08.08.2010 Kosteat eväät

(Varoitus! Tämä postaus sisältää myötämielistä suhtautumista alkoholituotteisiin..) Sitä olis yksi Sonispherepäivä takana ja toinen alkamaisillaan. Eilen parasta antia oli Alisa kahleissa ja Kultti. Tänään intoillaan mm. Pernaruttoa, Rauta Neitoa ja Surmaajaa.

Muru kömpi eilen pelipaikalle jo ensimmäisenä soittanutta Staminaa kuuntelemaan, mutta minä seurasin vasta hetken päästä perästä ja ehdin kuulemaan Negativen viimeiset säkeet ennen upean kiharapehkonsa niittänyttä Serj Tankiania. Paikkakuntalaisena minulla ei tietenkään ollut ongelmia Kirjurinluotoon suunnistamisessa, mutta väittäisin, että muualta tulleidenkin oli aika helppo löytää oikeaan paikkaan. Senkus seuraili festari-Hannujen ja -Kerttujen tielleen ripottelemia jälkiä.

Kuten monilla muillakin festivaaleilla, myös näillä kinkereillä oli melkoisen tiukat rajoitukset pullojen ja puteleiden kanssa eikä omia alkoholituotteita olisi saanut viedä alueelle lainkaan. No, kaikkihan sen tietää, että koska lompakko ei kenelläkään kestä pitkää päivää anniskelualueen riistohintaisia antimia, niin suurimmalle osalle festarivieraista viinanvientikielto tarkoittaa vain sitä, että käytetään astetta enemmän mielikuvitusta. Tässä muutamia maukkaita esimerkkejä omasta lähipiiristäni.

Jägermeister-viinirypäleet. Kokemuksesta viisastuneena näiden herkkujen valmistaja vihjaa, että rypäleiden pinta kannattaa rikkoa, jotta ne imevät nestettä paremmin itseensä. (allekirjoittanut kyllä miettii huvittuneena sitä näkyä, kun joku pistelee reikiä neulalla rypäleisiinsä…:D ) Hedelmät ja neste kippoon ja yön yli jääkaapiin. Näitä ei luulisi portsarin vievän eväslaukustasi!

Terveellisellä hedelmälinjalla jatketaan. Tapio-viinalla marinoidet meloniviipaaleet saavat kirpakalla maullaan hymyn nousemaan lähes kenen tahansa huulille. Valmistusohje sama kuin edellä. Jos vähän saivarrellaan, niin eihän tuollaiset eväät nyt kauheaa sääntöjen rikkomista ole, sillä nehän on kuitenkin vaan syötäviä piknikeväitä eikä mitään juomia! 😀

Leirissämme vierailuilla käyneillä pojanklopeilla puolestaan oli astetta hevimmät otteet.

Murun kanssa käytiin tarkastamassa paitatarjontakin, mutta haluttuja Stam1nan tai Mokoman paitoja ei ollut myynnissä lainkaan, joten lähdittiin tyhjin käsin.

Päivän rennosta festarointiasusta ei ole tämän kummempia kuvia, mutta kyllähän nuo vanhat ja nuhjuiset trikoorätit tuostakin näkee. Koitin lisäillä tukkani kaverikseen kaipaamaa huulipunaa aina tasaisin väliajoin, mutta olen tainnut juuri ennen noiden kuvien ottoa syödä kaikki punani.

Seura oli taas mitä ihastuttavinta!

Mun ilo kuitenkin loppui tähän Volbeatin keikkaan. Mentiin katsomaan keikkaa tuonne väenpaljouden keskelle ja jo muutaman biisin jälkein ahdistuin tilanteesta suunnattomasti. En kuitenkaan halunnut yksin lähteä etsimään itselleni poispääsyreittiä ihmisten keskeltä, joten keskityin koko loppukeikan hengittämään syvään, tuijottamaan taivasta ja odottamaan, että keikka loppuisi ja pääsisin väljemmille vesille. Toisinaan vaan iskee kauhea ahdistus tollasissa tilanteissa, kun ihmiset on liian lähellä. 😛

Ahdistus tappoi festarifiilikset sen verran tehokkaasti, että loput bändit tuijottelin hiljaisena zombiena viltillämme istuskellen. Suuntasin pikaikaa kotiin heti Himin lopetellessa keikkaansa ja olinkin untenmailla jo yhdentoista aikaan koko muun kaupungin vielä juhliessa nakuuhuoneeni ikkunan alla.

Tänään tunnelma uus. Alkoholittomat kolmioleivät reppuun, aurinkorasvaa iholle ja räimettä kuuntelemaan!