01.02.2012 Tumputetaanko?
Vierailin nyt tiistaina ihanassa paikassa, joka oli täynnä värikkäitä vanttuita, neulepuikkojen kilinää ja pehmoisia lankakeriä. Kyseessä oli Porin Eetunaukiolla tämän päivän ajan vierailulla ollut Marttaliiton ja Novitan Tumppurekka.
Jaa niin mikä?, saattaa siellä moninyt ihmetellä. Tumppurekassa voi istahtaa neulomaan Marttojen opastuksella, tutustua Vanttuut-näyttelyyn ja uusiin kivoihin tumppuideoihin. Rekasta voi myös ostaa Novitan lankoja ja muita neuletarvikkeita sekä lehtiä.
Aiempien vuosien Sukka- ja Tilkkurekkojen tavoin Tumppurekassa on ideana tarjota yhdessä tekemisen ja onnistumisen elämyksia ja viedä käsillä tekemisen ilosanomaa ympäri maata. Näin Martat ovat aktiivisesti tekemässä töitä maabrändityöryhmän kansalaisille asettaman tavoitteen eteen: siirretään kädentaitoja sukupolvelta toiselle.
Itse en tänään ehtinyt neulomispuuhiin, niin mielelläni kuin olisinkin hapuillen luonut silmukat ystävällisten Marttojen avustuksella. Rekkakiertueen teemaksi on valittu lappilaiset perinteiset Lovikka-lapaset joita Martat vakuuttelivat helpoksi malliksi myös aloittelevalle neulojalle.
Puikkojen kilisyttämisen sijaan minä keskityin vain ihailemaan itseäni taitavampien aikaansaannoksia ja hypistelemään pirtsakan värisiä lankoja. Seinällä roikkuneiden kirjoneulelapasten seassa näkyi ainakin kymmenen tuttua mallia, juuri samoja kauniita kuvioita joita mummini on vuosien varrella taituroinut käsiäni lämmittämään. Mummi on jo 91 vuotias eikä hänen kätensä ole enää moneen vuoteen kestäneet neulomista Sen vuoksi minulle olikin melkoisen itkun paikka, kun ullakkokomerostamme varastettiin joitakin vuosia sitten yksi lipasto.
Sen Sotkan karmean lastulevyhärpäkkeen pois viemisestä olisin voinut voroille vaikka maksaa, mutta sisältö oli korvaamataon. Siellä meni talvihattujen ja kaulaliinojen kanssa myös monta paria minulle niin rakkaita mummin tekemiä lapasia. Riemu olikin sitten melkoinen, kun äitini viime vuonna soitti löytäneensä meiltä kotoa vielä muutaman aivan iskemättömän parin mummin vanttuita. Vaaliin niitä nyt entistä suurempina aarteina.
Mummini on siis taitava neuloja ja oma äitini uskomattomia luomuksia taikova neulesuunnittelija. Näistä lähtökohdista huolimatta neulegeenit ovat onnistuneet ohittamaan minut. Olen neulonut yhdet säärystimet, yhdet lapaset ja yhdet sukat, eli ne pakolliset jutut ala- ja yläasteen käsityötunneilla. Melko rumia ne opettajan ja äidin maltin ja avun ansiosta valmiiksi saadut tekeleet olivat, mutta niitä lapasia muistan sentään ala-asteella jopa käyttäneeni.
Myöhemmissä vaiheissa neulomiseni ovat rajoittuneet muutamaan aloitettuun (muttei koskaan loppuun saatettuun) kaulaliinaan, sekä yhtenä syksynä joululahjoiksi taiteilemiini pipoihin. Pipo koostui aina oikein neulotusta suorakaiteesta, joka taitettiin keskeltä kahtia ja ommeltiin sivusaumat. Lopputuloksena oli kiva ”korvapipo”. Niin yksinkertainen toteutus, että jopa minä onnistuin. Kavennuksista tai sen sellaisista en olisi mitään tajunnutkaan. Mutta siinä ne minun neulomiset. Onneksi on lähipiiri pitänyt minut pipoissa, lapasissa ja sukissa. 
Olin viisivuotiaana toivonut joululahjaksi bambuneulepuikkoja. Se taisi olla se hetki elämässäni kun olin hetken aikaa oikeasti langan mutkalle pistämisestä kiinostunut ja olisin halunnut omat puikot. Kauhean lahjavuoren seasta paljastui jos jonkinmoista yllätystä kuten pissaava vauvanukke ja Mauri Kunnaksen Urheilukirja. (miten mä voin muistaa noi? 😀 ) Suuri pettymys oli kuitenkin edessä kun kaikki paketit oli avattu. Yhdestäkään pukin tuomasta nyytistä ei nimittäin paljastunut niitä hartaasti toivottuja bambupuikkoja. Voi sitä harmia ja traumaa. Koko suku muistaa tämän karmean katastrofin edelleen. Siinä taisi siis mennä meikäläisen neulejuna niiden kauppaan jääneiden bambupuikkojen mukana. Mamman puikoillahan sitä hommaa ei ollut yhtään niin kiva kokeilla kuin omilla olisi ollut. Joulupukin vika siis, ettei musta tullut neulehirmua! 😀
Mikäli neulominen ja tumppuhommat kiinnostaa, niin suosittelen piipahtamaan tuolla värikäässä Tumppurekassa, jos se omalle paikkakunnalle sattuu. Viime lauantaina Jyväskylästä kiertueensa aloittanut rekka kiertää yhteensä 19 paikkakunnalla pe 17.2. mennessä. Keskiviikkona 1.2. on vuorossa Turku (kauppatori) ja perjantaina 3.2. Lovikka-lapasia neulotaan puolestaan Narinkkatorilla Helsingissä. Muut kiertuepaikkakunnat ja päivämäärät voit tarkastaa TÄÄLTÄ.
Ja ei tosiaan haittaa jos et vielä osaa. Mene paikalle, osta lankaa ja istahda ihanien Marttojen neuvottavaksi. Mikä olisikaan kivempi ja lämpimämpi tapa piristää ankean tummaa talviasua ja myös omaa mieltä kuin pirtsakan väriset itse kasaan taistellut tumput! Ja jos ei näille pakkasille ehdi valmiiksi, niin nou hätä, tulee se talvi ensi vuonnakin. Tai jos et tahdo neuloa, niin käy ainakin ihastelemassa tumppuja ja juomassa sumpit. Tumppurekasta tuli ainakin itselleni todella hyvä mieli.
