”Kui sä oot niin hienona tänään?” 

Kuulin tuon saman kysymyksen hieman erilaisilla muotoiluilla tiistaina töissä ainakin viiden eri henkilön suusta. Tästä voi vetää aika suoraviivaisen tulkinnan, että yleensä taidan näyttää töissä aika ankeelta möröltä, kun edellispäiväinen lätsähtänyt kampaus, huulipuna ja ja valkoiset paidan kaulukset herättää hurjasti huomiota. 

Ja eihän se ankea mörkö -tulkinta kyllä yhtään väärä ole...

Mut näitä kuvia kun katselee, niin pitää todeta, että kyllähän mä nyt aika särmältä muijalta tiistaina näytinkin. Mulla ei siis ollut lehtikuvaus-työvuoro, vaan muita hommia, joten tiesin päivän ns. sisäsiistiksi. Tästä syystä päälle päätyi jotain muuta kuin nuhjuinen t-paita ja fleece, ja ripsariakin uskalsin käyttää. 

Toi valkoisten kaulusten ja mustan nahkarotsin liitto on mun mielestä ihan järjettömän toimiva. Pitää ehdottomasti käyttää useammin. Se on just hyvä yhdistelmä asiallisuutta ja rokkia.

housut – Lindex / pusero – Junarose (saatu) / nahkarotsi – Saki / tennarit – Puma

Tuo yläosa on siis yksi pusero, jossa on samassa tuo harmaa trikoopaita ja sen alla oleva valkoinen kauluspaita. Ainakaan itse en ole koskaan elämässäni onnistunut pukemaan mukavasti erillistä kauluspaitaa ja siihen päälle toista puseroa. Aina ne on jotain rutussa ja huonosti ja kierteellä ja mutkalla ja pussittaa ja kaikkea inhottavaa.

Tällainen yhdistelmä on siis itselleni varsin tervetullut. Voin edes silloin tällöin kuvitella olevani skarppi kauluspaitanainen. Tosin se oma raja sen asiallisuuden suhteen meni näköjään tuossa, että alaosaksi piti valita rennot colleget ja tennarit, jotta pysyy hommassa joku roti. 

EDIT: Puseroa löytyy vielä Junarosen nettikaupasta!


Huivi, nahkarotsi ja nilkkurit. Pitäiskö tästä päätellä, että niitä shortseja, kepeitä kesämekkoja ja sandaaleja ei ehkä tarvii enää pitää ihan käden ulottuvilla? 

Itseni tuntien ne kesävaatelaatikot ei kyllä ihan hetkeen vielä sinne varastoon asti eksy. Katellaan sit lähempänä joulua.. Toinen ennustukseni tähän vuodenajanvaihdokseen liittyen on se, että sieltä varastosta ei myöskään tule raahattua ajoissa sisälle päin sellaisia pian tarpeellisia tarvikkeita kuin pipot ja hanskat.

Veikkaukseni on, että yksi hyinen aamu lähden polkemaan töihin ja tajuan matkalla, että joudun amputoimaan pian pikkurillini ellen pian saa sormikkaita kätösiini. Kaahaan ensimmäiseen vastaan tulevaan rättiliikkeeseen ja ostan tylsät sormikkaat, jotka on ennakoiden osattu sijoittaa ihan siihen kassan viereen ja hinnoiteltu summalla nimeltä riisto. Mut onhan se kiva, että ihmisellä on jotain perinteitä. 

Ainoa mikä mut voi tolta skenaariolta pelastaa, on se, että en alunperinkään ole saanut niitä talvikamoja vietyä sinne varastoon asti, vaan löytyvät, kun vaan avaan eteisen kaapin. Näinkin on hyvin voinut käydä. Talvi, kesä, joulu, sun muut tulevat aina uudelleen. Sanoo nim. kätevä emäntä, jolla roikkui joulukranssi ovessa kolme vuotta putkeen.

Eli pitäiskö vaan jättää ne sandaalitkin optimistosesti siihen eteisen kenkähyllykköön? Kyllä se yksi kesäpäivä sieltä koittaa taas ensi vuonnakin ja se voi tulla ihan yllättäen!

pellavapaita – Marks & Spencer / rotsi – Saki / laukku – Marc O’Polo / kengät – Vagabond / huivi – Boss Orange / korvikset – Liv by Linda (saatu)

Liv by Lindan toiset nahkakorvikset ovat vilkkuneet asukuvissa jo aiemmin, mutta tässä vielä toiset upeudet. Aivan täydelliset tähän mustavalkoiseen asuun!


Toisinaan pukeutuminen menee pieleen juuri viime sekunnilla ennen ovesta ulos ryntäämistä. Eilen kävi vähän niin ja tuloksena oli asu, joka on jossain määrin aika kiva, mutta toisaalta ihan pielessä.

housut – Junarose (saatu) / pusero – Lindex / neuletakki – Vila /sandaalit – Crocs / laukku – Tiger of Sweden

Katsoin peiliin housujen ja puseron yhdistämiseen saakka ja sitten aloin miettiä takkia. Musta nahkarotsi tuntui liian mustalta ja viininpunainen nahkatakki liian jäykältä ja sitten katsoinkin jo kelloa, että ihan pakko mennä, jos meinaan teatteriin ehtiä, joten nappasin tuolin karmilla tyrkyllä olleen neuletakin harteille ja kiirehdin ulos. 

Ja tämä siitä sitten tuli. Löysät housut, löysät pusero, löysä roikkuva neuletakki. Kokonaisuus on omaan makuuni liian maatalaahava ja ”löllerö”. Värit on hyvät ja kaikki vaatekappaleet tosi kivoja johonkin muuhun yhdistettynä, mutta keskenään eivät niinkään. Tällä tavoin yhdisteltynä tulee sellainen muodoton ja liian peitelty olo. 

Jonkun toisen päällä voisin tästäkin kokonaisuudesta tykätä, mutta se ei vaan näytä jotenkin minulta. Jos tästä vaihtaisi housut kapealahkeisiin versioihin, tai neuletakin johonkin lyhyeen ja istuvaan jakkuun tai rotsiin, olisi paljon omempi olo. Mutta olen edelleen sitä mieltä, että hyvä aina toisinaan pukeutua vähän sen omimman alueen ulkopuoleltakin, siten kun saattaakin tykästyä uusiinkin juttuihin.

Samat pliseeratut housut ovat aiemmin näyttäneet kivoilta mm. farkkurotsin kanssa ja kokomustassa asussa lyhyen bleiserin kera. Ilme on aika erilainen, kuin pitkän löysän neuletakin parina. 

Pinkki röyhelöpaita puolestaan on rokannut loistavasti vihreän pilottitakin kanssa ja kahdella tapaa vajaamittaisten housujen kaverina.

Neuletakki taasen näytti hyvältä kapeampien housujen kanssa.

Mutta mukavahan tämä asu oli kuin mikä. Hyvin sopi sen puolesta teatterissa istumiseen. 

Nuo Junarosen pliseeratut housut muuten löytyy nyt jo ainakin Zalandolta. Hieman näyttää vaan mallin päällä pöksyt lyhyemmiltä kuin mulla. 😀  Samasta matskusta tarjolla myös pusero ja ”kaaputakki”.  Kaikki kolme löydät TÄÄLTÄ.

Ja Vilan neuletakki löytyy TÄSTÄ. Itselläni koko XL.