-Kaupallinen yhteistyö: Lounais-Suomi ja Töihin Tänne -kampanja

“Käydään tossa alakerrassa ensin yksillä ja mennään sit kävellen”, lausuin kotini eteisessä tehdessämme lähtöä Metallican keikalle. Samalla mietin miten hassulta se kuulosti, että tässä sitä vaan ollaan menossa kattomaan herra Hetfieldiä ja kumppaneita tuohon reilun kilsan päähän ja kipaistaan matkalla omassa tutussa lähibaarissa.

Olen minäkin toki matkannut toisiin kaupunkeihin ja maihin nähdäkseni isoja kansainvälisiä artisteja, mutta vielä useampi heistä on tullut lähes takapihalleni.

Metallica, Iron Maiden, Slayer, Turbo Negro, Danko Jones, Alice in Chains, Lauryn Hill, Macy Gray, Jamiroquai, Alicia Keys, Alanis Morissette, Seal, Elton John.. Siinä vain muutamia ensimmäisenä mieleen tulleita tyyppejä ja orkestereita, jotka nähdäkseni minun ei ole tarvinnut ostaa matkalippuja tai stressata majoituksesta.

Seal Pori Jazzissa 2016. Viime vuosina olen kokenut Jazzit pitkälti kameran takaa työn puolesta, mutta töissä tai vapaalla, niin meininki on aina hyvä!

Pori Jazzit nyt kaikki tietää, mutta tulevalta kesältä odotan itse vielä enemmän elokuun alkuun sijoittuvaa paikallisesta hulluudesta ja sisukkuudesta syntynyttä Porispere-festaria. On nimittäin meikäläisen unelmakekkerit tulossa, kun Lokkilavalle astelevat samana viikonloppuna kaksi ikisuosikkiani, Amorphis ja Kaija Koo. Ja uudemmista lemppareistani vielä Vesta. Se on kuulkaa korkkarit kattoon, tukka pyörimään ja ollaan kuin Fakin rockstarr!

Näin Vestan viimeksi Kehräämöllä joulukuussa. Elokuussa Vestan voi nähdä Porissa jälleen!

Mutta on Porin kulttuuritarjonta paljon muutakin kuin kesäisiä musiikkifestivaaleja. Karhukaupungissa on ilahduttava määrä erilaisia toimijoita niin teatterin, musiikin kuin muidenkin taiteiden saralla, jotka vuodesta toiseen jaksavat tuottaa erilaisia tapahtumia kaupunkilaisten iloksi. 

Porispere on makuuni sopivan kokoinen festari. Alue on sen kokoinen, ettei paikalle edes tavoitella kymmeniätuhansia ihmisiä. Fiilis pysyy rentona ja kotoisana. Ja mikä parasta, Kirvatsista kävelee kotiin muutamassa minuutissa, kun festaritarmo hiipuu. Kuvassa vuonna 2013 festarialueella esiintyneestä Herr Emil’s Schock Circuksesta.

Kaikista suomalaisista paikkakunnista sanotaan, että ”se on tosi hieno kesäkaupunki!”. Mutta kyllä tämä Pori on ihan ympärivuotisesti hieno kaupunki ainakin kulttuurin saralla. Se joka väittää, ettei täällä ikinä tapahdu mitään, on kasvanut tynnyrissä ja kulkee laput silmillä. 

Tässä muutamia vinkkejä Karhukaupungin kulttuuritarjonnasta:

Lainsuojattomat -teatterifestivaali toukokuussa tuo kaupungin täyteen vapaita teatteriryhmiä niin Suomesta kuin ulkomailtakin. Luvassa teatteria niin perinteisillä lavoilla kuin kaduilla, baareissa ja kodeissakin!

– Satakunnan kansainvälisin elävän musiikin klubi Validi Karkia on pyörinyt jo yli seitsemän vuoden ajan. Ympäri vuoden toimivalla klubilla on tuona aikana ehtinyt soittaa jo yli 1400 muusikkoa. Validi Karkiassa kuulijat saavat nauttia ympäri vuoden niin jazz, rock, folk kuin avantgarde-sävelistäkin.

– Mihin tahansa aikaan vuodesta täällä vieraillessa kannattaa ottaa suunnaksi Etelärannassa sijaitseva Porin taidemuseo, joka on tunnettu erityisesti vaikuttavista ja ajan hermolla olevista nykytaiteen näyttelyistään. Tsekkaa myös ihan vieressä sijaitseva Poriginal Galleria, joka esittelee monipuolisesti ajankohtaista suomalaista ja satakuntalaista taidetta. 

Keikkoja Kehräämöllä ja Yyterissä. Itse aion kevään aikana suunnata ainakin Kalevauvan ja Ellinooran keikoille!

– Kirjurinluoto ja sen suuret musatapahtumat: Pori Jazz, Kirvatsin Jytä ja Porispere. Jos ei festariryysis innosta, niin pakkaa eväät ja suuntaa Kirvatsiin joskus ainakin kesäiselle piknikille ja moikkaamaan alpakoita muita eläimiä. 

Kesällä taidenäyttelyitä putkahtelee kulmalle jos toisellekin erilaisten pop up -gallerioiden ja taideprojektien tiimoilta. Kuvassa vuoden 2015 Porin Maailmannäyttelyn paviljonki.

Musiikki, teatteri, runous, taidenäyttelyt, ihan kaikki mikä liikauttaa sisällä jotakin, ovat ihmiselle hyvästä. Enkä yhtään valehtele, kun sanon, että täällä meidän karhukaupungissa niitä liikauttavia tapahtumia ja hetkiä riittää. Tuu sinäkin niitä kokemaan!

Jos Pori tai muu kaupunki Lounais-Suomessa voisi olla koti sinullekin, kannattaa tutustua Töihin tänne -sivustoon.

 


”-Kaupallinen yhteistyö Lounais-Suomen ja Töihin tänne -kampanjan kanssa –

”Miksi sä muutit tänne?” ”Mikä sai sut jäämään Poriin?” ”Koska sä muutat Helsinkiin?” ”Ajattelitko nyt eron jälkeen jäädä vai muuttaa johonkin?”

Olen asunut täällä Porissa jo yli 17 vuotta, ja koko sen ajan olen saanut vastailla kysymyksiin siitä mikä minut, Kainuun tytön, tänne Lounais-Suomeen oikein toi ja mikä täällä pitää. Tuota ensimmäistä kysymystä pohdin toki itsekin hetken aikaa silloin 2000-luvun alussa tuoreena opiskelijana, mutta sen jälkeen kaikki utelut aiheesta ovat tuntuneet hölmöiltä. Mihin sitä nyt ihminen kotoaan lähtisi!

Muistan joskus vuosia sitten ajatelleeni, että olisipa ihana jos mun työpaikka olisi joskus tuolla Puuvillassa, kun se on niin ihana rakennus. Tämä haave toteutui, kun pääsin töihin Satakunnan Kansaan.

Sillä sitä tämä paikka minulle vahvasti on. Koti. En puhu vieläkään Porin murretta ja edelleen ärsyynnyn, kun paljasjalkaiset paikalliset kysyvät, että ”ketä se oli”. (Se on KUKA!, tekee mieleni huutaa. Voit kysyä, että ketä sinä löit, tai ketä sinä rakastat, mutta et, että ketä se oli) Mutta pienistä kieliopillisista ristiriidoista huolimatta saa Pori usein soimaan päässäni Zen Cafen tutun kertosäkeen: tämä on kuitenkin minun kaupunkini.

Voisin nyt kuitenkin vastata noihin vuosien aikana tutuiksi tulleisiin ihmetteleviin kysymyksiin. 

 

Miksi muutin Poriin?

Ei tämä Kainuusta katsottuna kaukainen Suomen nurkka ollut mitenkään ykkösvaihtoehtona mielessäni, kun lukiolaisena jatko-opintoja suunnittelin. Enkä mihinkään kouluun vielä heti ylioppilaaksi tultuani halunnutkaan päästä, mutta hakemus oli täytettävä. SAMK:n viestinnän linjalle ei ollut ennakkotehtäviä ja ajattelin, että paperini eivät sinne riittäisi, joten olisi turvallista ruksia se ykkösvaihtoehdoksi. Että katsellaan sitten vuoden päästä uudelleen mihin hakisin.

No, long story short. Satuinkin pääsemään ja välivuoden pidettyäni en jaksanut enää hakea mihinkään muualle. Niinpä päädyin tänne rannikolle. Kaupunkiin, josta tunsin tasan yhden ihmisen. 

Olen järvimaisemien kasvatti, mutta täällä rannikolla asuessa olen oppinut nauttimaan myös maisemasta, jossa vastarantaa ei näy. Yyterissä on joka kesä vietettävä ainakin yksi rantsupäivä. Mutta useammin minut löytää kesällä Kirjurinluodosta.

 

Mikä sai jäämään Poriin?

Moni opiskelutoveri kävi kaupungissa vain kääntymässä ja suuntasi jo ennen valmistumista tai heti paperit saatuaan taas muualle. Olisi helppoa ajatella, että jäin tänne koska olin opiskeluaikana tavannut Tommin. Että miehen vuoksi jäin. Mutta ei minua pelkkä mies olisi huonossa ja ankeassa paikassa pitänyt. Minulla vaan oli täällä kaikki muukin mitä kaipasin.

Porista on esimerkiksi aina löytynyt minulle töitä. Ja mikä parasta, vielä todella läheltä. Työmatkani ovat vuosien aikana vaihdelleet 30 metristä 2,5 kilometriin. On ollut helppoa valita esimerkiksi autoton elämä, kun arjen siirtymät käyvät pyörällä ja jalkaisinkin ihan hetkessä. 

Vaikka ihan ensimmäisten vuosien aikana satakuntalaiset tuntuivatkin vähän tympeiltä ja epäkohteliailta mölleiltä, niin eihän ne nyt sitten ihan paskoja (tämä siis on suuri kehu porilaisittain) tyyppejä olleetkaan.

Kun opin ymmärtämään esimerkiksi, että jos porilainen vastaa vaikkapa kahvittelukutsuuni” ei sen väliä”, niin voin alkaa kyselemään sopivaa kellonaikaa sen sijaan, että hiipisin torjutuksi tulleena takavasemmalle, alkoi ihmisiin tutustuminenkin melkoisesti helpottua. Täältä on siis löytynyt vuosien aikana paljon mahtavia ystäviä, tuttavia ja työtovereita. 

Yksi lempi maisemiani Porissa on tämä näkymä Reposaaren takarannalta tuulimyllyineen. Täällä on tullut melko monet muotokuvaukset tehtyä.

Koska muutan Helsinkiin?

Olen jo vuosien ajan suhannut töiden vuoksi paljon Porin ja Helsingin väliä ja se saa monet pitämään vain ajan kysymyksenä muuttoani pääkaupunkiseudulle. Mutta herran jestas, nykyisen 48 neliöisen keskustakaksioni vuokralla saisin isolta kirkolta ehkä kaninkopin kokoisen huoneen soluasunnosta jos sitäkään! 

Pääkaupunkiseudulla mun pitäisi yksinkertaisesti tehdä näin yrittäjän ihan älyttömästi enemmän töitä tullakseni toimeen. Ja niitä hommia olisi siellä satojen kilpailijoiden keskellä paljon vaikeampi saada kuin täällä. Ei siis millään tavalla järkevä yhtälö. Porissa eläminen on edullista joten se tarkoittaa minulle ihan suoraan enemmän vapaa-aikaa. 

Ja bussit ja junathan kulkee. Parhaimmilla viikoilla olen ehtinyt lounastaa Helsingissä asuvan parhaan ystävän kanssa kaksikin kertaa. Käyn siellä todella mielelläni ja usein, mutta tänne kotiin on aina ihana palata. 

 

Karhukaupunki on minulle kovin rakas, mutta ei elämäni ensimmäinen Pori. Sotkamossa sijaitseva isäni lapsuudenkoti, joka oli minulle pienenä rakas paikka, oli nimittäin myöskin Pori! 

No entäs nyt?

Vaikka eron jälkimainingeissa toki miettii sitäkin, että pitäisikö lähteä johonkin kauas pois, niin ei parisuhteen päättyminen ole syy jättää kaikkea taakseen. Yksi asia on muuttunut, mutta koko muu arki ja elämä pysynyt ennallaan. Kaikki edellä mainitsemani asiat pätevät edelleen. 

Minä en varsinaisesti koskaan valinnut Poria, mutta Pori valitsi minut.

 

Tietoa Lounais-Suomen työ- ja opiskelupaikoista, arjen mahdollisuuksista  sekä monia mielenkiintoisia muuttajatarinoita löydät Töihin tänne -sivustolta.


-Kaupallinen yhteistyö Rauman Pitsiviikon kanssa-

Kävin viime kesänä Raumalla ihastelemassa paikallista pitsiperinnettä esittelevää näyttelyä. Päällimmäinen ajatus oli, että herran jestas mikä sekasotku! Kaikki ne kymmenet nuppineulat ja nypylät. Miten on mahdollista puuhata niin hurjan monella ohuella langalla sotkeutumatta? 

Koska tuolloin näin vain tarvikkeita ja pitsitöitä, niin nyt Rauman Pitsiviikolla (21.-29.7.) ajattelin suunnata katsomaan osaavia nyplääjiä työssään. Haluan nähdä miten ne kauniit nauhat ja liinat oikein syntyvät. Ja ennen kaikkea millaisella vauhdilla! 

Vaikka ei nypylät taikka virkkuukoukku pysykään käsissä, niin jotain pientä ja pitsistä voi silti tehdä omin pikku kätösin. Esimerkiksi kuvassa näkyvät näyttävät korvakorut. 

Lue alta yksinkertaiset korvisoohjeet ja mun tärpit Mustan pitsin yöhön!

Kuvassa kaikki mitä tarvitset. Liiman on oltava vesiohenteista. Jos ei korupihtejä satu omistamaan, niin yhdet korukoukut nyt taivuttelee vaikka pienten saksien kärjelläkin. 

Vettä ei tarvitse laittaa liiman joukkoon paljoakaan. Vain sen verran, että siitä tulee sopivan juoksevaa.

Jotta pitsi ei liimaudu kiinni alustaan, kannattaa sitä hetken aikaa kuivuttuaan hieman irrottaa ja siirrellä alustalla.

Kuivuessaan liima tärkkää pitsit koviksi. Halutessaan päälle voi vielä suihkuttaa askartelulakkaa, jotta korut saavat lisää säänkestävyyttä, mutta näinkin pärjää. Sitten vain pitsit kiinni koukkuihin välirenkaiden avulla ja valmista tuli. Aika ihanat, vaikka itse sanonkin. 

Nämä korut korvissa on hyvä suunnata ensi viikolla kohti Rauman Pitsiviikkoa!

MUSTAN PITSIN YÖ

Itse suuntaan Raumalle perjantaina 27.7., kun kaupungissa vietetään ohjelmantäyteistä Mustan pitsin yötä. Mukaan lähtee kamera, sillä tarkoitus on bongailla juhlijoiden pitsityylejä ja ikuistaa niitä kuviksi, joita tullaan näkemään myöhemmin myös täällä blogissa. Eli kaikki kynnelle kykenevät, jotain upeaa pitsiluomusta ja-asustetta päälle ja kuvattavaksi!

Tässä vielä muutama tärppi ohjelmasta:

KÄSITÖITÄ Pitsiviikolla kannattaa toki tarttua tilaisuuteen ja tutustua noihin perinteikkäisiin käsitöihin näyttelyissä. Nyplääjiä on Pitsiviikon ajan päivittäin paikalla sekä Posellissa (Nortamonkatu 12) että Vanhalla Raatihuoneella (Kauppakatu 13). 

MURRETTA Itseäni on Rauman murre, tai siis Rauman giäl, täällä Satakunnassa asuessa kovasti kiehtonut ja huvittanut. Siksipä taidankin suunnata pe 27.7 Marelan Pihaan (Kauppakatu 24) klo 16.30 seuraamaan raumalaisen runonlausuntaryhmä Värsym Baohajan esitystä. Mitään en varmasti ymmärrä, mutta itseään on joskus hyvä haastaa!

MUSIIKKIA Mustan pitsin yönä Savilanpuisto soi iltapäivästä pitkälle yöhön. Itse suunnittelen kuuntelevani ainakin Samae Koskista (klo 20) ja Maija Vilkkumaata (klo 23)

OSTOKSIA Käsityöläismarkkinoilla aion ehdottomasti käydä! Vanhan Rauman Kalatorilla (pe 27.7 klo 10-22) järjestettävät markkinat tuovat paikalle monenlaista kädentaitajaa tuotteineen. Myynnissä on mm. keramiikka, taontatöitä, vaatteita, koruja ja asusteita. Ei liene yllätys, että itseäni kiinnostaa etenkin korvakorut! Kuvassa alla muutama poiminta paikalla olevien yritysten tuotteista. 

Pitsiviikon koko laajan ohjelman löydät TÄÄLTÄ.

Omaksi asuksi Raumalle suunnatessa taitaa valikoitua tämän kesän suosikkipusero. Joseph Ribkoffin hurmaava pitsihihainen paita on kuin tehty Mustan pitsin yön viettoon.

Ps. Tsekkaa myös mun viime vuotiset pitsipukeutumisvinkit TÄÄLTÄ.

-pusero saatu-