Posted at 20:59h
in
Yleinen
by Veera Korhonen
Toivottavasti teillä on kaikilla ollut vähän hilpeämpi lauantai kuin mulla. Olin kärsinyt jo keskiviikosta saakka melkoisesta päänsärystä, mutta sain taisteltua aamupäivällä itseni läpi työkeikan, joka oli niinkin ikvä homma kuin hautajaiskuvaus. Vaikka kuinka ihan vieraasta ihmisestä olikin kyse, niin ei mullakaan ihan silmäkulma kuvana pysynyt kirkonkellojen lyödessä kuolinsoittoa.
Keikalta päästyäni alkoikin sitten mun päässä kumista entistä karummin ja monta päivää vasenta puolta päästä puristanut vanne kiristyi kiristymistään. Äidin patistamana sitten soitin päivystykseen sairaanhoitajalle, että pitäiskö olla huolissaan ja oireitani hetken kuunneltuaan hoitsu suositteli saapumaan ihan paikanpäälle.
Ensimmäisenä hoitaja mittasi verenpaineet ja alapaine huitelikin itselleni hämmästyttävän korkeana ollen lähes 110. Toista tuntia siinä sitten odottelin lääkäriä ja olo vaan paheni. Pääkipu rymisteli jo sellaisissa sfääreissä, että mä vaan itku silmässä heijasin itteeni ees taas odotushuoneen penkillä.
Lääkäri ei juurikaan jaksanut mua tutkia, esitti pari kysymystä (Oletko raskaana? En. Onko näköhäiriöitä? Ei.) ja katsoi pupillit. Kaikenkaikkiaaln se viipyi mun luona ehkä 45 sekuntia ja ilmoitti vaan, että hoitaja tulee laittamaan mulle parit tropit tippumaan suoneen.
Siellä mä sit pari tuntia makasin tipassa. Sen tarkempaa tietoa ei cocktailista ole kuin, että jotain kipulääkettä, migreenilääkettä ja pahoinvointilääkettä muhun upotettiin. No, tärkeintä varmaan, et niillä saatiin monen päivän kipuputki vihdoin poikki.
Sitten vaan parin särkylääkereseptin kans himaan. Pyysin kylläkin vielä lopuksi hoitajaa mittaamaan uudelleen verenpaineen, kun halusin tietää johtuiko kohonnut alapaine kivusta vai oliko päänsärky päinvastoin oire verenpaineista. Paineet oli kuitenkin taas ihan normaalit 80/124, joten ilmeisestikin se kipu vaan sai paineet nousemaan. Lähes neljän tunnin päivystysreissun jälkeen pääsin sitten vihdoin kotiin.
Mutta… mikä siellä minua odottikaan!!! Mun murunen oli pistänyt possun niskan uuniin jo päivällä ja mun kotiin tullessa se viimeisteli ateriaa.
Olen tässä jo jonkin aikaa miettinyt, että voisin silloin tällöin tehdä tänne blogiin ruokapostauksia teemalla Tommin keittiössä. Itsehän en koskaan loihdi mitään mainitsemisen arvoista, mutta tuolla miehekkeellä on välillä sen oloisia kokkailuja, että ne voisi ikuistaa ja jakaa. Kuulostaisiko ihan tyhmältä idealta?
Illalliseksi oli tänään siis mallasglaseerattua ylikypsää possun niskaa ja lämmintä papusalaattia. Tommi itse sanoi, että oli ehkä paras koskaan hänen tekemä ruoka ja mä en voi kyllä väittää vastaan.
Ohjeet näihin herkkuihin Tommi bongasi MTV3:n Nautintona Olut -ohjelman sivuilta. Innokkaana olutharrastajana muru on aiemminkin hyödyntänyt mallasjuomia ruoanlaitossa eikä siis ollut yllätys, että hän oli inspiroitunut tästä mallasglasyyristä.
Ihan orjallisesti Tommi ei noita reseptejä noudattanut, vaan vaihtoi esimerkiksi glasyyrin ohjeessa olleen tumman lagerin stouttiin ja jätti vastavuoroisesti kaljamallaksen kokonaan pois. Papusalaattiin puolestaan tuupattiin korianteria persiljan sijaan ja lihana meillä oli kassleria porsaankyljen tilalla ja senkin maustamisessa herra käytti omaa mielikuvitustaan reseptin lisänä. Tommi esimerkiksi hieroi lihaan timjamia ja lisäsi liemeen rosmariinia tuon alkuperäisen ohjeen lisäksi. Uunissa possu pötkötteli noin viisi tuntia.
En ala noita pitkiä ohjeita tähän kopioimaan, vaan ne voi tsekata tosiaan TÄÄLTÄ.
Jo ovesta sisään astuessa oli kyllä tuoksut niin uskomattoman herkulliset ja kuolaa valuttavat, että melkein polvet notkahti. Ihmettelin, että mistä oikein tulee joulun tuoksu, niin se johtui tietenkin glasyyrin keittämisessä käytetystä kanelitangosta.
Kauhian romanttisesti me sitten aterioitiin kynttilänvalossa…Ässien kiekkomatsin pauhatessa läppäriltä!!! 😀
Voin kyllä lämpimästi suositella kyseistä sapuskaa etenkin kiireettömään viikonloppuun. Ihan kiljuvaan nälkään illalla töistä tullessa, kun ei tuollainen tuntien kypsentämistä vaativa lihakimpale oikein toimi parhaalla tavalla. Mutta tuo lämmin papusalaatti puolestaan tulee nopeasti ja se oli kyllä niin maukas ja täyttävä lisuke, että jää ehdottomasti muistiin valmistettavaksi jonkin muunkin kuin possun kanssa.
Eli aamup- ja iltapäivän kurjasta meiningistä huolimatta tämä lauantai onnistui kyllä kääntymään voiton puolelle. Mä olen niin järjettömän onnellinen tuosta mun kokkisoturista!
