07.12.2011 Mä sain kopin!
Kuten jo aiemmin olen maininnut, niin menneen viikonvaihteen ohjelmaan kuului muun juhlimisen ohella myös yhdet häät. Ja voi millaiset häät olivatkin! Upseerihäät Suomenlinnassa kuulostaa jo lähtökohdiltaan aika mahtavalta ja sitähän ne olikin. Ihana hääpari, upea miljöö, dramaattinen myrskyisä sää, herkullinen ruoka, sopivasti juomaa, mukavaa seuraa ja svengaava bändi. Siinä näiden bileiden yksinkertainen ja onnistunut resepti.
Oma kavaljeerini ei tuntenut yhtäkään häävierasta etukäteen, mutta hänkin viihtyi silti mainiosti. Meidät oli fiksusti plaseerattu muutamien polttareissa tapaamieni tyttöjen pöytään, joten minä tunsin muutaman ihmisen ympäriltämme eikä olo ollut aluksikaan ihan orpo. Morsian on lapsuudenystäväni, jonka kanssa emme ole asuneet samalla paikkakunnalla viiteentoista vuoteen ja olenkin ihan äärimmäisen onnellinen, että yhteytemme on vuosista ja kilometreistä huolimatta säilynyt ja että sain olla mukana noissa ihanissa rakkauden täyteisissä juhlissa.
Mutta sen enempiä lässyttämättä ja herkistelemättä tähän ehdottomasti esittelemisen arvoiseen kuvasarjaan.
Morsmaikku valmistautuu horsmiensa nakkeluun
Joku pyllerö siellä koittaa raivata ittelleen tilaa ja etulyöntiasemaa
Ja kappas, mikäs se tömähtikään suoraan syliin!
Mitään sopupeliä ei tietenkään myönnetä…
Meitsin eka morsiuskimppu. Harjoitellut oon kuitenkin jo melko monta kertaa.
Että tarttis sit vissiin aktivoitua niiden hääsuunnitelmien suhteen, ne kun vähän hiipui n. kaksi viikkoa kihlauksen jälkeen kestäneen alkuinnostuksen jälkeen. Saa nähdäa saadaanko kekkereitä aikaiseksi vai marssitaanko vaan jossain välissä maistraattiin. Mutta kun sitä kaverit ja sukulaiset aina jaksaa kysellä, että millä mallilla hääjärjestelyt on, niin kerrottaanko nyt, että sen homman virallinen status on tällä hetkellä ”odotellaan inspiraatiota”. Katotaan nyt toiko tuo kimppu mitään taikavoimia mukanaan. 😀
