kokonaisuudessaan. Kuvat napattu omassa olohuoneessa viskitastingin jälkeen, eli silmissä kiiltää kuusi nautittua annosta. 😀 Ilta jatkui tästä vielä Amorphiksen keikalle.

Junarosen läpikuultava pilkkupusero löytyi joulukuussa Joannan kirpputorikasasta ja hän ihana lahjoitti sen minulle. Olin sovitellut puseroa päälleni jo monta kertaa aiemminkin tätä perjantaita, mutta en saanut sitä toimimaan oikein minkään alaosan kanssa niin, että vatsaa tulisi esiin sopivasti valtavan vararengasnäyttelyn sijaan. Marks & Spenceriltä hetki sitten hankkimissani paksuissa legginsseissä oli kuitenkin vihdoin riittävän korkea ja muutenkin kauniisti asettuva vyötärö niin johan alkoi toimimaan! 

Kokomusta on alkanut tuntumaan minusta pukeutumisessa melko tylsältä ja raskaalta ja tuo läpikuultava yläosa auttoi kyllä paljon siihen ahdistukseen. Jos alle olisi pukenut topin, olisi kokonaisuus ollut paljon tukkoisempi. Ja siis sillä tavallahan mä pukeuduin vuositolkulla, että mustaa mustan kanssa ja vielä vähän mustaa siihen päälle.

Tällä hetkellä on kuitenkin menossa kausi, että aina kokonaan mustiin pukeutuessa mulle tulee jotenkin tosi valju ja ankea olo. Mutta esim. matkoille pakatessa mustaan turvautuminen nyt vaan on edelleen kätevää.

Läpikuultavan paidan alle sopii loistavasti Gorsenian Evita-liivit, joitka ovat täyskupin ansiosta samalla peittävät, mutta mesh-yksityiskohtien ja narujen asiosta myös semisti seksikkäät. Noita liivejä on muuten tullut lisää Lumingerien valikoimiin! Löydät ne täältä. 

Mitä kokoon tulee, niin itselläni on liiveistä koko 80J, kun aika monista merkeistä käytän kuppia G-H. Lumingeriellä onneksi osaavat tosi hyvin auttaa koon valinnassa, kun ottaa yhteyttä asiakaspalveluun ja kertoo pari esimerkkiä mitä kokoa käyttää miltäkin merkiltä. Omat ostokseni menneet heiltä aina ihan nappiin tuolla metodilla vaikka kyseessä onkin ollut itselle aiemmin tuntemattomia liivimerkkejä.

housut – Marks & Spencer / pusero – Junarose / takki – Marks & Spencer / kengät -Vagabond / huivi – Becksöndergaard / korvikset – Via Minnet (saatu) / laukku – Liebeskind

Karvatakilla kruunattu mustanpuhuva lookkini sopii hienosti yhteen taustalla lempitaulustani kurkistelevan variksen kanssa. Varis on 80-luvun alussa kuolleen sotkamolaisen taiteilijan Jaakko Leppäsen teos ja olen rakastanut sitä lapsesta saakka. Se on yhtä aikaa naivistinen, sympaattinen ja tyylikkään graafinen. 

Minulle on sisustuksessa etenkin kaikki lapsuuden kotoa mukana muuttaneet taulut todella tärkeitä, sillä ne ovat tuoneet tuttuuden tunnetta aina kodista toiseen muuttaessa. Tuota varista ja montaa muuta saman taiteilijan taulua olen katsellut seinillä niin kauan kuin muistan.

Taulut eivät välttämättä ole lainkaan sen näköisiä, mitä valitsisin itse, jos nyt ostaisin jonkun teoksen, mutta niihin liittyy niin paljon lämpöä, muistoja ja kodin tuntua, että ovat siksi juuri ne oikeat minun kotiini. Paitsi että tuo musta tirppa on kyllä ihan just sellainen, että se hurmaisi minut aivan täysin vaikka näkisin sen ensi kertaa vasta nyt. 

Mä alan mielestäni pikku hiljaa kehittymään noissa tukkahommissa, tuokin tötterö oli ihan yllättävän kiva! 


22.08.2016

Posted at 23:58h in Yleinen by
0 Likes

Saakeli, oon elänyt stressissä tän muuton takia jo viikkotolkulla, mutta ihan oikeasti päästään vasta tällä viikolla muuttamaan. Ja sehän tässä nyt stressaakin, kun tavallaan aikaa on ollut jo pari viikkoa, mutta kun on sata muutakin rautaa tulessa, niin aika ei oo vaan riittänyt. Alkuperäinen ajatus oli, että nyt menneenä viikonloppuna olis saatu kannettua kamoja uuteen kotiin, mutta saatiinkin vasta eilen siellä viimeistelyhommat, kuten listat ja pistorasiat sun muut paikoilleen ja siivottiin remppailuiden jäljet. 

Mä en ole moneen vuoteen itkenyt oikein ikinä mistään ja milloinkaan, mutta viime viikolla tuli kyllä tirautettua jokunen stressiväsymyskyynel, kun oon ollut ihan paniikissa, että missä helvetin välissä kaikki hommat oikein tehdään. Mä jotenkin ihan säikähdin, sitä, että mua alkoi oikeasti itkettää, koska se ei vaan ole aikoihin ollut mun tapa reagoida mihinkään.

Tommi on yrittänyt mua rauhoitella, että "moni ihminen muuttaa ihan yhdessä päivässä", mutta kun ongelma tässä on se, että ei ole sitä yhtä päivää, jolloin oltais molemmat vapaana. Ja on ihan helvetisti kamaa vielä pakkaamattakin. On niin sanotusti paletti levällään ja se aiheuttaa mulle kurkkua kuristavan stressin. Eikä tätä aikataulupaniikkia oikein helpota se, että mulla olis tällä viikolla keskiviikko ja torstai koulua Tampereella. Joudun lintsaamaan ainakin toisen päivän.

tutulta ostetut vanhat yöpöydät pääsi jo uuden kodin makkariin

Ja nyt mä mietin sitäkin, että pitääkö mun vaan unohtaa koko kesän ajan eniten odottamani juttu, ja myydä pois lauantain Amorphis-keikan lippu. Amot siis esiintyy Helsingin juhlaviikoilla ja olen ostanut lipun jo pari kuukautta sitten ennen kuin oli aavistustakaan tästä muutosta ja mä olen odottanut sitä kuin kuuta nousevaa, mutta nyt mä mietin pitääkö se kuitenkin jättää väliin. Tommi kyllä kannustaa mua menemään ja on ihan varma, että jostain tähän viikkoon ilmestyy tunteja jolloin tää paska lapioidaan. Osaisinpa olla yhtä rauhallinen kuin hän. Kun ei tässä varmaankaan oikeasti ole mitään hätää ja me ehditään ihan hyvin saada kaikki kuntoon, mutta mut vetää vaan kireelle kuin viulunkieli se, että samaan aikaan to do -listalla pyörii päivätöiden ohella tehtävät omat työt ja koulukin aiheuttaa harmaita hiuksia. Ja se, että mä kuvittelin että tässä vaiheessa kuuta meillä olis oikeestaan ollut toi muutto jo suurin piirtein hoidettuna. 

Eilen nautittiin eka yhteinen illallinen uudessa kodissa, kun siivoamisen ja viimeistelyhommien lomassa hotkittiin pizzaa. Muita ruokailuvälineitä ei paikalta vielä löytynyt kuin Tommin remppapuukko ja tapettien poistossa käyttämäni veitsi. 😀

Pari viikkoa sitten ostettu sohva saatiin kasattua paikoilleen eilen

Tänään käytiin noutamassa Tori.fistä löytämäni upea 60-luvun kirjakaappi. 

Että vähän itkua ja hammasten kiristystä täällä siis, mutta huomisilta on pyhitetty tavaroiden pakkaamiselle, joten jospa siellä pian näkyy valoa tunnelin päässä. Reilu viikko enää, ja sitten on ohi muuton lisäksi myös kesäduuni ja luvassa on ehkpä jopa viikon loma. Sen voimalla eteenpäin.

PS. Sain tänään hullun ajatuksen.. Ajattelin, et jos ostaisin kesäasunnon! Pitänee varata aika pankkiin. Mut tää ajatus ja sen edistäminen saa kyllä nyt oottaa ensi viikkoa. 

PPS. Mä pahoittelen tätä jo toista kitinäpostausta vähälle aikaa, mutta ei nyt vaan irtoo iloisempaa ennen kuin tää kuristava stressi lakkaa