Omaa isääni en valitettavasti päässyt eilen onnittelemaan kuin puhelimen välityksellä, mutta appiukkoa kävimme onnittelemassa ihan livenä. Herääminen meni taas sen verran myöhäiseksi, että tukanlaittoon ei ollut aikaa, joten hämäsin itsei ihmisen näköiseksi Kirsi Nisosen rusettiturbaanilla, joka vie näppärästi huomion vähemmän tikissä olevilta osa-alueilta.

20131110-171016.jpg

Niin ihana kuin tuo turbaani ja monet muutkin omistamani päähineet ovat, niin olen todella iloinen, että minulla on huomiseksi kampaaja-aika varattuna. Jaksan taas paremmin tuunata tukkaani, kun sitä lyhennetään huolella. Kaikkia ihania päähärpäkkeitäkin on mukavampi käyttää, jos se ei ole pakon sanelemaa, vaan puhtaasti oma valinta.

20131110-171047.jpg

Sen vastapainoksi, että eilen jaksoin panostaa itseeni edes tämän verran, niin tämä maanantai puolestaan meni puhtaasti peiton alla toimettomuuttani masennellessa. Oli vaan olo, ettei ole mitään syytä nousta sängystä juuri tänään. Toki To Do -listalla on kohtuullinen määrä askareita CV:n hiomisesta pyykin pesuun, mutta ne eivät olleet riittäviä syitä heräämisen tänä kurjana marraskuisena maanantaina. Nukuinkin sitten näppärästi yli neljään iltapäivällä.

Mä olen ihminen joka tarvitsee aikataulutusta ja deadlineja elämäänsä pysyäkseen aktiivisena. Olen parhaimmillani projektien ristitulessa, stressinpoikasen jyskyttäessä ohimolla ja syöksyessäni suoraan tehtävästä toiseen ilman turhia lepotaukoja. Ja nyt mun kalenteri on pelkkää tyhjää täynnä. Tai no, on siellä pari kivaa juttua kuten synttäriviikonloppuun osuva Oslon reissu joka sisältää Amorphiksen keikan, mutta mikä se semmonen ihminen on, joka on vaan toimeton ja pitää välillä hauskaa?? En mä sellanen halua olla. Mä haluan tehdä töitä ja olla hyödyksi ja sitten pitää aina välillä hauskaa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

mekko-S.T.I./nahkarotsi-Saki/kengät-Bianco/turbaani-Kirsi Nisonen

Pitäiskö päättää postaus johonkin positiivisiin asioihin tuon surkeilun jälkeen. No.. oottakaas kun mietin hetken aikaa..

Mukavia asioita just nyt:

  • enää 26 yötä Osloon ja Amorphikseen!
  • murulla aamuvuoroviikko, joten saadaan olla illat yhdessä
  • nyt on aikaa lähteä käymään kotona ja siellä näkee suvun uuden tulokkaan (musta tuli isotäti!!)
  • huomenna kampaajalle maailman parhaan Maikun käsittelyyn

Sori, just nyt ei tuu mieleen enempää sellaisia erityisplussia. Mutta näillä mennään. Toivottavasti jo huomenna paremmalla fiiliksellä.


Huippumalli Veera tässä moi! Ai mitä häh, enkö voi tituleerata itseäni huippumalliksi pyörähdettyäni pari kertaa lavalla Porin Sokoksella? No mut onhan mulla pohjalla se Kodin Kuvalehden kansikuva vuodelta 1983, luulis näillä suorituksilla yhteensä pääsevän supermallien hall of fameen Cindyn, Naomin, Katen ja muiden seuraksi. 😀

Tuotekuvat_OM-D_E-M11

Mut siis tosiaan värvättiin pyllerömalliksi mukaan Sokokselle muotinäytökseen ja tänään vetäistiin homma läpi kutsuvierasillassa ja huomenna, torstaina, on sitten vielä kolme kertaa sama homma tavaratalon ollessa normaalisti auki. Että jos satutte porilaiset lukijat pyörimään kaupungilla, niin klo 12, 15 ja 18 taas pyörähdellään kosmetiikkaosastolle pystytetyllä lavalla.

Tutustuin uusiin mukaviin ihmisiin ja omat askeleetkin meni ihan hyvin vaikken töiden takia päässytkään mukaan edellisen illan harjoituksiin, vaan liityin tänään mukaan remmiin ihan ns. pystymetsästä, joten oikein kivaa vaihtelua arkeen tällainen kokemus.

Huomenna aamulla sitten taas aikaisin Winnovan opiskelijoiden meikattavaksi ja kammattavaksi, joten pitäisi varmaan hipsiä nukkumaan. Tsekatkaas TÄSTÄ before and after -kuva tältä päivältä. Kyllä sitä meikillä saa aikaan melkoisia muutoksia! 😀

Tuotekuvat_OM-D_E-M1

Vasemman puoleisessa kuvassa käydään vielä laput kourassa läpi näytöksen askelia. Oikealla näytöksessä mukana ollut uusi huippumalliystäväni Goljat.

Muru lupasi tulla huomenna katsomaan näytöksen ja meinaan lykätä sille kameran kouraan, joten ehkäpä saan laitettua tänne jonkun kuvan vielä täydestä työntouhustakin.


Ei siitä ole vielä montaakaan vuotta, kun vielä ajattelin, etten koskaan laita päälleni mitään kukkakuvioista. Mutta niin ne vaan tiukimmatkin yäk-mielipiteet menevät usein nurin pukeutumisen suhteen. Tässä postauksessa näkyvät kukkahousut eivät suinkaan ole siis edes ainoa puutarha vaatehuoneessani, vaan sieltä löytyy jo useammankin vaatekappaleen verran floraa.

Treffasimme eilen toisen porilaisen bloggaajan, Chasing Coconuts -blogin Millan, kanssa asukuvatreffien merkeissä. Kivaa aina välillä saada kameran taakse tyyppi joka oikeasti tykkää kuvata ja jaksaa räpsiä ruutuja niin paljon, että joukkoon osuu väkiselläkin sellaisia joissa poseeraa ihminen suomonsterin sijaan.

16

 

housut-Ellos/neuletakki-La Redoute, Ellos/nahkatakki-S.T.I./kengät-Vagabond

Kiskoin eilen ihan innolla nuo perjantaina Ellokselta saapuneet housut jalkaani. Tykkään ihan hurjasti noista väreistä ja parin päivän käytön perusteella totean housut myös todella mukaviksi. Tilasin pöksyt jollain alekoodilla joten maksoin niistä vain jotain alle parikymppi. Normaalihinnaltaan 29,90 € maksavia Gunnel-tregginssejä löytyy kuudella eri kuosilla ja kokoja on saatavilla aina 52 saakka. Itselleni koko 46 on nyt tosi jees, mutta hieman kyllä mietityttää, olisko pitänyt uskaltaa ahtautua kokoa pienempiin venymisen vuoksi.. Aina sama juttu housujen kanssa.

1

Tykkään mutten ihan hirmuisesti näiden kuvien  tummasta tunnelmasta. Uskon, että asukuvatreffailut Millan kanssa eivät jää tähän. Kuvattiin eilen myös yhdet toiset kuvat minulle ja niiden joukossa on ihanan iloisia ruutuja. Noita kuvia luvassa tulevalla viikolla, kun esittelen yhden jokin aika sitten saamani, ja lyhyessä ajassa korvaamattomaksi osoittautuneen vehkeen. Ensi viikon postauksissa tulossa muuten myös se lupailemani tarkempi esittely Nomo-farkuistani. Postaus on tuossa jo puoliski kirjoitettuna luonnoksissa, joten pitäisi kyllä ehtiä se lähipäivinä viimeistelemään.3

 Kukkapuskahousujen väreihin natsasi lähes täydellisesti nuo alemmassa kuvassa näkyvät korvakorut, jotka ostin vuoden takaiselta Rooman reissulta. Käytetyistä kahvikapseleista valmistetut kevyet korvakorut löytyivät le Artigiane -nimisestä mahtavasta puodista, joka oli täynnä italialaisten käsityöläisnaisten tuotteita. Tarjolla oli ihan kaikkea: vaatteita, asusteita, sisustustavaraa, astioita, koruja ja vaikka mitä. Viivyimme mamman kanssa liikkeessä vaikka kuinka kauan ihastelemassa upeita tuotteita ja juttelemassa myyjien kanssa. Sinne myös palattiin vielä pariinkin otteeseen ja ostoksiakin tehtiin ainakin muutamien korujen muodossa. Suosittelen le Artigianessa vierailua lämpimästi kaikille Rooman matkaajille, jos haluaa löytää vaikkapa tuliaisiksi jotain astetta persoonallisempaa.

17

 

kuvat: Milla Grönman Photography

 

Tuleva viikko onkin sitten viimeinen johon mulla on töitä tiedossa. Sitten musta tulee kokonaan työtön luuseri. Pitää alkaa naputtamaan hulluna avoimia hakemuksia, sillä julkisesti tarjolla ei ole näkynyt yhtään mitään omaa koulutustani ja kokemustani edes liippaavaa. No, kaikki tähän astisetkin työpaikkani olen löytänyt joko puskaradion kautta tai  tarjoamalla itseäni firmaan jossa ei ole juuri tuolloin julkisesti etsitty työntekijöitä. Eli täytyy toivoa, että näillä metodeilla nappais tälläkin kertaa.

Yritän kuitenkin vielä ensi viikon olla hirveästi ajattelematta noita työnhakuhommia, sillä viikko on ihan riittävän täynnä töitä ja stressiä muutenkin. Kuvauksia on luvassa kahdessa firmassa ja niiden lisäksi kohtaan myös yhden ihan uuden haasteen kiivetessäni catwalkille Porin uudistuneen Sokoksen avajaisissa. Huhhuh. Oon ihan varma, että kompuroin korkkareilla ja tuiskahdan nenälleni. 😀

Nyt kenkähaasteen 4. viikon raportin kimppuun!