Monen asian summana tämä syksy on tuntunut melko raskaalta ja ankealta. Mutta kun on kurjaa ja kaikki stressaa, niin silloin pienet iloiset yllätykset tuntuvat normaaliakin mahtavammalta. Voin kertoa, että en odota mitään muuta niin kovasti kuin joulukuun toista viikkoa ja etenkin sen loppupuolta.

Kyseinen viikko tulee sujumaan seuraavasti:

  • ma 6.12 Itsenäisyyspäivä = vapaapäivä ja samalla mun 29 v syntymäpäivä! Toivon saavani kakkua.
  • ti ja ke 7.-8.12.  mun perustutkinnon viimeinen näyttökoe. 24 h karmeaa puserrusta, kuvaamista, hampaiden kiristelyä, epätoivoa ja varmaan vähän itkuakin. Sitten jos kaikki menee hyvin, niin keskiviikkona arvioinnissa tieto siitä, että homma on vihdoin suoritettu ja sitä seuraava ihan käsittämättömän upea helpotuksen ja onnen tunne.Pitäkää peukkuja.
  • to 9.12. muiden jäädessä kenties kemuttamaan viimeistä koulupäivää, minä suuntaan Helsinkiin Amorphiksen keikalle!! Liput on ostettu jo aikaa sitten. Melkoisia onnentunteita todennäköisesti luvassa täälläkin. + tämä päivä on mamman synttärit. Toivottavasti hänkin saa kakkua.
  • ja sitten viikonloppu 10.-12.12, ei sen enempää eikä vähempää kuin Manchesteriin Nelliinan kanssa!!!!!!! Mitä luulette millaisia fiiliksiä tämä minussa herättää? 😀 Eipä olisi ihana reissu parempaan saumaan sattua, kuin palkintona kaiken stressin ja raatamisen jälkeen.

band-on-the-wall

Tieto tästä EasyJetin tarjoamasta onnenpotkusta taisi tulla jo viime viikolla, mutta minä en ole vielä toistaiseksi ehtinyt tutustumaan viikonloppupyrähdyksemme kohteeseen juurikaan sen enempää kuin lukemaan yhden yleisartikkelin Rantapallo-matkailusivustolta ja tsekkaamaan Manchester Events Guidesta, että mahtaisiko tarjolla olla mitään mielenkiintoisia keikkoja lauantai-illalle. Scissor Sisters tai Arcade Fire ei oikein isek meikaläiseen, mutta Manchester Club Academyssa  silloin soittava The Virginmarys kuulosti Spotifyn tarjonnan perusteella melkolailla mun musalta. Vaikkei mihinkään keikalle päätyisikään, niin Nelliinan suunnittelema pubeissa luuhaminenkin kuulostaa mukavalta. Mä rakastan englantilaisia siidereitä!

Mä olen vähän kuullut ikäviä huhuja, että Manchester on melko hyvä paikka shoppailla. Rahat saa kuulema menemään, jos oikein kovasti tosissaan yrittää. Ihan just sopivasti on siinä joulukuun alussa sitten pärähtänyt veronpalautukset tilille, ja niiden kohtalo vähän ehkä huolettaa. Josko sieltä vaikka pari joululahjaa sais hankittua..jos ei muille niin ainakin itselle. 😀 Britteihin suuntautuvalta matkalta mä odotan shoppailun suhteen lähinnä sitä, että siellä melko monen putiikin kokovalikoima kattaa minunkin perseenympärykseni. Läskinurkkaukset here I come!!

manchester_christmas_markets

kuvat: visitmanchester.com

Koska kyseessä on vain kahden päivän pikapyrähdys, täytyy reissua ihan oikeasti varmaan vähän suunnitella ja tehdä matkakaverin kanssa huutoäänestystä siitä mitä reissulla olisi tarkoitus ehtiä näkemään. Mä luulen kuitenkin, että mun ja Nelliinan intressit menee aika yksiin. Hieman shoppailua, kenties joku keikka, pubiluuhailua ja hyvin syömistä, siinä on mun päätoiveet. Ja tietenkin paljon naurua ja hölmöjä juttuja ja siitä on jo matkakaveria valitessa pidetty huoli. 🙂

Mielelläni aina tällaisilla reissuilla suorittaisin myös jonkun ns. taiderastin esimerkiksi valokuvanäyttelyn muodossa. Täytyykin koittaa googletella löytyykö Manchesterista jotain valokuvataiteen museota tai mielenkiintoista pikku galleriaa. Kertokaa, jos tiedätte tällaisista paikoista!

Koska olen ihan varma, että teidän lukijoiden joukossa on ihmisiä, jotka ovat käyneet tai jopa asuneet Manchesterissä, niin olisitteko niin kivoja, että rustaisitte kommenttiboksiin kaikki mahtavat vinkkinne niin. shoppailun, syömisen kuin yöelämänkin suhteen. Me sitten Nelliinan kanssa heitetään nopalla, että mihin kaikkeen syöksytään. 😀

Me ei suinkaan Nelliinan (ja Iinan sekä Hannan, jotka matkaavat Pariisiin) kanssa  suinkaan olla ainoita, jotka pääsevät mahtavalle viikonloppulomalle, vaan te lukijat voitte osallistua kampanjasivulla arvontaa, jossa 10 onnekasta voittaa kahden hengen viikonloppuloman johonkin seuraavista kohteista: Lontoo, Manchester tai Pariisi. Arvonta suoritetaan, kun EasyJetin facebook faniryhmässä on kasassa 3000 tykkääjää.

Tee siis seuraavat asiat:

  1. Tykkää EasyJetistä Facebookissa!

  2. Osallistu arvontaan kampanjasivulla!
  3. Jätä omat mahtavat Manchester vinkkisi minun kommenttiboksiini. 🙂


Joku ehtikin jo käydä hieman huolestuneena kommentoimassa viikon mittaiseksi venynyttä blogihiljaisuuttani, mutta kuten näkyy niin elossa ollaan edelleen. Sen lisäksi kuitenkin, että olen viime viikkojen aikana sairastanut pariinkin otteeseen, niin elämässä on tällä hetkellä menossa monta sellaista isoa asiaa, jotka vievät kaistaa aivoista. Ei siis aina oikein riitä sanottavaa tänne saakka, mutta kyllä mä täällä vielä roikun aina silloin tällöin kun jaksan. 🙂

Nyt viikonloppuna oli taas vaihteeksi vuorossa Indiedays-porukan tapaaminen Helsingissä ja se oli ajoitettu taktisesti niin, että pääsimme osallistumaan myös Voicen Muotiviikko -tapahtumaan. Mistään super huikeista kekkereistä ei ollut kyse, mutta kyllähän sitä kivassa seurassa lipittelee skumppaa ja vilkuilee parit näytökset ihan mielellään.

Kovasti olisi muotinäytösten vuoksi tehnyt mieli raahata mukaan järkkäri, mutta ei vaan vapaa-ajalla kiinnosta kameralaukun ronttaaminen. Jotenkin se ekstra pari kiloa kassissa baariin lähtiessä ei oikein houkuttele. Eli perus pokkariräpsyjä vaan saldona näytöksistäkin, mutta ehkäpä niitä voisi silti huomenna muutaman julkaista. Mutta tässä nyt aluksi muutamia muita kuvia eilisillalta.

muotiviikko6

muotiviikko_parikka

muotiviikko_asu

Huomaatteko asussa mitään outoa? Niinpä, farkut! Minulla! Pitää koittaa saada edustavampia ja laadukkaampia kuvia noista perjantaisista ostoksista joista olen melkoisen innoissani. Myös Monkin musta läpikuultava lörttöpaita on uusi. Se tuli hankittua eilen mun ja Niinan pikaisella shoppailukierroksella juuri kaksi minuuttia ennen kuin meidän piti syöksyä takaisin hotellille laittautumaan. Pikaisesti tapahtunut ostopäätös osoittautui hyväksi, sillä rakastuin paitaan illan myötä todella syvästi.

muotiviikko4

Tuolta Kaapelitehtaalta me tulimme, ja tuonne Le Bonkiin me suuntaamme jatkoille, osoittelee tässä Dansa i neon -blogin Matti.

muotiviikko2

Perushommaa.. bloggaaja kuvaa toista saman lajin edustajaa. Kameran takana Tuukka ja kohteena Irene.

muotiviikko1

muotiviikko3

Tätä Liloun ja Jennin herttaista kuvaa katsoessa vakuutun siitä, että tarvitsen/haluan/hankin talveksi harmaan pipon. Menneellä viikolla olikin jo pari sen verran hyistä aamua, että työmatkalle olisi kaivannut jotain pään lämmikettä, mutta jostain kumman syystä en löytänyt kätköistäni mitään asiallista pipon kaltaista juttua. Asia on korjattava mitä pikimiten.

ostoskarryt

Kaapelitehtaalta poistuttaessa Matti herrasmiehenä tarjosi minulle melkoiset kyydit, ostoskärryillä nimittäin. Kuten kuvasta näkyy, niin kyyditettävällä oli hauskaa ja kuskilla puolestaan kieli keskellä suuta, sillä ostoskärryt yli 8o kilon kuormalla eivät ole maailman helpoimmin ohjattava kulkuväline. Ehkä hieman muakin pelotti matkalla. Hengissä kuitenkin selvittiin, eikä onnistuttu edes rikkomaan mitään. Loitso suoritus siis.

bonk2

bonk

Ilta jatkui Le Bonkissa edelleen skumpan ja levottomien juttujen merkeissä. Minun ja Niinan ilta päättyi sitten taksin puuttessa kävelymatkaan baaarista hotellille. Muuten kiva juttu, mutta minä taitoin matkan ilman kenkiä tajuttuani, että jo 9 tuntia jalassani olleilla korkkareilla matka olisi kestänyt ikuisuuden. Pikkuisen oli asfaltti jo viileää ja kaupan päälle sai mukavan jalkapohjahieronnan tienpinnan rosoisuuen ansiosta.

Tärkeintä kuitenkin, että päästiin onnellisesti nukkumaan pehmoisiin hotellilakanoihimme. Ilta oli hauska ja vauhdikas ja se myös näkyi meidän molempien naamasta, kun aamulla raahauduimme aamupalalle. Ymmärettävistä syistä ei siis tältä päivältä ole asukuvia tarjolla. 😀


Amsterdam oli viihtyisä, ystävällinen ja kompakti. Talot näyttivät siltä kuin kaatuisivat millä tahansa hetkellä ja eikä mihinkään voinut luoda katsettaan näkemättä vähintään kymmentä polkupyörää. Asuntoveneet veivät sydämeni ja omena- ja päärynätortut kieleni.

Ihmetystä aiheutti ratikkalipun ”leimaaminen” myös kulkuneuvosta poistuttaessa sekä kauppojen kassahenkilökunnan käsittämätön hitaus ja tahmeus. ”Kuin täit tervassa”, sanoi äitini.

Kuten lähes kaikki kaupungit joissa olen matkustanut, myös Amsterdam sai minut päättämään, että tänne on päästävä uudelleen. Silti joka kerta matkaa suunnitellessa haluankin nähdä jotakin uutta.

Amsterdam

amsterdam-pyorat

Amsterdam

Amsterdam

Amsterdam

Amsterdam

Amsterdam

Amsterdam

Amsterdam

Amsterdam

Amsterdam

Amsterdam

Amsterdam

Amsterdam

Amsterdam

amsterdam-pyorat