Tiedättekö mikä on todella rentouttavaa ja tyydyttävää puuhaa? Olen harrastellut sitä tässä nyt sohvalla jo pari iltaa ja tuntenut suurta iloa nähdessäni kätteni jäljen. 

Ei, mä en ole neulonut, olen siinä tosi huono. Neuleartesaani äitini taidot eivät mystisesti ole periytyneet minulle. Mutta neuleiden kanssa puuhastelusta tässä minullakin ollut kyse. Olen nimittäin huoltanut vaatekaappini pehmoisia ja lämpimiä kashmirneuleita tuulettamalla ja kampaamalla. J

a se kampaaminen, se on ollut jotenkin meditatiivista. Nukkaisesta ja elämää nähneen näköisestä vaatekaapin luottopakista on hellästi käsittelemällä kuoriutunut aivan uudistunut ja paraatikelpoinen vaate.

Mun kaapista löytyy kashmirneuleita eri muodoissa ja väreissä yhteensä varmasti kymmenkunta. Eniten käytössä on kuitenkin ehdottomasti Ellokselta hankkimani kolme v-aukkoista neuletta. Kuvakollaasissa niistä suosikkini harmaa, joka päätyy päälle kaiken kanssa aina paljettihameista verkkareihin. Minulla on sama neule myös mustana ja viininpunaisena, mutta tämä harmaa on vanhin ja ollut käytössä jo noin neljä vuotta. 

Huollan kashmirneuleitani pääasiassa tuulettamalla. Ja joskus esim hotellissa ollessa, kun ei parveketta ole saatavilla, laitan neuleen kuuman suihkun jälkeen pesuhuoneen kosteaan ilmaan raikastumaan.

Pesuun neuleet pääsevät vain 1-2 kertaa vuodessa. Pesin pitkään neuleeni pelkästään käsin, mutta muistaakseni viime talvena uskaltauduin jollain vanhalla neuleella kokeilemaan pesukoneen villaohjelmaa ja hyvin kävi. Tai siis puserolle ei käynyt mitään muuta kuin puhdistui. Hiphei, vähemmän nyrkkipyykkiä siis!

Mutta eipä tuo ole iso homma käsinkään hommaa hoitaa näin harvalla pesuvälillä. Jotta neuleita ei tosiaan tarvitse pestä kuin kerran, pari vuodessa, auttaa asiaan se, että niiden alla käyttää aina alustoppia, jolloin enimmät hiet jäävät siihen. 

Pehmeän kashmirin miinuspuoli on sen taipumus nyppääntyä. Se miten herkästi neule ottaa itseensä hankauksesta, riippuu kovasti materiaalin laadusta. Äidilläni on yksi parikymmentä vuotta vanha paksu Italiasta ostettu neuletakki, joka on pysynyt aivan uskomattoman hyvässä kunnossa. Mutta se onkin joku oikealta hinnaltaan nelinumeroisia summia maksanut merkkivehje, jonka materiaali on jotain ihan huimaa laatua.

Omat kashmirini ovat kaikki pääasiassa edullista kamaa esim. Ellokselta, Marks & Spenceriltä, Peter Hahnilta. Hinnat hieman sadan euron molemmin puolin. Ja kaikki yleensä alesta hankittuja vielä edullisemmin. Tuonkin hintaluokan neuleissa on jonkin verran eroja ja kestävyyden näkee oikeastaan vasta käytön myötä. Itselleni suosikkeja on ollut nämä Elloksen oman E-Basics -malliston peruspuserot, joista on jo tosiaan useamman vuoden käyttökokemus. Myös M&S:n kashmirit vaikuttavat olevan hintansa väärtejä.

Äiti puolestaan kehui, että Lidlissä pariin otteeseen myynnissä olleet kashmirneuleet yllättivät laadukkuudellaan ja pesevät siinä kuulema monta hieman arvokkaampaakin merkkiä. Uskon äitiäni, joka on näissä asioissa melkoinen asiantuntija ja aion olla ovenrivassa roikkumassa ennen avaamista, kun noita taas joskus toivottavasti Lidliin ilmestyy.

Mutta se nyppääntyminen siis. Se on tietenkin pahimmillaan esimerkiksi kainaloissa ja hihojen alapinnoilla, eli paikoissa mihin kohdistuu paljon hankausta. Nyppyjä voi silloin tällöin varovasti poistaa siihen hommaan tarkoitetulla kashmirkammalla. Tämän operaation tosiaan suoritin nyt jo kolmelle neuleelle ja meinaan seuraavina iltoina ottaa käsittelyyn vielä loputkin nyt parvekkeella tuulettumassa olevat neuleeni.

Kovin usein ja ahkerasti tuota kampaamista ei kannata suorittaa, sillä vaikka sen tekeekin varovasti, niin nyppyjen poistaminen omalta osaltaan kuluttaa materiaalin pintaa. Säästä siis neuleen kampaaminen niihin hetkiin, kun vaate sitä ihan oikeasti tarvitsee. Kashmiria käyttäessä on vain hyväksyttävä myös jonkin verran nyppyjä ja nukkaa. Mutta se on sen arvoista, sillä pehmeys ja lämpö kyllä korvaavat tuon pienen miinuksen.

Viininpunainen neule oli ehtinyt muodostaa kainaloihin, kylkiin ja allien kohdalle oikein kunnollisia nyppyjä. Muilta osin neule oli ahkerasta käytöstä huolimatta varsin siisti. Kuvan mukainen kasa nukkaa ja nyppyä siitä kuitenkin lähti. Mutta nyt rakas pusero onkin jälleen todella siistin näköinen!

Vaikka nyt käsittelemäni kolme neuletta ovatkin kaikki saman merkkisiä, huomasi näidenkin kesken jo eroja nyppyyntymisen määrässä ja luonteessa. Tuo viininpunainen tosiaan muodosti tuollaisia isoja vähän kuin varsiluomien kaltaisia nukkapötkylöitä. Mustan ja harmaan puseron nukkaantuminen oli jotenkin pehmeämpää, mutta sitä olikin sitten lähes koko neuleessa. Harmaassa neuleessa näkyi myös se, että olen käyttänyt  sen päällä usein pakkasilla mustaa neuletakkia, josta pusero oli sitten imenyt itseensä mustaa nukkaa. Siinä oli siis isoin käsittely. Mutta onpa se toisaalta näistä vanhinkin.

Mutta olipa neuleella ikää neljä vuotta tai vasta kaksi, niin kaikki saivat tosiaan ihan uutta ”virtaa” näistä meditointihetkistäni kampa kädessä. Katso vaikka yllä olevast ennen ja jälkeen -kuvaparista!

 


Hemmetin Noora, hänen keikisteltyä blogissa pitkissä Palmrothin saappaissa en saanut mokkasaapashimotusta enää pois päästäni. Upeiden Palmrooth-saappaiden yli 300 € hinta ei kuitenkaan sopinut suunnitelmiini, joten vietin hetken jos toisenkin internetin syövereissä etsiskellen edullisempaa vaihtoehtoa. Ehdin jo luovuttaa, kunnes eräänä päivänä sähköpostiini kolahti The Outnetin uutiskirje, jossa komeili Michael Korsin mokkabuutsit ison aleprosentin kera. Innostuin asiasta pikkuisen liikaa ja tilata täräytin saappaat mittailematta pohjettani. 

nahkahame-Ellos/kashmirneule-Ellos/saappaat-Michael Michael Kors/laukku-Tiger OF Sweden

Ja arvaahan sen miten siinä kävi. Sain saappat kiskottua jalkaan hirmuisella ähinällä, mutta saappaan poikki menevä sauma kiristi pohjetta niin, että luulin kinttuni joutuvan kuolioon. Mietin ensin tietenkin kenkien palauttamista, mutta koska olivat kovin mieluisat ja jalkaterän osalta tosi hyvän tuntuiset, niin päätin sitten hakea lausunnon Porin Kauppahallin Suutarittarelta. Jonkin verranhan nahkasaappaan varsia voidaan suurentaa ihan venyttämällä, mutta arvelin, että tuon saapasta kiertävän poikkisauman vuoksi tarvittaisiin varmaan muunlaisia toimenpiteitä. 

Ammattilainen lupasi, että venykkeen kanssa saappaista saataisiin minullekin sopivat. Toki niiden ulkonäkö hieman muuttuisi, mutta itseäni ei ajatus saappaan takana olevista kuminauhavenykkeistä haitannut, joten jätin MK:t Suutarittaren helkään huomaan. Sovittiin samalla, että kenkiä venytettäisiin hieman myös nilkan kohdalta, jotta saappaiden jalkaan vetäminen hieman helpottuisi ja korkoihin laitettaisiin hieman paremmin Suomen talveen sopivat kantalaput. 

Joku tietenkin miettii, että eikö olisi ollut jo sama etsiä kengät jotka olisivat olleet passelit suoraan kaupasta, mutta halusin nyt katsoa tämän vaihtoehdon. Ja kaiken lisäksi ajatus DHL:n kanssa sopivan noutoajankohdan sopimisesta sen hetkisissä reissukiireissäni tuntui niin stressaavalta, että en siksikään ollut innoissani tuotteen palauttamisesta.

Varsista siis leikattiin palat pois ja ommeltiin tilalle tukevat venykkeet. Kävin sovittamassa saappaita kerran välivaiheessa, jotta korjaukset saatiin varmasti oikean kokoisiksi.  Korjaukset toteutettiin todella siististi  ja itse olen lopputulokseen oikein tyytyväinen. Leikkauksen muoto säilytettin nätisti alkuperäisen mallina. Tokikaan kengät eivät enää takaapäin näytä lainkaan samalta kuin alunperin, mutta paljonhan tuollaisia venykkeitä näkee kengissä ihan valmiinakin. 

Katsoin nyt sitten myöhemmin, että mitä noiden saappaiden tuotetiedot ilmoittaa varsien kooksi ja näyttäisi olevan 38 cm, juuri saman verran kuin oman pohkeeni ympärys. Eli ihan hirvittävän paljosta ei ollut kyse, mutta pieni lisätila kuitenkin tarvittiin kaikille suunnattomille lihaksilleni. 😀

Kaikille korjaustöille (venyke, nilkkaosan venytys ja kantalaput) tuli hintaa n. 50 €. Tästä lisäsijoituksesta huolimatta tulivat nämä saappat n. 140 € halvemmaksi kuin ne alunperin kuikuilemani Palmroothit.

Ei siis kannata heti luovuttaa, jos tuntuu, että kaikki saappat ovat pohkeesta piukeita. Kannattaa ehdottomasti kysäistä myös suutarin mielipide, jos on pienestä kiinni. Porissa suosittelen lämpimästi Suutaritar Enniä Kauppahallissa!

Saappaat siis ovat nyt muuten oikein buenot, mutta yksi pieni probleema edelleen on. Mun jalka on melko rintava ja vaikka nilkan kohtaa hieman venytettiinkin, ei jalan sujauttaminen kenkään tapahdu kovin liukkaasti. Saappaan sisäpuoli ja esim. tän päiväiset sukkahousut muodostivat melkoisesti kitkaa välilleen, joten piti miettiä että mitenkäs pirussa nämä sais jalkaan hieman pienemmällä ähinällä, kun ei pitkää kenkälusikkaakaan ollut saatavilla. Ratkaisu löytyi, kun muistin erään kenkäkauppiaan kertoman jutun buutseista ja muovipusseista. 

Eli nilkasta piukean oloiset tai muuten vaan kitkaavat buutsit tai mitkä tahansa saappaat ja nilkkurit saa astetta sujuvammin jalkaan, kun sujauttaa kannan alle ohuen muovipussin. Itse käytin hevi-osastoilta tuttua hedelmäpussia. Pussi on huomattavasti liukkaampi kuin kengän sisus ja saappan saa kiskaistua jalkaan käden käänteessä. Sitten vaan nypätään pussi pois kengästä ja ei kun menoksi! Ja koska nahka venyy käytössä, niin todennäköisesti jossain kohtaa alkaa pärjäämään jo ilman sitä käsilaukussa kulkevaa hedelmäpussiakin. 

 

 


Ihania pyykkitarinoita oli kirjoitelleet kommenttiboksin täydeltä! On hauska huomata miten niinkin arkiselta tuntuva asia voi herättää monenlaisia muistoja. Pyykinpesuun liittyvissä muistoissa oli selvästi kaksi pää”genreä”, oli kauniita ja hieman haikeitakin lapsuus- ja nuoruusmuistoja joihin liittyi omat vanhemmat tai jopa isovanhemmat ja sitten oli toisaalta paljon niitä koomisia kömmähdyksiä ja tilanteita jotka saivat kertojansa repimään tukkaa pesukoneen äärellä. Hyvissä ja nostalgisissa muistoissa oli usein tärkeänä tekijänä puhtaan pyykin raikas tuoksu eikä ihme, sillä tuoksumuistot vetoavat tunteisiin ja voivat säilyä todella vahvoina jopa vuosikymmeniä.

Nim. Tuya kertoi näin:

Näin harmaan ”talven” keskellä muistuvat mieleen ihana lämpö ja raikas tuoksu, kun vielä ”kotona-kotona” asuessani hain lämpiminä kesäiltoina puhtaita pyykkejä ulkoa kuivumasta. Näin kaupungissa kerrostalossa asuessa tuo tuntuu ihan ylellisyydeltä. 🙂

Tässä nyt ei ole vuosikymmenistä, vaan vasta tunneista kyse, mutta itsellä ainakin on tällä hetkellä todella vahvasti muistissa kuinka ihanalta koko meidän makuuhuoneessa tuoksuu nyt, kun vaihdettiin juuri toissapäivänä puhtaat lakanat joiden pesussa olin käyttänyt Lenorin Luxuroius -sarjan Topaz & Magnolia -huuhteluainetta. Jos arjen ihanista hetkistä puhutaan, niin aika monelle se vasta vaihdettuihin raikkaisiin ja hyvän tuoksuisiin lakanoihin sujahtaminen taitaa olla sellainan. Itse en ainakaan malttaisi odottaa, että pääsen iltavuorosta kotiin ja kaivautumaan sinne ihanan tuntoiseen pesään.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Melkein yhtä varmaa kuin se, että lapsena melkein kaikki meistä on jäänyt joskus kielestä kiinni johonkin metalliseen (itse nuolaisin mm. lumikolaa), niin myöhemmissä ikävaiheissa sitten pestään koneessa joku kiva villapaita. Osa tekee sen vahingossa toiset tarkoituksella lopputulosta arvaamatta. Ja kipeää se tekee, niin kielen repäisy mattotelineestä kuin myös sen kittanan ja huovuttuneen lempipuseron löytäminen koneesta.

Näin epäonnistuneesta villapaidan pyykkäyksestä kertoi nim. Ann:

Olin kerran vahingossa heittänyt merinovillaisen lempipaitani normipyykkien joukkoon ja poikaystävä tunnollisesti oli pistänyt sen koneeseen ilman sen suurempia tarkistuksia. Tätä ennen olin luullut että vaatteiden kutistumiset pesussa on lähinnä urbaani legenda, mutta väärässä olin. Tuo maailman ihanin neule oli kutistunut sellaiseksi kääpiön napapaidaksi. Huvittavinta siinä oli se, että hihat olivat huopuneet kiinni. Eli lopputulos: keskenkasvuisen hobitin pakkopaita!

Aina ei toki ole kyse vahingosta, vaan kauniista ajatuksesta, kuten Nim. Elisan ollessa omatoiminen lapsi:

Muistan hyvin kun tomerana kerholaisena kerran laitoin pyykkikoneeseen koko perheen talvikengät.. ajattelin tekeväni äidille palveluksen, mutta kaikki mokka ja nahkakengät eivät tykänneet pesusta saati linkouksesta…. 🙂

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kaikenlaisten ylimääräisten esineiden peseminen kuulostaisi olevan varsin yleistä puuhaa. Kertomuksissa rumpuun kolisemaan oli päätynyt niin avaimia, kaukosäätimiä kuin vähän kalliimman puoleisia puhelimiakin. Rahaa, kuitteja ja nenäliinojakin on tainnut pyykätä meistä jokainen joskus. Itse muistan miten penskana aina kannatti olla mukana pyykkihommissa ainakin silloin, kun pestiin isän housuja sillä niiden taskut olivat varsinainen aarreaitta kolikkokasoineen ja minä kyllä pidin huolen, että ne eivät päässeet koneeseen saakka. Sillä niinhän se menee, että löytäjä saa pitää, vai mitä? ;D

Kuittimytystä housun taskussa tuskin on kauheasti haittaa, mutta joskus pyöritykseen päätyneet väärät asiat voivat aiheuttaa melkoisen sotkun kuten kävi nimimerkeille Tytti ja Sikkuralla:

Ikävin pyykkäysepisodi tapahtui, kun ilmeisesti kissa (tai minä) oli onnistunut saamaan vessapaperirullan pyykinpesukoneeseen. En tietenkään huomannut sitä laittaessa pyykkiä pesuun… Sitä paperinöyhdän määrää!

-Tytti-

Juuri viime viikolla koin elämäni kamalimman pyykkäyshetken. Pieni poikani on sellainen vilpertti, tohottaa joka paikassa ja kuljettaa tavaroita milloin minnekin. Pesin väsyneen päivän päätteeksi pyykkiä ja kun aloin kaivamaan märkiä vaatteita koneesta, ihmettelin, miksi vaatteet olivat täynnä outoa silikonimössöä ja valkoista hahtuvaa. Syy selvisi vaatekasan pohjalta: kaksi kertakäyttövaippaa. Poikani tekosia ilmeisesti 😀

-Sikkuralla-

PC150218-800x1020

Itsehän tunnustauduin jossain aiemmassa postauksessa jo hysteeriseksi värjäytymien pelkääjäksi ja esimerkiksi raidallisten vaatteiden peseminen on mielestäni aina todellista uhkapeliä. Useimmiten se taitaa kuitenkin olla joku väärään aikaan koneeseen eksynyt vaatekappale joka on syynä värjäytymiin, mutta koen pelkoni silti aiheellisena. Pinkkejä, vaaleansinisiä ja kusenkeltaisia asioita on kommenttien mukaan tullut ulos myös teidän koneistanne.

Niin ne on ”miehet” jo seitsemän vuotiaana tarkkoja miten pukeutuu. Minä pesin poikani jalkapallo boxerit vahingossa jonkin punaisen kanssa ja siitä tuli sanomista. Eihän sitä voi vaaleanpunaisia jalkapalloja pitää jalassa, se kun on niin tyttömäistä 😉 Ei siinä auttanut paljon yrittää selittää ettei niitä kukaan näe…

-Hanna-Riitta-

Ai että, tosi kiva oli lukea näitä juttuja! Kiitos kaikille osallistuneille!

Mutta entäs sitten ne arvonnan onnekkaat voittajat? Arpaonni osui seuraavien nimimerkkien kohdalle ja heille on laitettu meiliä aiheesta: Mursu, Tomi S, nasu86, ZaZa, sikkuralla, Gufi, Pyykkäri, Lilium, Chrisse ja Auli. Teille siis lähtee suunnittelemani pehmoiset Lenor-huivit + pyykit huumaavan tuoksuisiksi taikovaa Lenor-huuhteluainetta!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Loppuun vielä viimehetken joululahjavinkki nim. Katariina L:n kommentitn muodossa:

Yksi parhaista pyykkäysmuistoista on omaan asuntoon muuttaneelle pojalleni joululahjaksi tehty ”pyykkikori” joka sisälsi pyykkikorin lisäksi pyykinpesuainetta ja huuhteluainetta sekä uudet lakanat. Lahjan saajalla oli muuten suu messingillä jouluaattona 🙂

 

Ne voi ne ihan arkisetkin jutut olla oikein osuvia lahjoja! Perheen ainoana pyykkivuoren kanssa painiva äiti ei välttämättä lahjapaketista kuoriutuvasta kokoontaittuvasta pyykkitelineestä ihan hirveästi innostu, mutta juurikin ekaa omaa kotia rakentavalle nuorelle tällaiset kodin perustarpeet ovat mielestäni kivoja lahjoja. Itse ainakin aikoinaan tykkäsin. Mutta on pyykkiteemaista lahjomista ilmassa täälläkin.. kävin nimittäin juuri ruokatunnilla ostamassa mulle ja murulle yhteiseksi joululahjaksi uuden pyykkikorin! 😀

-yhteistyössä Lenor